Tänä pääsiäisenä sain vähän niin kuin sellaisen yllätysmunan
yhden sähköpostin muodossa. Se oli kiva yllätys. Mutta sitten taas huomaan
miten heikko on tässä ajatusmaailmassaan. Erilaiset vellonnat lähtevät niin
helposti liikkeelle ja pienikin asia saa helposti ylisuuret mittasuhteet –
varsinkin osuessaan vanhojen asioiden säiliöön. Tänään pitikin jo rukoilla,
että Jumala antaisi muuta ajateltavaa. Kohta sen jälkeen soikin ovikello –
naapuri tuli ilmoittamaan, että vettä vuotaa siivouskomerosta pyörävaraston
puolelle. Meillä onkin pieni putkivuoto täällä kerrostalossa. Ja niinpä sainkin
vähän muuta ajateltavaa :) .
Siunatut arjen realiteetit..
Kiitos niille, jotka rukoilivat puolestani, kun sitä kaksi
viikko sitten pyysin. Oikeasti tuntuu, että on tapahtunut jotenkin taas paljon sisäisesti.
Jumala on hoitanut jotenkin tosipaljon. Eheyttävimmäksi ajatukseksi tuli tällä
kertaa ymmärrys Jumalan kuvana olemisesta. En pysty tätä nyt varmaan ollenkaan
kunnolla selittämään, mutta asia tuli jotenkin hengessä vaan niin lähelle. Kai
siinä jotakin itkin, ylipäänsä ihmisenä olemisesta ja sitä tietynlaista
tyhjyyden tunnetta siitä. Niin sitten tämä luomisen tapahtumat ja nimenomaan ihminen
Jumalan kuvana tuli jotenkin kovin lähelle. ”Jumala sanoi: ”Tehkäämme ihminen
kuvaksemme, kaltaiseksemme, ..” Niin Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen.
Jumalan kuvaksi hän loi hänet, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.” (1. Moos.
1:26-27)
Viimekertaisen kirjoitukseni jälkeen menin erään ystäväni
luo ja meillä oli siinä semmoinen naisten tapaaminen. Tällä ystävälläni on
ollut ainakin vuoden keskeneräisenä olohuoneessaan mosaiikkipöytä. Hän on
murtanut kaakeleita ja liimaa niistä sitten pöydälle kauniin pinnan. Tyhjä
aukko keskellä pöytää on odottanut kuukausia loppuja paloja, koska ystävälläni
on ollut vähän muita juttuja nyt mielessä kuin mosaiikit. Jotenkin se pöytä
siinä puhutteli kovasti. Tuntui niin itseltä, paljon paloja puuttuu ja koko
homma vaikuttaa aivan ikuisuusprojektilta – lähinnä mietti onko Jumalakin niin
kiireinen, ettei ehdi paloja panna paikoilleen. Puhuin näitä ajatuksia siinä
ääneenkin. Ystäväni heitti kuitenkin tosi hyvän ajatuksen siihen: vaikka paloja
puuttuu, onhan se käytössä koko ajan, keskeneräisenäkin. Ja niinhän se oli.
Siinä olivat kuppimme ja kippomme normaalisti pöydällä, vaikka pinta olikin
vielä kesken. Mitä siihen ajatukseen sitten enää lisäämään.. Käytössä voi olla kovin
keskeneräisenäkin..
Mutta tuo ajatus Jumalan kuvana olemisesta laittoi kyllä
taas jotain palasia paikoilleen. Ei ole ollenkaan niin sirpaleinen olo, ei
ollenkaan niin arvoton olo, vaan päinvastoin. Voiko mikään muu antaa
ihmisyydelle täydellistä arvoa, kuin se että on luotu Jumalan kuvaksi? Perkele
ja synti on hajottanut kuvan, mutta Jeesus taas kokoaa sitä antaen sen arvon
takaisin. Takaisin yhteyteen, takaisin lapseuteen, takaisin arvoon. Ja tietysti
armoon.
Jumalan kuva muodostuu miehuuden ja naiseuden olemuksista.
Yksin elävä ei ole mitenkään vähemmän Jumalan kuva kuin aviopari. Selvää
kuitenkin on, että aviopariksi Jumala on tarkoittanut miehen ja naisen – ei kahta
samaa sukupuolta olevaa. Suomessa eletään nyt tässä suhteessa kriittistä aikaa.
Tuleva eduskunta ja hallitus tulevat olemaan valtavan tärkeässä asemassa siinä,
millainen avioliittolainsäädäntö maassamme tulee olemaan 2017 jälkeen. Miehestä
ja naisesta sanotaan: ”Jumala siunasi heidät” (1. Moos. 1:28) Kuinka paljon
haluaisikaan nähdä sen, että tässä asiassa tämä perustus saisi Suomessa pysyä.
Ja mahdollistahan se vielä on, varsinkin jos nyt vaaleissa enemmistöön tulisi niitä
ehdokkaita ja puolueita, jotka tässä asiassa näin myös ajattelevat. Lisäksi viikko sitten on avattu myös kansalaisaloite, jonka tarkoituksena on
kumota avioliittolakiin tehdyt muutokset. Tähän kannattaa nyt ehdottomasti
nimensä laittaa, jos itsekin toivoo sitä, että avioliitto saisi jatkossakin
pysyä vain miehen ja naisen välisenä liittona. https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1175
