Auringon paisteessa oli taas mukava katsella kanoja. Ja tuli taas halu ottaa niitä syliinkin, vaikkeivät ne itse sylikanan roolista niin kauhean ihastuneita olekaan. Paikallaan kyllä sitten ovat, kun käsiinsä munijan saa, mutteivät aivan riemusta kaakattaen ole syliin ja paijattavaksi syöksymässä. No, minulla oli sitten kumminkin tänään taas kana sylissä. Ja sitten minulle tuli yhtäkkiä jostain kaukaisesta aivolokerosta mieleen kanan tuoksu. Että kuinka lapsena pidettiin kanaa sylissä ja miltä se kana silloin tuoksui. Ja nyt minä sitten haistelin tuota sylikanaa ja se lapsuuden tuoksumuisto olikin elävänä aisteissani jälleen. Nuuh. Kanan tuoksu. Aah.
Viime vuoden kanoja en tajunnutkaan haistella. Eikä se kanan tuoksu tosiaan tunnu kauas, etten sitä haistanut silloin, kun en erityisesti tajunnut haistella. Pitää melkein painaa nenänsä höyheniin, että sen huomaa. Tuoksua en nyt tässä tarkasti juurikaan pysty kuvailemaan. Muuta kuin että mieto ja omanlaisensa erikoistuoksu. Eikä todellakaan mikään kanankakan haju, joka kyllä tuoksahtaa kauemmaksikin. Joku voikin luulla, että kun puhun kananhajusta, niin tarkoitan kanalan hajua, mutta sitä en tarkoita vaan itse kanan hajua, sellaista puhdasta höyhenpeitteen tuoksua.
Kanan puhdas tuoksu vie väkisin ajatukset Kristuksen tuntemisen tuoksuun, josta Raamattu puhuu. (2. Kor. 2: 14-16). Kun en pysty edes selittämään millainen on kanan puhdas tuoksu, niin vielä vähemmän pystyn selittämään toiselle, joka ei asiaa ole itse kokenut, että millainen on Jeesuksen tuntemisen tuoksu. Mutta kun tulee kanaa tarpeeksi lähelle, tuoksun saa itse havaita ja kun tulee Jeesuksen tuntemiseen, tulee osalliseksi myös tuosta taivaallisesta tuoksusta. Haluaisin vain mainostaa, että sen tuoksun läheisyyteen kannattaa etsiytyä ja etsiä. On se vaan niin paljon lumoavampi ja pysyvämpi tuoksu kuin vaikka Chanel No. 5. :)
Monilla on kuitenkin melkoiset ennakkoluulot Jeesuksesta erinäisten hajumaailmojen takia. Luulen, että kun alan kertoa jollekulle kananhajusta, niin aika moni luulee ensin, että tarkoitan kanankakan hajua, se kun on niin paljon tutumpi. Ja luulen myös, että kun puhun Jeesuksen tuntemisesta, niin monelle tulee ensin mieleen jotain negatiivisia ajatuksia omiin vanhoihin mielikuviin peilaten. Voi tulla aivan etomisreaktio jollekulle, jos on kohdalle osunut vaikka jonkun uskovan huonoa käytöstä, kirkon oppien tai toimitusten ihmettelyä, riitoja tai muuten vaan outoja mielikuvia uskovana olemisesta. Reaktio onkin ihan ymmärrettävää, jos ei ole koskaan ollut niin lähellä Jeesusta, että olisi vielä tuntenut Hänen todellisen puhtaan tuoksunsa.
Kanankakkoja joita tässä nyt vertaan näihin negatiivisiin asioihin ja jotka eivät ole Jumalan vaikuttamia asioita ei pitäisi sekoittaa todelliseen Jeesuksen tuntemiseen. Näin kuitenkin helposti käy, mutta haluaisin vain kertoa, että oikeasti kana tuoksuu hyvälle ja Jeesuksen tunteminen taas on parasta elämässä. Jerusalemin asukkaista Jeesus sanoi: ”.. kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet.” (Matt. 23:37). Nytkin on sellaisia jääräpäitä liikenteessä, jotka eivät halua tulla Jeesusta niin lähelle, että pääsisivät hänen siipiensä alle ja saisivat tulla hänen tuntemisen tuoksunsa vaikutuspiiriin. Vaan mahdollista se kumminkin edelleen olisi.
Pienenä lapsena on helppo haistella kanoja, jos niitä on lähipiirissä ja lapsena on helppo uskoa Jeesukseen, jos joku hänestä totuutta kertoo. Varmaankin viattomuuden tilan tähden nämä kumpikin asia on helppo ottaa vastaan. Nuorena ja aikuisena ei kuitenkaan enää olla viattomia vaan syntisiä ja tarvitaan Jeesuksen sovitusuhrin vastaanottaminen omalle kohdalle ollakseen Jumalan silmissä viaton ja taivaskelpoinen. Ei kannata jäädä lapsuusmuistoihin mitä Jumalaan tulee. Kanojen haistelu oli kivaa vielä aikuisenakin ja Jeesuksen tuntemiseen tuleminen aikuisena se vasta valtavaa onkin. :)
keskiviikko 17. kesäkuuta 2009
tiistai 16. kesäkuuta 2009
5/6
”Muna päivässä pitää kirveen loitolla.” Tämä lainaus ei ole Raamatusta. :) Sen olen kuullut täällä kotona äidiltäni. Taitaa olla enempi kananpitäjien piireissä liikkunut lause. Kanoillekaan en ole oikein hennonnut sitä sanoa. Vaikka tänään taisinkin sanoa. Leikilläni kylläkin. Vai oliko sittenkin vähän uhkausta ilmassa?
Munia tulee melkein joka päivä 5 kpl. Vaikka on 6 kanaa. Ihan alussa tuli kahtena päivänä kuusi munaa, mutta sen jälkeen munia on tullut 4-5, ja viime aikoina se on vakiintunut viiteen. Joku vain syö eikä muni. Onko joukkiossa siivellä eläjä?! Yleensä epäilen siitä Kyyhökanaa, jonka niin harvoin näen syömässä ja enemmän nokkimassa aitaverkkoa. Mutta olen minä toisaalta Kyyhökanankin munintapesässä nähnyt. Jos joku muu onkin se siivelläeläjä ja harhauttaa minut luulemaan että Kyyhökana on munaton? Vai vuorottelevatko ne munimattomuudessaan? Kenelle niistä pitäisi sanoa että muna päivässä pitää kirveen loitolla? En kyllä tässä vaiheessa kesää halua sanoa sitä millekään ihanalle kanalle.
Itselle on paljon kipuja aiheuttanut vertailu muihin ihmisiin ja muiden tekemisiin. Kun tuntuu että itse ”munii” niin paljon vähemmän kuin muut. Että toiset ovat niin paljon tehokkaampia, aikaansaavempia, työteliäämpiä, ahkerampia, auttavaisempia. Niin arjen askareissa, työtehtävissä kuin hengellisissäkin asioissa. Ja sisin kuuntelee sielunvihollisen kipeitä sanoja ”vähintään muna pitäisi päivässä munia, jotta sinulla on oikeus elää.” Ja sitten kun ei aikaansaannoksia kuitenkaan ole, tulee niin ahdistava ja masentunut olo ettei ainakaan saa mitään aikaiseksi ja loukku on valmis. Aivan kuin ei saisi kokea olevansa hyväksytty, jos ei kovasti tee jotain. Omassa mielessä vellovat kipeät ajatukset: Pitäisikö hankkiutua vaan kirveen luo ihan oma-aloitteisesti, kun kokee olevansa se alimunija?
Jumala on kuitenkin kaiken lohdutuksen Jumala (2. Kor. 1:3). Minua itseäni on tässä tekemisahdistuksessani lohduttanut yhtenä asiana Jumalan nimi. Raamatussa Jumala nimittää itseään useallakin eri nimellä ja siihen aiheeseen voi paremmin tutustua jonkun paremmin aiheeseen perehtyneen opastuksella (tai itse tutkimalla). Tiedän kuitenkin että se nimi, joka suomeksi on käännetty Herra, on hepreaksi JHWH. Ja tämä heprean sana on taas suomeksi ”Minä olen”. Kun Jeesus sanoo: ”..silloin te ymmärrätte, että minä olen se, joka minä olen..” (Joh. 8:28), ”ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne” (Joh. 8:24) tai ”ennen kuin Aabraham oli, olen minä ollut” (Joh. 8: 58), hän käyttää itsestään Jumalan ”minä olen” –nimeä ja tälläkin tavalla kertoo olevansa Jumala ihmiseksi tulleena. (En osaa kreikkaa tai hepreaa niin hyvin että osaisin tätä asiaa tässä paremmin avata, onneksi joku muu osaa nämä asiat paremmin, jatkan tästä lohdutusasiasta: )
Jumalan nimi on siis Minä Olen. Ja ihminen on luotu Hänen kuvakseen. Ajattelen näin yksinkertaisesti tässäkin kohtaa: Ihminenkin on ensisijaisesti luotu Olemaan. Ei siis luotu tekemään vaan Jumalan kuvaksi eli olemaan. Ja sitten on kun olemassa, niin toki saa myös tehdä. Mutta että arvo tulee jo pelkällä olemisella. Ihmisenä Olemisella. Ja vaikkei koskaan tekisi mitään, niin silti olisi yhtä arvokas ihminen kuin sellainen, joka on tehnyt aivan valtavasti. Kun on ihminen, on jo ihme: ”Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä.” (Ps. 139: 13-14). Jumalan ihmetekona oleminen riittää jo kaikkein suurimpaan ihmisarvoon eikä mikään tekeminen voi lisätä sitä millään tavalla.
Raamatun sanoja nämäkin: ”Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstänsä, jolla hän vaivaa itseänsä auringon alla?” (Saarn. 1:3). Jeesus kutsuu tuntemiseensa ja sen antamaan lepoon: "Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon." (Matt. 11:28). Saa olla. Ja saa tehdä. Sen mitä Jumala meissä vaikuttaa. Vaikka sitten kananhoitoa. :) Tärkeintä on kuitenkin Jeesuksen tuntemisessa Oleminen.
Munia tulee melkein joka päivä 5 kpl. Vaikka on 6 kanaa. Ihan alussa tuli kahtena päivänä kuusi munaa, mutta sen jälkeen munia on tullut 4-5, ja viime aikoina se on vakiintunut viiteen. Joku vain syö eikä muni. Onko joukkiossa siivellä eläjä?! Yleensä epäilen siitä Kyyhökanaa, jonka niin harvoin näen syömässä ja enemmän nokkimassa aitaverkkoa. Mutta olen minä toisaalta Kyyhökanankin munintapesässä nähnyt. Jos joku muu onkin se siivelläeläjä ja harhauttaa minut luulemaan että Kyyhökana on munaton? Vai vuorottelevatko ne munimattomuudessaan? Kenelle niistä pitäisi sanoa että muna päivässä pitää kirveen loitolla? En kyllä tässä vaiheessa kesää halua sanoa sitä millekään ihanalle kanalle.
Itselle on paljon kipuja aiheuttanut vertailu muihin ihmisiin ja muiden tekemisiin. Kun tuntuu että itse ”munii” niin paljon vähemmän kuin muut. Että toiset ovat niin paljon tehokkaampia, aikaansaavempia, työteliäämpiä, ahkerampia, auttavaisempia. Niin arjen askareissa, työtehtävissä kuin hengellisissäkin asioissa. Ja sisin kuuntelee sielunvihollisen kipeitä sanoja ”vähintään muna pitäisi päivässä munia, jotta sinulla on oikeus elää.” Ja sitten kun ei aikaansaannoksia kuitenkaan ole, tulee niin ahdistava ja masentunut olo ettei ainakaan saa mitään aikaiseksi ja loukku on valmis. Aivan kuin ei saisi kokea olevansa hyväksytty, jos ei kovasti tee jotain. Omassa mielessä vellovat kipeät ajatukset: Pitäisikö hankkiutua vaan kirveen luo ihan oma-aloitteisesti, kun kokee olevansa se alimunija?
Jumala on kuitenkin kaiken lohdutuksen Jumala (2. Kor. 1:3). Minua itseäni on tässä tekemisahdistuksessani lohduttanut yhtenä asiana Jumalan nimi. Raamatussa Jumala nimittää itseään useallakin eri nimellä ja siihen aiheeseen voi paremmin tutustua jonkun paremmin aiheeseen perehtyneen opastuksella (tai itse tutkimalla). Tiedän kuitenkin että se nimi, joka suomeksi on käännetty Herra, on hepreaksi JHWH. Ja tämä heprean sana on taas suomeksi ”Minä olen”. Kun Jeesus sanoo: ”..silloin te ymmärrätte, että minä olen se, joka minä olen..” (Joh. 8:28), ”ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne” (Joh. 8:24) tai ”ennen kuin Aabraham oli, olen minä ollut” (Joh. 8: 58), hän käyttää itsestään Jumalan ”minä olen” –nimeä ja tälläkin tavalla kertoo olevansa Jumala ihmiseksi tulleena. (En osaa kreikkaa tai hepreaa niin hyvin että osaisin tätä asiaa tässä paremmin avata, onneksi joku muu osaa nämä asiat paremmin, jatkan tästä lohdutusasiasta: )
Jumalan nimi on siis Minä Olen. Ja ihminen on luotu Hänen kuvakseen. Ajattelen näin yksinkertaisesti tässäkin kohtaa: Ihminenkin on ensisijaisesti luotu Olemaan. Ei siis luotu tekemään vaan Jumalan kuvaksi eli olemaan. Ja sitten on kun olemassa, niin toki saa myös tehdä. Mutta että arvo tulee jo pelkällä olemisella. Ihmisenä Olemisella. Ja vaikkei koskaan tekisi mitään, niin silti olisi yhtä arvokas ihminen kuin sellainen, joka on tehnyt aivan valtavasti. Kun on ihminen, on jo ihme: ”Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä.” (Ps. 139: 13-14). Jumalan ihmetekona oleminen riittää jo kaikkein suurimpaan ihmisarvoon eikä mikään tekeminen voi lisätä sitä millään tavalla.
Raamatun sanoja nämäkin: ”Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstänsä, jolla hän vaivaa itseänsä auringon alla?” (Saarn. 1:3). Jeesus kutsuu tuntemiseensa ja sen antamaan lepoon: "Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon." (Matt. 11:28). Saa olla. Ja saa tehdä. Sen mitä Jumala meissä vaikuttaa. Vaikka sitten kananhoitoa. :) Tärkeintä on kuitenkin Jeesuksen tuntemisessa Oleminen.
lauantai 13. kesäkuuta 2009
Harvinainen näky
Tänään oli taas eräs ihminen häkin laidalla kanoja ihastelemassa. Sellainen, joka aiemmin ei ole niitä nähnyt. Ja taas ihmeteltiin kuinka hienosti kanat ottivat multakylpyjä ja miten kivoja kanoja ne muutenkin ovat. Useimmat ihmiset ovatkin vieraantuneet kanoista ja ne ovat vähän jotakin erityistä. Eihän niitä kaikkikaan sitten tuntitolkulla jaksa katsella, vaan aika äkkiä saa kuvan että kanat ovat kanoja, mutta kuitenkin melkein jokaista vierasta kiinnostaa niitä käväistä katsomassa. Kuka sitten jaksaa katsella pidempään, kuka lyhyempään, riippuu ihmisestä.
Jos nyt elettäisiin 1940-lukua, niin tuskin kovin moni jaksaisi lähteä toisen luo vieraisille kanoja katsomaan. Niitä kun oli melkein joka talossa. Köyhemmilläkin on ollut varaa kanoihin, ne ovat vaatimattomia ja helppohoitoisia. Kana on soveltunut joka taloon ja kaupungeissakin niitä on aiemmin pidetty. Nyt, 2000-luvulla omasta kanasta onkin tullut melkoinen harvinaisuus. Juuri kukaanhan ei enää näe kanoja missään. Nuoremmat ihmiset eivät ollenkaan tiedä mitä kana syö ja millaiset elintavat sillä on (minäkään en ennen viime vuotta tiennyt). Ja tätä sitten sanotaan kehitykseksi! Hö! :) Kanoja kyllä edelleen on, koska kaupoissa munia myydään ja ihmiset niitä ostavat ja syövät, mutta itse munijoita ei näy enää katukuvassa. Kanoja on tosiaan edelleen Suomessakin noin 3 miljoonaa, ja ne ovat sijoittuneet n. 700 tilalle. Jos ajatellaan, että joka tilalla on kaksi henkilöä kanalatyössä, niin päivittäin kanoja näkee suomalaisista vain 0,03 %, mikä on hyvin vähän suhteutettuna siihen, että lähes jokainen joitakuita vegaaneja lukuun ottamatta kananmunia kuitenkin käyttää.
Näkösällä olevat kotkottajat ovat siis suhteellisen harvinaisia. Monissa työ- ja harrastuspaikoissa myös näkösällä olevat uskovat tuntuvat olevan tätä nykyä melkoisia harvinaisuuksia. Nykyään saattaa olla ihmisiä, jotka eivät eläessään ole nähneet elävää kanaa tai kuulleet kenenkään puhuvan uskostaan. Niin suurta tämä ”kehitys” on ollut. Niin kuin kanat ovat nykyään suurissa kanaloissa pois ihmisten pihoista, samoin uskovat tuntuvat olevan enemmän kerääntyneet omiin isompiin tilaisuuksiin, jonne muiden ei ole niin helppo mennä. Suurkanaloihin ei ole muilla kuin kanalan omistajalla oikeus mennä ja jollekin ihmiselle voi tulla tunne, että hengelliset tilaisuudet on vain jollekin ”tosiuskoville” tarkoitettu. Hengellisten tilaisuuksien osalta tilanne ei tokikaan ole tämä, mutta voi kuvitella että monen mielessä on sellainen ajatus. Kyllä sitä itsekin on aikanaan karsastanut hengellisiä tilaisuuksia, perustelluista syistä ja vähemmän perustelluista.
Jotenkin itse kuitenkin ajattelee, että niin kuin itsellä on herännyt innostus kanoihin ja moni muukin on niistä ollut kiinnostunut, niin samalla tavalla Raamattu alkaisi kiinnostaa ihmisiä uudella tavalla nyt kun sen lukemisesta on tullut monille aivan uusi ja ennen kokeilematon asia. Vaikka kanat ovat poissa katukuvasta, munia edelleen tarvitaan. Ja vaikka tällä hetkellä Raamatun asiat eivät ole niin usein kahvipöytäkeskusteluissa mukana, ihmisen tarve saada syntinsä anteeksi ja ilo ja rauha elämäänsä ei ole poistunut mihinkään. Mahdollisuuksiakaan ei ole vielä menetetty. Kanoja saa vielä kanaloista ja Raamattuja myydään kirjakaupoissa ja monilta ihan omasta hyllystäkin löytyy. Hengellisiäkin tilaisuuksia järjestetään ja Jeesusta voi rukoilla koska vaan ja missä vaan! Munia käyttää melkein kaikki ja usko sopisi jokaisen sielulle.
Jos nyt elettäisiin 1940-lukua, niin tuskin kovin moni jaksaisi lähteä toisen luo vieraisille kanoja katsomaan. Niitä kun oli melkein joka talossa. Köyhemmilläkin on ollut varaa kanoihin, ne ovat vaatimattomia ja helppohoitoisia. Kana on soveltunut joka taloon ja kaupungeissakin niitä on aiemmin pidetty. Nyt, 2000-luvulla omasta kanasta onkin tullut melkoinen harvinaisuus. Juuri kukaanhan ei enää näe kanoja missään. Nuoremmat ihmiset eivät ollenkaan tiedä mitä kana syö ja millaiset elintavat sillä on (minäkään en ennen viime vuotta tiennyt). Ja tätä sitten sanotaan kehitykseksi! Hö! :) Kanoja kyllä edelleen on, koska kaupoissa munia myydään ja ihmiset niitä ostavat ja syövät, mutta itse munijoita ei näy enää katukuvassa. Kanoja on tosiaan edelleen Suomessakin noin 3 miljoonaa, ja ne ovat sijoittuneet n. 700 tilalle. Jos ajatellaan, että joka tilalla on kaksi henkilöä kanalatyössä, niin päivittäin kanoja näkee suomalaisista vain 0,03 %, mikä on hyvin vähän suhteutettuna siihen, että lähes jokainen joitakuita vegaaneja lukuun ottamatta kananmunia kuitenkin käyttää.
Näkösällä olevat kotkottajat ovat siis suhteellisen harvinaisia. Monissa työ- ja harrastuspaikoissa myös näkösällä olevat uskovat tuntuvat olevan tätä nykyä melkoisia harvinaisuuksia. Nykyään saattaa olla ihmisiä, jotka eivät eläessään ole nähneet elävää kanaa tai kuulleet kenenkään puhuvan uskostaan. Niin suurta tämä ”kehitys” on ollut. Niin kuin kanat ovat nykyään suurissa kanaloissa pois ihmisten pihoista, samoin uskovat tuntuvat olevan enemmän kerääntyneet omiin isompiin tilaisuuksiin, jonne muiden ei ole niin helppo mennä. Suurkanaloihin ei ole muilla kuin kanalan omistajalla oikeus mennä ja jollekin ihmiselle voi tulla tunne, että hengelliset tilaisuudet on vain jollekin ”tosiuskoville” tarkoitettu. Hengellisten tilaisuuksien osalta tilanne ei tokikaan ole tämä, mutta voi kuvitella että monen mielessä on sellainen ajatus. Kyllä sitä itsekin on aikanaan karsastanut hengellisiä tilaisuuksia, perustelluista syistä ja vähemmän perustelluista.
Jotenkin itse kuitenkin ajattelee, että niin kuin itsellä on herännyt innostus kanoihin ja moni muukin on niistä ollut kiinnostunut, niin samalla tavalla Raamattu alkaisi kiinnostaa ihmisiä uudella tavalla nyt kun sen lukemisesta on tullut monille aivan uusi ja ennen kokeilematon asia. Vaikka kanat ovat poissa katukuvasta, munia edelleen tarvitaan. Ja vaikka tällä hetkellä Raamatun asiat eivät ole niin usein kahvipöytäkeskusteluissa mukana, ihmisen tarve saada syntinsä anteeksi ja ilo ja rauha elämäänsä ei ole poistunut mihinkään. Mahdollisuuksiakaan ei ole vielä menetetty. Kanoja saa vielä kanaloista ja Raamattuja myydään kirjakaupoissa ja monilta ihan omasta hyllystäkin löytyy. Hengellisiäkin tilaisuuksia järjestetään ja Jeesusta voi rukoilla koska vaan ja missä vaan! Munia käyttää melkein kaikki ja usko sopisi jokaisen sielulle.
Bongaa harvinainen pihakana ja nappaa käteesi Jumalan Sana!! (Öh..kylläpä tänään runosuoni pulppuaa.. )
perjantai 12. kesäkuuta 2009
Lehdistön ihannekana
Tuli sitten taas sekin todistettua: kyllä media haistaa uutisaiheet ja toimittajat löytävät paikalle, kun jossain sattuu ja tapahtuu! Uskokaa tai älkää, mutta kanahäkin laidalla oli tänään ihka elävä reportteri! Ja yhdestä kanasta otettiin kuvaa ja jos Herra suo, niin ensi viikolla kanasta on mustaa valkoisella ja kuvan kanssa oikein lehden päällä. Kerta kaikkiaan, julkkiskana täällä, lehdistön ihannekana!
Uskon tämän nimenomaisen toimittajan kykyihin tehdä lehtijutusta hyvä ja asiallinen. Kanoista kertoessani koitin tarkasti pitäytyä faktoissa. Kanat on sillai käteviä julkkiksia, että niillä ei ole luurankoja kaapeissa, koska niillä ei ole kaappeja ja siksi sensaatiojuttuja on hankalampi kirjoittaa. Kanojen vaatekaapin sisältöä on vaikea esitellä, koska pukeutuvat aina samaan höyhenpukuun ja niiden roskakorin sisällöstäkään ei saa juttua, kun sellaistakaan ei ole. Kanankakat ovat toki avoimesti kaikkien nähtävillä ja niistä voi kirjoittaa mitä haluaa. Tokikaan en tiedä, jos tämä nimenomainen toimittaja nyt sitten kuitenkin lähettää jonkun paparazzin tänne vakoilemaan ja kuvaamaan kun kanat menevät yöpuulle ja saa siitä jotakin kohujuttua aikaan!
Mediassa esiintyy niin monenlaista tietoa. Senhän kaikki tavallaan tietävät, mutta sitten kuitenkin olemme jokainen enemmän tai vähemmän harhaanjohdettavissa niissä asioissa, joita emme itse tunne ja tiedä. Jos nyt tämä toimittaja kirjoittaisi kanoista aivan täyttä valhetta, niin kyllä minä sen tietäisin, mutta kuinka moni muu mahtaisi tietää, jos ei kananelämää tunne eikä tätä blogiakaan ole lukenut?
Itse olen sukua yhdelle valtakunnan julkkikselle. Tuo julkkis on serkkuni tyttö, eli sukua, muttei nyt aivan valtavan läheistä sukua ja henkilökohtaisesti en voi sanoa tätä julkkista hyvin tuntevani. Kuitenkin jostain hänestä olleista iltapäivälehtien väitteistä olen heti pystynyt sanomaan, että tuo asia ei voi olla totta. Sen verran hänet kuitenkin tunnen. Jostain asiasta sitten en pysty varmaksi sanomaan onko asia totta vai ei ole, koska en niin hyvin tunne. Mutta kuitenkin on saanut huomata tässäkin kohtaa, että perättömiäkin juttua liikkuu ja niitä halutaan pitää esillä ja kaivaa skandaaleita selvästi ihan väkisin vain siksi että ihminen on julkkis. Ihmisen syntiseen luonteeseen näyttää kuuluvan tarvetta mustamaalata toista.
Kaikkein syvimmän mustamaalauksen kohteena on kuitenkin ollut ja on edelleen maailmakaikkeuden suurin Julkkis eli Jeesus. Kenestäkään muusta ei varmasti liiku niin paljon väärää informaatiota kuin Hänestä. Ja sellainen ihminen, joka ei Jeesusta henkilökohtaisesti tunne, ei pysty erottamaan vääristeltyä informaatiota oikeasta ja on herkästi skandaalikirjoitusten vietävissä. Tässä viime aikoina Jeesuksesta on väitetty mm. että hänellä oli naissuhteita ja lapsia, että hän varmaan oli homo, että hänen luunsa ovat löytyneet (eli ei ole noussut kuolleista) ja että hän syntyi Galileassa eikä Juudan Beetlehemissä. Varmaankin kaikenlaista muutakin on väitetty, tässä nyt vain jotain mitä on itselle jäänyt mieleen.
Jos haluaisin todella tietää, mikä sukulaisjulkkikseni tapauksessa lehdistön kertomasta on totta ja mikä ei, niin minun kannattaisi kysyä asiaa henkilöltä itseltään tai sitten hänen läheisiltään. Ja jos haluaa todella tietää, mikä Jeesuksen tapauksessa on totta ja mikä ei, niin kannattaa lukea Raamatusta mitä hänen lähellään eläneet ovat hänestä kirjoittaneet. Joskus kuulee sanottavan, että Raamatun faktat Jeesuksesta eivät ole faktoja, koska Jeesukseen uskovat ovat kirjoittaneet ne ylös. Mutta mikä tarve heillä olisi ollut vääristellä kirjoituksiaan? Eivätkö juuri Hänen jumalallisuuteensa uskovat ole kirjoittaneet Jeesuksesta kaikkein tarkimmin, koska heille kyseessä on ollut todella merkittävä henkilö ja kaikki hänen tekemisensä pyhää? Jos Jeesuksella olisi ollut lapsia niin kai nämä Jeesuksen opetuslapset olisivat tarkasti kirjoittaneet tällaisen asian ylös, koska mitä tarvetta heillä olisi ollut sellaista peitellä? Ja miksi he väittäisivät Hänen nousseen ylös kuolleista, jos tietäisivät ettei niin ole tapahtunut? Kyllähän sitä idiootin maineen saa vähemmästäkin kuin jos alkaa puhumaan ja kirjoittelemaan, että joku on noussut kuolleista ja ilmestyy sen jälkeen ihan ruumiillisesti siellä ja täällä kunnes nousee pilven mukana taivaaseen. Asianhan täytyy todella olla tapahtunut että kirjoittaa sellaisesta tapahtumasta senkin uhalla, että saa täyshöperön leiman. Lääkäriksi kouluttautunut Luukaskin otti sen riskin välittämättä siitä, että varmaan jotkut epäilivät hänen saaneen tartunnan joltain mielisairaalta potilaaltaan. Mutta pakkohan se on ylös kirjoittaa ja muille kertoa, kun kerran omin silmin on ollut toteamassa että tyyppi vaan on noussut ylös kuolleista. (Jotkut evankeliumin kirjoittajat ovat itse nähneet Jeesuksen ylösnousseena, toiset kirjoittavat silminnäkijöiden kertomusten perusteella. Tuohon aikaan ei ollut kirjoitustaitoa kaikilla eikä blogeja että kaikki silminnäkijät olisivat voineet kirjoittaa tai lähettää kuvaviestejä toisilleen. :) )
Tämmöistä tämä mediapeli sitten on. Kyllä medialukutaitoa tarvitaan ja erityisen paljon silloin kun on kyse Jeesuksesta ja hengellisistä asioista. Monissa asioissa ei loppupeleissä ole niin kauhean paljon väliä sillä, onko median antama kuva oikea vai väärä. Mutta se minkä uutislähteen varassa on Jeesuksesta, on jokaisen elämän kannalta ratkaiseva informaatio.
Uskon tämän nimenomaisen toimittajan kykyihin tehdä lehtijutusta hyvä ja asiallinen. Kanoista kertoessani koitin tarkasti pitäytyä faktoissa. Kanat on sillai käteviä julkkiksia, että niillä ei ole luurankoja kaapeissa, koska niillä ei ole kaappeja ja siksi sensaatiojuttuja on hankalampi kirjoittaa. Kanojen vaatekaapin sisältöä on vaikea esitellä, koska pukeutuvat aina samaan höyhenpukuun ja niiden roskakorin sisällöstäkään ei saa juttua, kun sellaistakaan ei ole. Kanankakat ovat toki avoimesti kaikkien nähtävillä ja niistä voi kirjoittaa mitä haluaa. Tokikaan en tiedä, jos tämä nimenomainen toimittaja nyt sitten kuitenkin lähettää jonkun paparazzin tänne vakoilemaan ja kuvaamaan kun kanat menevät yöpuulle ja saa siitä jotakin kohujuttua aikaan!
Mediassa esiintyy niin monenlaista tietoa. Senhän kaikki tavallaan tietävät, mutta sitten kuitenkin olemme jokainen enemmän tai vähemmän harhaanjohdettavissa niissä asioissa, joita emme itse tunne ja tiedä. Jos nyt tämä toimittaja kirjoittaisi kanoista aivan täyttä valhetta, niin kyllä minä sen tietäisin, mutta kuinka moni muu mahtaisi tietää, jos ei kananelämää tunne eikä tätä blogiakaan ole lukenut?
Itse olen sukua yhdelle valtakunnan julkkikselle. Tuo julkkis on serkkuni tyttö, eli sukua, muttei nyt aivan valtavan läheistä sukua ja henkilökohtaisesti en voi sanoa tätä julkkista hyvin tuntevani. Kuitenkin jostain hänestä olleista iltapäivälehtien väitteistä olen heti pystynyt sanomaan, että tuo asia ei voi olla totta. Sen verran hänet kuitenkin tunnen. Jostain asiasta sitten en pysty varmaksi sanomaan onko asia totta vai ei ole, koska en niin hyvin tunne. Mutta kuitenkin on saanut huomata tässäkin kohtaa, että perättömiäkin juttua liikkuu ja niitä halutaan pitää esillä ja kaivaa skandaaleita selvästi ihan väkisin vain siksi että ihminen on julkkis. Ihmisen syntiseen luonteeseen näyttää kuuluvan tarvetta mustamaalata toista.
Kaikkein syvimmän mustamaalauksen kohteena on kuitenkin ollut ja on edelleen maailmakaikkeuden suurin Julkkis eli Jeesus. Kenestäkään muusta ei varmasti liiku niin paljon väärää informaatiota kuin Hänestä. Ja sellainen ihminen, joka ei Jeesusta henkilökohtaisesti tunne, ei pysty erottamaan vääristeltyä informaatiota oikeasta ja on herkästi skandaalikirjoitusten vietävissä. Tässä viime aikoina Jeesuksesta on väitetty mm. että hänellä oli naissuhteita ja lapsia, että hän varmaan oli homo, että hänen luunsa ovat löytyneet (eli ei ole noussut kuolleista) ja että hän syntyi Galileassa eikä Juudan Beetlehemissä. Varmaankin kaikenlaista muutakin on väitetty, tässä nyt vain jotain mitä on itselle jäänyt mieleen.
Jos haluaisin todella tietää, mikä sukulaisjulkkikseni tapauksessa lehdistön kertomasta on totta ja mikä ei, niin minun kannattaisi kysyä asiaa henkilöltä itseltään tai sitten hänen läheisiltään. Ja jos haluaa todella tietää, mikä Jeesuksen tapauksessa on totta ja mikä ei, niin kannattaa lukea Raamatusta mitä hänen lähellään eläneet ovat hänestä kirjoittaneet. Joskus kuulee sanottavan, että Raamatun faktat Jeesuksesta eivät ole faktoja, koska Jeesukseen uskovat ovat kirjoittaneet ne ylös. Mutta mikä tarve heillä olisi ollut vääristellä kirjoituksiaan? Eivätkö juuri Hänen jumalallisuuteensa uskovat ole kirjoittaneet Jeesuksesta kaikkein tarkimmin, koska heille kyseessä on ollut todella merkittävä henkilö ja kaikki hänen tekemisensä pyhää? Jos Jeesuksella olisi ollut lapsia niin kai nämä Jeesuksen opetuslapset olisivat tarkasti kirjoittaneet tällaisen asian ylös, koska mitä tarvetta heillä olisi ollut sellaista peitellä? Ja miksi he väittäisivät Hänen nousseen ylös kuolleista, jos tietäisivät ettei niin ole tapahtunut? Kyllähän sitä idiootin maineen saa vähemmästäkin kuin jos alkaa puhumaan ja kirjoittelemaan, että joku on noussut kuolleista ja ilmestyy sen jälkeen ihan ruumiillisesti siellä ja täällä kunnes nousee pilven mukana taivaaseen. Asianhan täytyy todella olla tapahtunut että kirjoittaa sellaisesta tapahtumasta senkin uhalla, että saa täyshöperön leiman. Lääkäriksi kouluttautunut Luukaskin otti sen riskin välittämättä siitä, että varmaan jotkut epäilivät hänen saaneen tartunnan joltain mielisairaalta potilaaltaan. Mutta pakkohan se on ylös kirjoittaa ja muille kertoa, kun kerran omin silmin on ollut toteamassa että tyyppi vaan on noussut ylös kuolleista. (Jotkut evankeliumin kirjoittajat ovat itse nähneet Jeesuksen ylösnousseena, toiset kirjoittavat silminnäkijöiden kertomusten perusteella. Tuohon aikaan ei ollut kirjoitustaitoa kaikilla eikä blogeja että kaikki silminnäkijät olisivat voineet kirjoittaa tai lähettää kuvaviestejä toisilleen. :) )
Tämmöistä tämä mediapeli sitten on. Kyllä medialukutaitoa tarvitaan ja erityisen paljon silloin kun on kyse Jeesuksesta ja hengellisistä asioista. Monissa asioissa ei loppupeleissä ole niin kauhean paljon väliä sillä, onko median antama kuva oikea vai väärä. Mutta se minkä uutislähteen varassa on Jeesuksesta, on jokaisen elämän kannalta ratkaiseva informaatio.
torstai 11. kesäkuuta 2009
Kanaperspektiivistä
Ornitologiset harrastukset eikun jatkuu. On valtavan kätevää, kun voi olla ornitologi omassa pihassaan, eikä tarvitse lähteä bongailemaan tirppoja kovin kauaksi. Kanat ovat lisäksi tarpeeksi isokokoisia havainnoitavia, kun kiikarilla tiiraileminen on joskus kovin raskasta enkä kaukoputkeakaan omista. Kanaornitologina ei tarvita optisia laitteita, ei edes silmälaseja.
Kamera kai kuitenkin on myös optinen laite ja sitä koitin taas käyttää tänään. Kanojen kuvaaminen niin että saisi hyviä kuvia, ei olekaan kuitenkaan aivan yksinkertaista. Ensinnäkin häkki on jo valmiiksi erittäin epäkuvauksellinen ympäristö. Toisekseen kanat eivät ole kovin hyviä poseeraajia, vaan tuppaavat liikkumaan koko ajan. Ei auta vaikka sanoisi ”Hymyä” tai ”Muikku” tai ”Say cheese” tai ”Hetki hiljaa, sanoi Pyhälahti kun ruumista kuvas”. Kolmantena asiana on perspektiivi. Kanat juoksevat siellä maassa ja itse on seisaaltaan aika paljon korkeammalla ja jos sieltä korkealta kuvaa niin lopputuloksena ei ole järin persoonallisia otoksia. Tänään yritin asettua kanan tasolle kuvausta varten. Siinä on heti omat haasteensa. Vaikka häkkiä siirrettiin tänään uuteen kohtaan, kananpläjäyksiä oli jo ehtinyt kertymään. Niitä sitten pyrin väistelemään enkä kuitenkaan kunnolla pystynyt asettumaan ruohonjuuritasoon näiden nimenomaisten pläjäysten takia. Kuvista tuli sitten mitä tuli, tässä niitä jotakin.
Kanat kuulostelevat kaula pitkällä.
Kanan kainalokarvoitus on melko vähäistä.
Saisinko levätä rauhassa?
Sivuprofiili.
Venyttely on tärkeää.
Kanan tasolle asettuminen ei ole ollut aivan helppoa enkä kovin pitkää aikaa siellä kanaperspektiivissä viihtynyt. Kuitenkin kanan elämää ymmärtääkseni olisi kai tarpeen asettua kanaperspektiiviin. Hyvissä ihmissuhteissa taas puhutaan usein rinnallakulkemisesta. Että voidakseen todella auttaa toista ihmistä tai ollakseen todella ystävä, on oltava rinnallakulkija. Eikä niin että huutelee neuvoja jostakin kaukaa, edestä tai takaa tai jostakin ylemmältä tasolta tai johtoportaasta, vaan että olisi ihminen ihmiselle, vierellä ja rinnalla, tasavertaisena ja lähellä, vajavaisuuden hyväksyen. Tämä ei aina olekaan niin helppoa kuin se sanottuna tai kirjoitettua äkkiseltään vaikuttaa. Itsestäni ainakin tiedän, että on niin helppo sanoa toiselle kuinka asiat pitäisi tehdä tai kuinka toisen kuuluisi käyttäytyä, mitä sanoa tai miten jossain kysymyksessä tulisi ajatella. Tätä tyyliä tiedän tahtomattani toistavan ihan joka päiväkin tietyissä asioissa, ehkä siksi ettei minulla ole tarvittavaa nöyryyttä ja rakkautta mennä todella rinnallakulkijaksi. Pitää vaan rukoilla, että Jumalan työ minussa voisi tulla syvemmäksi näilläkin alueilla.
Vaikka uskovien kyky rinnallakulkemiseen on vajavaista, Jeesuksen kyky siihen ei ole. Hän otti ihmisperspektiivin aivan konkreettisella tavalla ja on todellinen ihmisten Rinnallakulkija, Ihmisen Poika. Eilen olin raamattutunnilla ja siellä esillä oli mm. Fil. 2:5-7: ”Olkoon teilläkin se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen.” Painotuksena jäi erityisesti mieleen se, että Jeesus tyhjensi itsensä tullakseen ihmiseksi, kun taas me saamme täyttyä Jeesuksen Hengellä voidaksemme elää Jumalan ohjaamaa elämää. Jeesus tyhjensi itsensä, jotta ihmiset saisivat mahdollisuuden täyttyä Hänen henkensä rikkauksilla.
Kamera kai kuitenkin on myös optinen laite ja sitä koitin taas käyttää tänään. Kanojen kuvaaminen niin että saisi hyviä kuvia, ei olekaan kuitenkaan aivan yksinkertaista. Ensinnäkin häkki on jo valmiiksi erittäin epäkuvauksellinen ympäristö. Toisekseen kanat eivät ole kovin hyviä poseeraajia, vaan tuppaavat liikkumaan koko ajan. Ei auta vaikka sanoisi ”Hymyä” tai ”Muikku” tai ”Say cheese” tai ”Hetki hiljaa, sanoi Pyhälahti kun ruumista kuvas”. Kolmantena asiana on perspektiivi. Kanat juoksevat siellä maassa ja itse on seisaaltaan aika paljon korkeammalla ja jos sieltä korkealta kuvaa niin lopputuloksena ei ole järin persoonallisia otoksia. Tänään yritin asettua kanan tasolle kuvausta varten. Siinä on heti omat haasteensa. Vaikka häkkiä siirrettiin tänään uuteen kohtaan, kananpläjäyksiä oli jo ehtinyt kertymään. Niitä sitten pyrin väistelemään enkä kuitenkaan kunnolla pystynyt asettumaan ruohonjuuritasoon näiden nimenomaisten pläjäysten takia. Kuvista tuli sitten mitä tuli, tässä niitä jotakin.
Ei paljon naurata.
Kanat kuulostelevat kaula pitkällä.
Kanan kainalokarvoitus on melko vähäistä.
Saisinko levätä rauhassa?
Sivuprofiili.
Venyttely on tärkeää.Kanan tasolle asettuminen ei ole ollut aivan helppoa enkä kovin pitkää aikaa siellä kanaperspektiivissä viihtynyt. Kuitenkin kanan elämää ymmärtääkseni olisi kai tarpeen asettua kanaperspektiiviin. Hyvissä ihmissuhteissa taas puhutaan usein rinnallakulkemisesta. Että voidakseen todella auttaa toista ihmistä tai ollakseen todella ystävä, on oltava rinnallakulkija. Eikä niin että huutelee neuvoja jostakin kaukaa, edestä tai takaa tai jostakin ylemmältä tasolta tai johtoportaasta, vaan että olisi ihminen ihmiselle, vierellä ja rinnalla, tasavertaisena ja lähellä, vajavaisuuden hyväksyen. Tämä ei aina olekaan niin helppoa kuin se sanottuna tai kirjoitettua äkkiseltään vaikuttaa. Itsestäni ainakin tiedän, että on niin helppo sanoa toiselle kuinka asiat pitäisi tehdä tai kuinka toisen kuuluisi käyttäytyä, mitä sanoa tai miten jossain kysymyksessä tulisi ajatella. Tätä tyyliä tiedän tahtomattani toistavan ihan joka päiväkin tietyissä asioissa, ehkä siksi ettei minulla ole tarvittavaa nöyryyttä ja rakkautta mennä todella rinnallakulkijaksi. Pitää vaan rukoilla, että Jumalan työ minussa voisi tulla syvemmäksi näilläkin alueilla.
Vaikka uskovien kyky rinnallakulkemiseen on vajavaista, Jeesuksen kyky siihen ei ole. Hän otti ihmisperspektiivin aivan konkreettisella tavalla ja on todellinen ihmisten Rinnallakulkija, Ihmisen Poika. Eilen olin raamattutunnilla ja siellä esillä oli mm. Fil. 2:5-7: ”Olkoon teilläkin se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen.” Painotuksena jäi erityisesti mieleen se, että Jeesus tyhjensi itsensä tullakseen ihmiseksi, kun taas me saamme täyttyä Jeesuksen Hengellä voidaksemme elää Jumalan ohjaamaa elämää. Jeesus tyhjensi itsensä, jotta ihmiset saisivat mahdollisuuden täyttyä Hänen henkensä rikkauksilla.
Jeesuksesta sanotaan myös: ”Hän oli astunut alaskin, maan alimpiin paikkoihin. Hän, joka on astunut alas, on se, joka myös astui ylös, kaikkia taivaita ylemmäksi, täyttääkseen kaikki.” (Ef. 4:9-10). Kun kaipaa elämäänsä rinnallakulkijaa, joka ei ikinä jätä, niin kannattaa kääntyä Jeesuksen puoleen. Hän näkee ihmisen kaikista mahdollista perspektiiveistä, panoraamakuva 360 astetta ihmisen sisimmästä, menneisyydestä, tulevaisuudesta, toisen ihmisen näkökulmasta, taivasnäkökulmasta, kaikista mahdollista näkökulmista. Toivottavasti itsekin saa entistä enemmän jatkossa katsoa toisia rakkaudellisesta rinnallakulkijan perspektiivistä käsin.
keskiviikko 10. kesäkuuta 2009
Valtava minimuna!
Tämä kananhoito on ajoittain melkein yhtä yllätyksellistä kuin uskonelämä kaikkine Jumalan antaminen yllätyksineen! Tänään sain kokea aivan valtavan munayllätyksen! Ei kuitenkaan valtavan suurta munayllätystä vaan valtavan pienen munan yllätyksen! Munintapesässä oli pienin koskaan näkemäni kananmuna! Aivan hellyyttävän pieni. Vain yksi kolmasosa normaalin munan koosta ja painosta. Sellainen viiriäisen munan kokoinen. Mutta kuitenkin ihan kananmunan näköinen. Tässä pikku yllätys:
Onkohan tuo pikkumuna Kyyhökanan tuotos? Kun niin vähän on syönyt niin ei riittänyt rahkeita isompaan vääntöön. Mutta voisiko parempaa ollakaan? Kyllä tätä pikkumunaa pitää taas säilyttää ja näytellä suurena ihmeenä kaikille kyläilijöille!
Jotenkin tulee niin mieleen tässä yhteydessä hengelliset lahjat ja niiden käyttö. Kuinka hienoa olisi, jos jokainen uskova saisi täysimääräisesti toimia oman uskon määrän mukaan siihen kannustusta saaden. Jokainen on saanut omat hengelliset lahjat, toisella jossain asiassa ehkä enemmän kuin toisella, mutta kuinka suuri ilo Jumalalla varmaan onkaan jokaisesta pienestäkin asiasta, jonka uskossa teemme. Jokainen uskossa tehty teko on yhtä täydellinen Jumalan teko ja pieneltä näyttävä asia on aivan yhtä merkittävä ja ehkä suurempikin ihme kuin isolta näyttävä asia. Koskahan jo itsekin osaisi lopettaa itsensä vertailun muihin milloin missäkin maallisessa tai hengellisessä asiassa?
Isommassa kanalassa varmaan näitä pikkumunia välillä näkee, mutta sitten ne lajitellaan pois, kun kuluttaja tuskin innostuisi yhtä paljon kuin minä kananmunakennossa olevasta pikkumunasta. Joissain hengellisissä piireissä taas saattaa käydä niin, ettei sielläkään ole kunnolla tarvetta ja käyttöä näille ”pikkumunille”. Kun välillä tuntuu että ”käyttöä” löytyy vain valmiille puhujille jne. Kuitenkin, jos minä iloitsen näin paljon pikkuruisesta munasta, täytyyhän Jumalankin iloita pienistä uskonaskeleista vähintään yhtä paljon :) . Ja Jumalalla on kyllä käyttöä ihan kaikille hengellisille pikkumunillekin! Raamatussa varoitetaan myös väheksymästä pieniä asioita: ” Sillä kuka pitää halpana pienten alkujen päivän” (Sak. 4:10).
Omassa elämässä oli tänään muitakin hauskoja yllättäviä tilanteita kuin pienen kananmunan yllätys. Yllättäviä hengellisiä keskusteluja yllättävien ihmisten kanssa. On tämä kaikki niin yllätyksellistä ja ihmeellistä! Mutta sellainen elävä Jumala on: ”Hän tekee… ihmeitä ilman määrää” (Job 9:10).
Onkohan tuo pikkumuna Kyyhökanan tuotos? Kun niin vähän on syönyt niin ei riittänyt rahkeita isompaan vääntöön. Mutta voisiko parempaa ollakaan? Kyllä tätä pikkumunaa pitää taas säilyttää ja näytellä suurena ihmeenä kaikille kyläilijöille!Jotenkin tulee niin mieleen tässä yhteydessä hengelliset lahjat ja niiden käyttö. Kuinka hienoa olisi, jos jokainen uskova saisi täysimääräisesti toimia oman uskon määrän mukaan siihen kannustusta saaden. Jokainen on saanut omat hengelliset lahjat, toisella jossain asiassa ehkä enemmän kuin toisella, mutta kuinka suuri ilo Jumalalla varmaan onkaan jokaisesta pienestäkin asiasta, jonka uskossa teemme. Jokainen uskossa tehty teko on yhtä täydellinen Jumalan teko ja pieneltä näyttävä asia on aivan yhtä merkittävä ja ehkä suurempikin ihme kuin isolta näyttävä asia. Koskahan jo itsekin osaisi lopettaa itsensä vertailun muihin milloin missäkin maallisessa tai hengellisessä asiassa?
Isommassa kanalassa varmaan näitä pikkumunia välillä näkee, mutta sitten ne lajitellaan pois, kun kuluttaja tuskin innostuisi yhtä paljon kuin minä kananmunakennossa olevasta pikkumunasta. Joissain hengellisissä piireissä taas saattaa käydä niin, ettei sielläkään ole kunnolla tarvetta ja käyttöä näille ”pikkumunille”. Kun välillä tuntuu että ”käyttöä” löytyy vain valmiille puhujille jne. Kuitenkin, jos minä iloitsen näin paljon pikkuruisesta munasta, täytyyhän Jumalankin iloita pienistä uskonaskeleista vähintään yhtä paljon :) . Ja Jumalalla on kyllä käyttöä ihan kaikille hengellisille pikkumunillekin! Raamatussa varoitetaan myös väheksymästä pieniä asioita: ” Sillä kuka pitää halpana pienten alkujen päivän” (Sak. 4:10).
Omassa elämässä oli tänään muitakin hauskoja yllättäviä tilanteita kuin pienen kananmunan yllätys. Yllättäviä hengellisiä keskusteluja yllättävien ihmisten kanssa. On tämä kaikki niin yllätyksellistä ja ihmeellistä! Mutta sellainen elävä Jumala on: ”Hän tekee… ihmeitä ilman määrää” (Job 9:10).
tiistai 9. kesäkuuta 2009
Jäätelömunat
Jäätelökone sai juuri tehtävänsä suoritettua. Aivan niin, jäätelökone! Sellainen, josta viime kesänä vain haaveilevasti kerran kirjoitin. Nyt se on ihan konkretiaa. (Jotain joskus minunkin elämässäni tapahtuu.. ;) ) Tuossa keväällä sellainen hommattiin ja parina viime päivänä on voinut tehdä jäätelöä oman kanan munista! Kyllä vaan hyvää meinaa tullakin. Jäätelöstä on tullut osa jokapäiväistä ruokavaliota..
Tänään tein itse ekaa kertaa vaniljajäätelön. Niin nyt kävi tällä kertaa tuon jäätelön kanssa, kuin aina niissä asioissa, joissa saa olla Jumalan johdatuksessa: vaikka tavallista yrittää, niin priimaa vaan pakkaa tulemaan! :) Tämä kuva on parin päivän takaista mansikkajäätelöstä. Se oli ensimmäinen oman kanan munimasta munasta tehty.
Tänään tein itse ekaa kertaa vaniljajäätelön. Niin nyt kävi tällä kertaa tuon jäätelön kanssa, kuin aina niissä asioissa, joissa saa olla Jumalan johdatuksessa: vaikka tavallista yrittää, niin priimaa vaan pakkaa tulemaan! :) Tämä kuva on parin päivän takaista mansikkajäätelöstä. Se oli ensimmäinen oman kanan munimasta munasta tehty.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)