Tuntuu vähän oudolta tällainen päivä, ettei ole mitään sovittua ohjelmaa eikä mitään tarvetta valmistellakaan mitään. Luulin meneväni kävelylle yhden kaverini kanssa, mutta hänelle ei sitten sopinutkaan, niin ei sitten ole mitään. Ihan hyvä näin, mutta ehkä tällaista ei ole hetkeen ollut, kun tätä näin ihmettelee.
Niin, se on sitten kylvöjen jälkeisen elämän aika. Kylvöt olivat 12.-21.5. ja kaikki meni oikein hyvin. Viimeksi kirjoittaessani mietin, että mitenhän Jumala järjestää sen asian, että kiireapueläkeläinen on lähdössä Espanjaan 15.5. No, Jumala järjesti sen sitten niin, että hän oli siirtänyt matkansa kesäkuulle, mutta kertoi siitä vasta kun tuli töihin 12.5. Kylvöjen päälle tuli heti 18 milliä sadetta, mikä sekin oli aivan mahtavaa. Ensi viikolla olisi vielä pientä kotitarveperunan istutusta ohjelmassa ja sitten jäädään vaan ihmettelemään millaisen kesän Jumala tästä antaa. Säiden ja kaiken muunkin puolesta.
Oikein hienoa tosiaan, että on tällainen hetki tässä, että kylvöt on ohi ja mikään seuraava asia ei juuri nyt paina päälle. Seuraava ohjelmakokonaisuus on kyllä tiedossa ja mielessä, mutta ihan juuri vielä siihen ei tarvitse valmistautua. Tiedossa on kuitenkin kansainvälistä vierailua maatilalla ja muutenkin täälläpäin.
Pitkältä ajalta tuttu italialainen raamatunopettaja on tulossa pitkästä aikaa Suomeen. Hän tulee tekemään TV-ohjelmia ja samassa yhteydessä sitten muutenkin vierailee tuttujen luona ja mitä muuta Jumala sitten vierailuajalle järjestääkin. Oli jonkinlainen yllätys, kun tämä italialainen ilmoitti tulostaan, sillä hänellä on kuitenkin sellaisia terveysrajoitteita, että ajattelin, ettei matkustaminen enää kiinnostaisi. Suomessa hän on ollut viimeksi 2018 ja sen jälkeen terveys on heikentynyt. Mutta näin vain hän on avustajan kanssa tulossa ja varmaan majoittuu jonkun aikaa minunkin luonani. Ohjelmassa on sitten majoitus- ja ruokapalveluiden järjestämistä ja kenties myös jotain muuta tapahtumanjärjestämistä. Kaiken lisäksi samaan aikaa täälläpäin on pitkästä aikaa tuttu intialainen pastori. Haaveenani olisi intialais-italialainen rukoustapahtuma, mutta saa nähdä toteutuuko se aikataulukysymysten takia.
Toisaalta kaipaisin tänne maatilalle jotain kokoontumisia ja vieraita ja sitten toisaalta en tiedä kuinka paljon jaksan järjestää ja helposti ne ovatkin aika työläitä juttuja. Mutta olisi se silti kiva, että kesällä olisi nyt edes jonkun kerran jotain vieraita ja enemmän elämää täällä. Ja mikäs sen hienompaa, kuin että vielä kansainvälistä elämää. Nähtäväksi jää.
Kansainvälisyydestä puheenollen viime aikoina olen katsellut myös jonkun verran videoita Papua-Uudesta-Guinesta. Eräs suomalainen lähetystyöntekijäpariskunta on käynyt kertomassa täälläpäin tilaisuuksissa Papua-Uuden-Guinean pääkaupunkiin suunnitteilla olevasta orpokotihankkeesta. Jollain lailla tämä asia on tullut vähän sydämelle ja sanotaanhan sitä Raamatussa että Jumala auttaa orpoja ja meitäkin siihen kehottaa. Suomessa nyt vaan onneksi ei ole mitään ongelmaa siitä, että orpolapset majailisivat kodittomina kaduilla, niin tässä asiassa voi rukoukset ja avun ulottaa vähän kauemmaksi. En nyt tiedä tuleeko tämä asia olemaan jatkossa mitenkään enemmän mielessä, mutta ainahan voi silti vaikka vähän katsella videoita hyvin eksoottisesta Papua-Uudesta-Guineasta.
Tällaisissä tunnelmissa täällä tänään hiljaisena lauantaipäivänä. Mukavaa on ollut myös että 4 ensimmäistä ponia on saapunut laidunvierailijoiksi. Ehkä ponejakin päästään taas katselemaan myös muiden kesävieraiden kanssa.
”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Vihreille niityille hän vie minun lepäämään, tyynten vetten äärelle hän minut johdattaa.” (Ps. 23:1-2)