Drooneja ja muita kevään merkkejä

Huomenna on kulunut tasan kolme vuotta isäni kuolemasta. Aika vaan menee valtavaa vauhtia johonkin, en tiedä mihin. Tänään kävin siskontytön (13 v.) kanssa hautausmaalle, kun hän oli pitkästä aikaa luonani yötä. Siskontyttö ei ole montaakaan kertaa hautausmaalla käynyt, koska siskoni on niin vaikea liikkua MS-taudin takia, niin heidän perhe ei siellä monastikaan käy. Hautausmaan hoito on ollut minun juttuja, mutta kiva, että siskontyttökin nyt oli pitkästä aikaa mukana. Näytin hänelle myös hänen isoisoisoisoisänsä hautaa. Jälkeenpäin aloin miettimään että minnekähän esim. 1600- ja 1700 luvulla kuolleet sukulaiset on haudattu? Meidänkin maatilan sukupolvia tunnetaan 1600-luvulle asti, mutta minne lie haudattu näitä varhaisempia esivanhempia? En ole sitä edes koskaan ajatellut ennen. Selvä keski-iän merkki, kun alkaa tällaiset hautausmaa-asiat kiinnostaa.

Tänään on ollut niin hieno sää, että sääli istua sisällä, mutta en nyt jaksa enää olla menossakaan. Siskontytön kanssa käytiin tosiaan hautausmaalla ja sitten uimahallissa. Sen jälkeen menin vielä israelilaiseen tanssiin ja tein pienen kävelyn ulkosalla, niin riittää liikunta tälle päivälle. Ensi viikolle ennustelevat jo 16 astettakin, niin kyllä siinä sitten kevät etenee. Nähtäväksi jää, voisiko tulla jotenkin vähän aikaisempi kylvöaika tänä vuonna.

Olen kertonut täällä työntekijän elämänmuutoksesta ja kuinka mietin, miten se tulee vaikuttamaan maatilan juttuihin. Hän on siis alkanut seurustella italialaisen naisen kanssa. Eli Italiassa asuvan italialaisen ja minä sitten tietysti mietin, että muuttaako tämä työntekijä jossain kohtaa ihan oikeasti Italiaan. He tapasivat 2025 syyskuun raamattuviikolla ja joulun kieppeillä alkoi tämä tiiviin yhteydenpidon vaihe. Italiassa loma-ajat eivät ole yhtä pitkät ja joustavat kuin Suomessa (tai riippuu varmaan aina työpaikastakin). Eli seuraavaksi ihmetellään sitten sitä, kun työntekijäkin haluaisi pitää pidemmän loman juuri elo- tai syyskuussa, mikä tietysti on maatilalla aika sesonkiaikaa. No, onneksi luotan kyllä Jumalan johdatukseen, ei tästä muuten tulisi yhtään mitään. Koska säistä ei tiedä, ei näitä viljelykuvioita, vaan pysty itse mitenkään suunnittelemaan muuta kuin hyvin suurpiirteisesti.

Muutenkin sitten viime kirjoituksen monenlaista on tapahtunut taas Suomessa ja maailmallakin. Päivi Räsänen tuomittiin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan äänin 3-2 postattuaan Facebookkiin vanhan kirjoituksensa, että ihmiset voisivat nähdä mistä häntä syytetään. Raamatun siteeraamisesta ei tullut tuomiota, mutta siitä alkaneen tutkinnan seurauksena löytyi sitten 22 vuotta vanha teksti, jonka Facebookkiin postaus olikin kiihottamista kansanryhmää vastaan. Käräjä- ja hovioikeus eivät nähneet tässä mitään rikosta, mutta KKO:ssa äänestyksessä sitten jotkut eli niukka enemmistö oikeusneuvoksista näkivät tässä rikoksen. Uskomaton keissi kerrassaan. Toki erittäin positiivista oli se, että Raamatun lainaaminen ja synnin sanominen synniksi ei ollut rikos, sehän se kaikkein kauheinta olisi ollut.

Tuon päätöksen jälkeen Suomeen alkoi liidellä räjähdelastissa olevia drooneja. Tähän mennessä niitä on kai löydetty Suomesta 4 kappaletta (en nyt ole ihan varma onko kaikissa ollut räjähteitä, ilmeisesti tämän viimeisen osalta sitä ei ole vielä edes sanottu). Tietojen mukaan ovat ukrainalaisia ja tänne harhautuneita, kun kohteen pitäisi olla itärajan toisella puolella. Kuitenkin on aika mielenkiintoista, että tänne nyt sitten vaan aika helposti pystyy näköjään sotadrooneja lentelemään ja niitä sitten voivat kansalaiset luonnosta löytää. No, mieluummin tietysti luonnosta kun omasta talostaan. Jumalan varjelusta on ollut, etteivät ole kenenkään taloon osuneet. Yksi taisi olla sadan metrin päässä jonkun talosta.

Iran ja USA käyvät puolestaan parhaillaan neuvotteluja, jotka vaikuttavat siihen miten sota Lähi-idässä jatkuu tai ei jatku. Tämän sodan seuraukset jokainen on jo huomannut tankatessaan ja esim. maatiloilla polttoaineen hinnat vaikuttavat paljon. Hiukan tuli seurattua myös Kuun ympäri ajelulla olleita astronautteja. Oli hienoa kun siellä yksi ainakin oli selvästi myös evankeliointimatkalla ja kertoi että Jeesusta tarvitaan oltiin sitten Maassa tai avaruudessa.

Kun alkaa kirjoittelemaan niin periaatteessa voisi kertoa hyvin monenlaisia kuulumisia. Mutta ei tässä määräänsä enempää tule kerralla näpyteltyä. Että jäämme katsomaan mitä seuraavassa jaksossa tapahtuu.

”Niin kuin isä armahtaa lapsiaan, niin Herrakin armahtaa niitä, jotka häntä pelkäävät. Sillä hän tietää, millaista tekoa me olemme; hän muistaa että olemme tomua.” (Ps. 103:13-14)

Sekalaisia mietteitä maaliskuussa

Kirjoittelua ja kananmunakahvia keskipäivän ohjelmassa. Jos et ole kokeillut koskaan kananmunakahvia, niin kannattaa testata – se on hauska tapa syödä kananmuna. Eli keitä kuppi kahvia ja laita keitetty kahvi ja raaka kananmuna blenderissä tai sauvasekoittimella sekaisin. Tuloksena on cappuccinomainen vaahtokahvi.

Onpa ihanaa kun pystyy taas istumaan. Vieläkin häntäluu tuntuu jossakin asennossa, mutta yleisesti ottaen sitä ei tarvitse enää ajatella. Kolme viikkoa meni kyllä siinä, että oli selkeitä tuntemuksia enkä istunut tilaisuuksissa. Mielenkiintoista oli että juuri tähän kohtaan osui pitkä tauko italian tunneista. Italian opettaja oli jäänyt lähi-idän lentoihin vaikuttavan sodan takia jumiin Thaimaahaan ja hänen hiihtolomastaan tuli normaalia pidempi. Niin ei tarvinnut jäädä niiltä tunneilta pois häntäluun takia.

Tänä vuonna säiden puolesta tuntuu, että maaliskuu on jäänyt väliin ja helmikuun pakkasista siirryttiin suoraan huhtikuuhun. Öisin pakkasta on ollut ihan vähän tai ei ollenkaan ja päivälämpötilat siinä 5-10 astetta. Töyhtöhyypät tepastelevat pelloilla ja fiilis on hyvin huhtikuumainen. Vaikka viimeksi kirjoitin, että kevättöiden suunnittelu on ollut vaikeaa, siihenkin asiaan tuli parempi vaihde päälle. Siinä auttoi kolme asiaa eli luomuneuvojan puolipakollinen käynti tuli sopivaan aikaan ja aktivoi suunnitteluajatuksia, sitten tämä sään kevätrysäys ja lopulta myös sekin että Israelin-matka peruttiin tai oikeammin siirrettiin syksyyn. Suunnitelmassa on nyt laittaa vähän vähemmän kauraa, kuin mitä normaalisti viljelykierrossa laittaisin ja kokeilla yhdellä pellolla sen sijaan saneerauskasvia. Tässä kohtaa mietin jo taas syksyn Italian-matkaa ja sen mahdollisia vaikutuksia siihen, mitä kylvää. Toisaalta minua innosti myös vähän tuo riemuvuosikin viljelyssä. (Kirjoitin viimeksi että kun olen 49 v, niin on riemuvuosi.) Vanhan liiton aikana riemuvuotena ei viljelty, vaan elettiin sillä mitä pelto itsestään tuotti. En siis ole Mooseksen lakia tässä noudattamassa, mutta kun on ollut kuitenkin myös väsymystä ja semmoista, niin vähän tuo riemuvuosijuttukin rohkaisi siinä, että jos edes yhden kauralohkon korvaisi saneerauskasvilla ☺. Ja lisäksi vaikuttaa samaan asiaan että Italia syksyllä plus että työntekijän touhuistakaan ei tiedä, että missä viilettää puintiaikana.

Iranin sodan alkaessa ajattelin, että on hyvin mahdollista, että kevään Israelin matka peruuntuu ja niinhän se sitten peruuntui. Mutta tämä oli tällä kertaa nyt vain helpotus, kun ajankohta tuntui niin huonolta kylvöihin nähden. Ehkä Jumala ei antanut siihen rauhaa juuri sen takia, että matka olikin peruuntumassa. Nyt se on siirretty syksyyn sellaisen ajankohtaan, että ainakin näin etukäteen ajoitus tuntuu oikein hyvältä. Matkan toteutuminen on sitten toinen asia, mutta sitä ei nyt ennen syksyä tarvitse miettiä. Kiitos Jeesus tästäkin asiasta.

Iranin sota on kestänyt nyt kolme viikkoa ja ainakin bensan hintaan se on vaikuttanut täällä Suomessakin. Muuten olen yrittänyt vähän vähentää uutisten seuraamista, vaikka en siinä kovin hyvin olekaan onnistunut. Toki nämä isot maailmanpoliittisen asiat kiinnostavat, mutta ei niitä nyt jatkuvasti tarvitse olla seuraamassa, vähempikin riittää. On kiva kuitenkin saada esimerkiksi kuulla kuulumisia Israelissa asuvilta, niin siinä parhaiten ymmärtää millaista elämä siellä oikeasti on. Mielenkiintoista oli myös tuo, kun taas julkaistiin tulos, että Suomi on maailman onnellisin maa 9. vuotta peräkkäin. Niin Israel oli siinä sijalla 8 eli tosi hyvä sijoitus myös. Kesällä tulee jo 7 vuotta siitä kun olen viimeksi ollut Israelissa eli tosi pitkä tauko tuli.

Kyllä Jumala edelleen myös puhuttelee sellaisista asioista kuin rakkaus ja rakastaminen, Isäsuhde, pelot, kontrollointi, Häneen luottaminen jne. Nykyään on ehkä vain jotenkin vähän vaikeampi pysähtyä näiden asioiden äärelle, kuin joskus aikaisemmin. Ehkä on vaan niin kaikenlaista meneillään ja päässä niin monenlaista pyörinää, että jotenkin pysähtyminen on vaikeampaa. Ja toki sekin vaikuttaa, että olotila on kuitenkin keskimäärin paljon parempi kuin joskus aikaisemmin, etten ole jotenkin kovin masentunut tai muuta sellaista, mikä erityisesti pakottaisi miettimään hyvin syviä asioita. Mutta kyllä minussa kuitenkin asuu sellaista jonkinlaista pelkoa, jännittyneisyyttä ja ihmisarkuutta, että tällaisten asioiden miettiminen ja Herran apu niihin on varmasti aivan tarpeellista edelleen. Vähän aikaa sitten eräs rukoilija koki rukouksessa kohdalleni, että Jumala aivan kuin hitsaa erillisiä palasia minussa yhteen muodostaakseen jonkun kokonaisuuden. En kyllä yhtään tiedä mitä tämä voisi konkreettisesti tarkoittaa, nähtäväksi jää.

Aika harvoin on näitä viikonlopun päiviä, että ei ole yhtään mitään ohjelmaa sovittuna. Kivaa vaihtelua. Varmaan lähden jossain kohtaa katsomaan, miltä tuo 9-10 asteinen sää tuntuu.

”Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljon arvokkaampia kuin ne?” (Matt. 6:26)

Pyrstölleen

Kun istuu kovalla tuolilla ja vähän etukenossa, niin sitten istuminen onnistuu jonkun aikaa. Eli terveisiä täältä häntäluunsa päälle hiihtolenkillä kaksi viikkoa sitten kaatuneelta. Lähdin innoissani talven ensimmäiselle hiihtolenkille ladulle, jossa en ole ennen hiihtänyt. En oikein tiennyt, mistä olisi hyvä aloittaa lenkki ja menin parkkipaikalle kohtaan, josta hiihtämään lähtiessä ensiksi ladulla vastaan tuli pieni mäki. Jännitin mäkeä ja vähän siinä aurailin ja sitten olin jo pyrstölläni. Ja tämän jälkeen ei ole tarvinnut kahteen viikkoon oikein istuskella pidempään. Kun seisoo, kävelee tai makaa, niin ei ole yhtään kipua, eli en usko, että tässä mitään murtumaa on, mutta on vaan muuten hidasta parantuminen. Toki olen asiaa googlannut ja tekoälyillyt, niin useampien viikkojen parantumisaika näyttäisi olevan ihan normaalia, vaikka olisi aika lieväkin tilanne. Ei ole paikallaan istuminenkaan itsestään selvyys eli toivottavasti tämän jälkeen osaa olla kiitollinen jo pelkästään siitä, että voi vain istua.

Tämä viikonloppu muutti maailmanhistoriaa, kun USA ja Israel iskivät eilen Iraniin ja tappoivat Iranin uskonnollisen johtajan ajatolla Ali Khamenein (86 v). Iranissa on ollut alkuvuodesta mielenosoituksia, joita hallinto on verisesti hiljentänyt tappaen tuhansia tai kymmeniä tuhansia omia kansalaisiaan. Olisi tietysti suuri asia, jos Iran nyt vapautuisi nykyisestä hallinnostaan, mutta nähtäväksi jää mitä tapahtuu.

Toki Israeliin liittyviä uutisia seuraisin muutenkin, mutta nyt sitten taas kevään mahdollinen Israelin matka tuo tilanteeseen oman näkökulmansa. Että toteutuuko matka vaiko eikö toteudu. Minua ei mitenkään haittaisi, jos matkaa siirrettäisiin ja siihen on ihan puhdas henkilökohtainen syy: kylvöaika. Lupauduin italialaisten järjestämälle Israelin matkalle, minkä pitäisi olla keväällä. Pakettiin kuuluu lennot Milano-Tel Aviv-Milano. Lisäksi tietysti pitäisi hommata itse lennot Milanoon, mutta en ole toistaiseksi saanut rauhaa siihen kuvioon, että olisin ostanut lentolippuja. Toisaalta olisi halu olla Israelissa pidempää, mutta sitten taas mahdollisena kylvöaikana se ei ole niin hyvä idea. Ajattelin että helmikuussa en vielä osta mitään lentoja, mutta katsotaan sitten maaliskuun alussa. Ja nyt sitten tulikin tämä aktiivinen sotatilanne Iranin kanssa, mistä ei voi tietää kestääkö se päiviä, viikkoja vai kuukausia. Niin jään nyt sitten katsomaan miten italialainen matkatoimisto reagoi tähän tilanteeseen.

Viimeksi kerroin, että maatilaan liittyvissä ajatuksissa on ollut turbulenssia alkuvuodesta. Sitten viimeisen kirjoituksen mieleni on ollut rauhallisempi, varmaankin siksi kuin työntekijäkään ei ole ollut ihan niin ”lentoon lähdössä” kuin tammikuussa. Tilanne on ihan sama kuin viimeksikin, mutta jotain rauhallisuutta on kuitenkin tullut mukaan. Tämä ei silti poista sitä, että kaikenlainen suunnittelu tuntuu jotenkin tosi vaikealta. Eikä sekään nyt ihan kauheasti auta, että tänä vuonna on ollut näköpiirissä tilanne, jossa Israelissa oltaisiin silloin kun pitäisi valmistautua kylvöihin ja Italiassa puintiaikana. Olen kyllä ollut Jumalankin suuntaan vähän ihmeissäni, että kuinka tämä näin menee. Vuodessa olisi niin paljon kuukausia, jolloin minulla ei ole yhtään mitään ihmeellistä tekemistä ja vain muutama viikko keväällä ja syksyllä, jolloin olisi oikeasti liki pakollista olla maatilalla, niin juuri noihin viikkoihin tulee sitten ne matkat, jotka ovat niin tärkeitä. No, ihmeellisesti Herra on auttanut kahtena vuotena yhdistämään puinnit ja Italian ja nähtäväksi jää, miten Hän tämän vuoden vaiheet johdattaa.

Tammikuun hämmennys aiheutti sen, että kutsuin uskonystäviäkin rukoilemaan maatilalle sen tulevaisuuden puolesta. Ainakin eka kerta oli rohkaiseva kokoontuminen ja katsotaan kuinka se rukous jatkuu. Ainakin nyt alkuviikosta olisi taas tarkoitus kokoonutua rukoilemaan.

Kohta tulee myös itselle mittariin 49 v. Se on hauska luku siitä, että vanhan liiton aikana viideskymmenes vuosi oli riemuvuosi, niin sitten voi ajatella, että jos vaikka jotain riemullista tulisi omaankin vuoteen (vaikka Jeesus on toki riemuvuoden täyttymys).

Tällaisissa tunnelmissa täällä aloitellaan maaliskuuta. Lähden tästä nyt pienelle ulkoilulle ja sitten myöhemmin tarkoitus olisi mennä vielä ehtoollistilaisuuteen ja siellä eteiseen seisoskelemaan. Tai ainakin aina välillä seisokelemaan.

Puurim-ajan merkeissä lopuksi: ”Jos sinä vaikenet tällaisena aikana, apu ja pelastus tulevat juutalaisille muualta, mutta sinua ja isäsi perhettä kohtaa tuho. Kuka tietää, että olet päässyt kuninkaalliseen arvoon juuri tällaista aikaa varten.” (Est. 4:14)

Muutoksen tuulet

Tadaa! Pienet fanfaarit voisi päräyttää tässä kohtaa, koska vihdoinkin käytössä on uusi tietokone! Tänään sain tähän asennettua Wordin ja näin alkaa 2026 blogit uudelta koneelta.

Tämä vuosi on alkanut jotenkin hyvin erilaisesti kuin kuvittelin. Vuodenvaihteessa oli ihana rentoutua ja tuntui, että täyteen pakkautunut mieli sai lepoa, kun ei ollut mitään ihmeellistä meneillään. Ajattelin silloin myös, että tämä vuosi alkaa ja jatkuu jotenkin samoissa merkeissä kuin ennenkin. Mutta ei todellakaan. Näin helmikuun alussa mieli tuntuu jo taas yhtä täyteen pakatulta kuin ennen lomaa.

Vuoden alkupäivinä tuli hyvin yllättävä uutinen, mikä on laittanut aivan uudenlaisen vaihteen päälle vähän kaikkeen. Pitkäaikaisen työntekijämme elämään tuli uusia tuulia, mistä on seurannut se mahdollisuus, että hän voi oikeasti lähteä meiltä pois jossain kohtaa. Ja se on sitten itsellekin tosi iso juttu, koska hän on ollut meillä töissä 11,5 vuotta ja koko toiminta on sinä aikana muotoutunut tavallaan hänenkin mukaan. Hän tekee likipitäen kaikki käytännön asiat ja jos hän lähtee niin mitäs sitten? En yhtään tiedä, että mitäs sitten. Ei hän nyt vielä irtisanoutunut ole tai mitenkään selvästi ole puhunut lähdöstä jonain tiettynä aikana, koska ei toki itsekään tiedä vielä, miten Jumala hänen elämäänsä johdattaa. Mutta silti puheisiimme ja kaikkeen suunnitteluun on tullut mukaan tämä uusi näkökulma: jos hän lähtee ja jos hän ei vaikka enää vuoden päästä olisikaan meillä töissä jne.

Minun puolestani rukoillessaan eräälle henkilölle tuli viime vuoden lopulla sanat, jossa oli jotakin muutoksesta ja se muutos-teema on tullut muutakin kautta. Silti toivoin, että se olisi voinut olla jotakin muuta muutosta kuin ihan näin ison tuntuista. Tämä on jotakin, missä olen aivan ymmyrkäisenä eikä minulla ole mitään käsitystä, että mikä olisi suunta tästä eteenpäin. Siis maatilan suhteen. Että tuleeko nyt sinne jotain tosi isoja juttuja kuten vaikka pitäisikö koko tila myydä, vai laittaa peltoja vuokralle vai mukauttaa toimintaa jotenkin muuten? Ja jos jatkaa jollakin tyylillä, niin kuka sitten tekisi ja mitä? En pysty sitäkään kuvittelemaan, että tulisi vaan joku toinen työntekijä ja sitten kaikki jatkuisi niin kuin ennenkin. En jaksaisi niinkään, kun kai sitten joku muutoksen kaipuu iskee siinä kohtaa itseenkin.

Jumalan johdatusta tarvitsee tietysti joka päivä, mutta totta kai tällaiset isot suunnanmuutokset ovat niitä, joissa aivan erityisesti kaipaa Jumalan suuntaviittoja. Että mikä on minun kutsumukseni? Maatilalla vai jossain muualla? En yhtään tiedä. Olen tavallaan tottunut tekemään niin monenlaisia asioita, että en pysty sanomaan mikä olisi joku erityinen kutsumus. Olen pitänytkin tästä monipuolisuudesta.

Tänään on keskiviikko ja pidän vähän lomapäivää. Eilen puhuttiin siskoni kanssa remonttiasioista ja aloin stressaantuneena itkemään, niin se oli hyvä merkki siitä, että pitää ottaa vähän lomapäivää. Maatilan remonttihaaveisiin ei tunnu tulevan muuta kuin esteitä ja toki sitäkin sitten on miettinyt, että onko Jumala sitä estänyt, kun se ei ole päässyt liikkeelle lähtemään. Viimeisin este tuli loppuvuodesta, kun olin kaupunkiin yhteydessä ja kysyin mahdollisuudesta liittyä vesijohtoon. Siinä yhteydessä sain kuulla, että samassa kun liittyisi vesijohtoon pitää myös liittyä viemäriin. Ja se viemäriverkosto menee kuitenkin sen verran kaukana, että pitäisi rakentaa paineviemäri.

Tämä paineviemäri asia oli sitten siinä kohtaa minulle aivan liikaa. Jätevesiasiat ovat hoituneet ihan hyvin sakokaivoilla tähän asti ja nyt sitten pitäisikin tehdä kallis paineviemäri. En tiedä miksi tämä paineviemäriasia ottaa minua päähän niin valtavasti. Ehkä tässä aktivoituu joku autismin kirjon piirre myös. Olin suunnitellut mielessäni, että vihdoin voitaisiin aloittaa kylpyhuoneremontti, mutta sitten kaikki menikin ihan uusiksi enkä saa tuota paineviemäriä nyt ollenkaan sopimaan ajatuksiini ollenkaan. Että sitten ei varmaankaan tapahdu yhtään mitään taas pitkään aikaan. Perimmäinen vaikeus on kuitenkin se, että en välttämättä halua yksin asua loppuelämääni isossa talossa ja siksikin tämä kaikki on niin hankalaa. Ei ole mitään selkeää näkyä ja nyt tämä työntekijäkuvio sekoitti vielä enemmän jo valmiiksi sekaisin olevia ajatuksia.

Tällaisissa merkeissä vuosi on siis lähtenyt käyntiin. Rukoilen Jumalalta jotakin suuntaviittaa. Että jotakin voisi lähteä aukeamaan johonkin suuntaan. Kiitos Jeesus, että olen luvannut johdattaa.

”Me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa, niiden, jotka hän on suunnitelmansa mukaan kutsunut.” (Room. 8:28)

2025 kananmunankuoressa

Olen kaivannut tätä joululomaa ja on kivaa ja aika tarpeellistakin, että tässä on tällaista rauhallista aikaa. Tuosta influenssastakin olen vielä vähän puolikuntoinen, mutta sinänsä ihan hyvä olo kuitenkin. Mutta tarvitsen nyt joitain päiviä ilman mitään ohjelmaa, velvollisuuksia tai suunnittelemisia.

Tänään ajattelin kirjoittaa jonkinlaisen oman vuoden yhteenvedon ja miettiä mitä päällimmäisenä nousee mieleen. Aivan hyvä on 2025 vuosi ollut, minun 48-vuotiaan elämässä. Oma kokemus on nykyään, että on aika paljon kaikkea vastuuta ja velvollisuutta, mutta toisaalta monet ihan mukaviakin asioita ovat olleet.

Viime kevätkaudella kävin loppuun raamatunopettamiseen liittyvän kurssin. En ehkä oikein ikinä täysin ymmärtänyt oliko se kurssi itselleni kovinkaan merkittävä asia, kun se ei siltä oikein tuntunut. Mutta sitten taas toisaalta kokemus sekin ja kun yhdessä tuttujen kanssa käytiin se, niin sitä kautta muodostui hyväksi jutuksi.

Aamuinen Zoomissa kokoontuva raamattupiiri jatkoi toimintaansa ja sitten vedin tiistai-iltaisin raamattupiiriä lähikaupungissa. Tiistai-illan raamattupiirin puolesta olen tänä vuonna aika paljonkin rukoillut Jumalan muutoksen tuulia, kun olen ollut jotenkin väsynyt siinä joihinkin asioihin. Luulin, että Jumala olisi tuonut siihen muutoksia tänä vuonna, mutta Hän ei tuonut ja odotan niitä edelleen.

Kevätkaudella laihdutin muutaman kilon ja syksykaudella keräsin ne takaisin. Mikään ihmeellinen liikuntakärpänen ei ole päässyt puremaan, mutta olen kuitenkin kiitollinen että on päässyt kävelylenkeille, välillä kuntosalille ja uimaan, että edes jotain peruskuntoa on voinut tänä vuonna säilyttää. Alkuvuodesta ihmetyksen aineena oli vat kohonneet maksa-arvot, mitkä varmastikin johtuivat kuparista mikä irtoaa happaman kaivoveden vaikutuksesta putkista. Lopetin myös e-pillerit ja pääsin taas ihmettelemään hormonitoiminnan vaikutuksia tämänikäiselle naiselle. Italian matkalla oli pikkunuha ja nyt tämä influenssa loppuvuonna, mutta muuten olen saanut olla terveenä, mistä on helppo olla kiitollinen.

Maatilan asiat ovat sujuneet vanhalla tyylillään. Nimenomaan wanhalla, kun kaikki koneet ovat niin wanhoja eikä kellään ole mitään intoa tai toisaalta kauheasti mahdollisuuksiakaan kehittää toimintaa. Viljelytoiminta oli taas ihmeellistä Jumalan aikataulutusta, että kaikki kaurat saatiin puitua vaikka käytiinkin Italiassa välissä. Ja vaikka puimurissa oli paljon ongelmia ja sää oli haastava. Uudeksi riesaksi muodostui tänä vuonna peltoretikka, mikä on lisääntynyt ikävissä määrin yhdellä lohkolla. Yritettiin uusintakylvöä, mutta se ei auttanut mitään. Syksyn lajittelussa retikka on ollut myös hankala. Olen harmissani tästä lisäriesasta, jota ei ole tässä mittakaavassa koskaan ennen ollut. Tänä vuonna tuli täyteen 30 vuotta luomuviljelyssä eikä mitään näin hankalaa ole ennen tullut vastaan. En tiedä mitä lohkolle voi ensi vuonna kylvää ja näyttää siltä että retikka lisääntyy hitaasti myös muilla lohkoilla, vaikka tuo yksi olikin nyt erityinen ongelmalohko tänä vuonna.

Ponit kirmasivat kahdella lohkolla tänäkin vuonna ja kanat Harppu, Lyyra ja Kannel pihassa. Vaikka Kanteleen elämä jäikin sitten lyhyeksi. Kesä oli mukavan lämmin, vaikka ensin kesäkuu oli kylmä ja todella sateinen. Heinäkuussa oli serkkuni hienot häät, jossa kuumimmat hetket pitkän helleputken jälkeen koettiin pienessä kirkossa.

Vuoden spesiaali oli lokakuun alun Moldovan matka, kun pääsi aivan erilaiseen maahan ja uusien kokemusten äärelle. Vaikka matkapäivät olivat ohjelmaa täynnä, jaksoin ihmeen hyvin ja oli mukava olla täysin osallistujan roolissa. Vuoden viinirypäleannos tuli syötyä Moldovan viikolla.

Italian matka puolestaan oli aika työllistävä, järjestelyineen ja puheiden valmisteluineen, mutta kuitenkin erittäin siunattu matka ja kokonaisuus. Italian matkan seurauksena menin sitten myös kansalaisopiston italian tunneille eli niitä on tässä loppuvuodesta ollut. Tunneilla on ollut erittäin rentoa, joten en nyt mitenkään paljoa ole italiaa oppinut tai jaksanut opetella. Mutta kai siinä aina vähän jotakin tarttuu matkaan kuitenkin. Pari tuttua on ollut samalla kurssilla, ilman en varmaankaan olisi saanut aikaiseksi mennä sinne.

Siskontyttö 12 v aloitti kyläkoulun kuudennnen luokan ja siskopoika 9 v kyläkoulun toisen luokan. Syksyllä treenattiin tytön kanssa vähän uintia, että hän pystyisi suorittamaan uimataitotestin (200 metrin uinnin). Tyttö harrastaa muodostelmaluistelua niin parissa näytöksessä olin myös syksyllä. Poika (down) on oppinut lukemaan ja hän on käynyt lisäksi innokkaana lukemassa myös lukukoiralla kirjastossa.

Joulukuussa järjestelin vanhaan aittaan minimuseon ja seimiasetelman. Se on ollut avoinna yleisölle tässä joulunaikana. Oli ihan kiva etsiä vinteiltä vanhoja esineitä, joita maatilalta todellakin löytyy, ja laittaa jokunen näytillekin. Kylän facebook-ryhmässä aitta sai ainakin paljon tykkäyksiä ja uskon että siellä on kiinnostuneita käynyt katsomassakin, vaikka mitään vieraskirjaa tai muuta ei olekaan käyntejä laskemassa. Aitta on myös ulospäin hauskan näköinen valaistuksessaan, mikä oli siis tämän vuoden uutuus.

Vuoden remonttikohde oli vanha mökki, jossa paljastui huomattava vesivahinko helmikuussa asukkaan totaalisen laiminlyönnin seurauksena (putket hajonnut, kun ei sähköjä päällä). Vakuutusyhtiön kautta tullut firma oli äärimmäisen hidas ja saivat työnsä valmiiksi vasta marraskuussa. Sen jälkeen on tehty vielä itse pintaremonttia eli kesken on edelleen. Maatilan päärakennukseen ei remontti-intoa tai –mahdollisuuksia tänäkään vuonnat tullut. Paitsi että italialaisten vierailu kesäkuussa sai aikan yhden seinän maalauksen vierashuoneessa.

Kyllä sitä sitten vaan huomaa, että kaikkea tapahtuu, kun jäähän tämä tämmöinen raportti aivan vajaaksi monilta osin. On saanut tavata ystäviä milloin missäkin, yhden uskonveljen pääsy Herran luo, yhden ystävän avioero ja näitä elämän surujakin. Nyt ihan loppuuodesta oli puolestaan tulipalo, jossa paloi kampaamo, missä olen käynyt. Se tuntuu toki dramaattiselta tämän kampaajan kannalta, kun hän on tuttu monen vuoden ajalta. Ja kirjataan nyt historiankirjoihin sekin että 2025 aloin kysellä tekoälyltä asioita ja tein ensimmäiset muokkaukset valokuviin Ai:lla. (Ja ostin AI-PC:n joka on edelleen paketissa  😊)

Kiitos Jumalalle hänen kaikkinaisesta huolenpidostaan 2025 ja moninaista johdatusta myös tulevalle vuodelle!

”Mutta sinuun Herra, minä turvaan. Minä sanon: ”Sinä olet minun Jumalani.” Minun päiväni ovat sinun kädessäsi.” (Ps. 31:15-16)

Uutisvuosi 2025

Tänään myrskyää. Se on aina vähän jännittävää, kun on mahdollista että maatilallakin jotain puita kaatuu. Ja sitten saa rukoilla, ettei kaatuisi rakennusten päälle – omien eikä naapurien.

Joulu meni influenssassa, mutta ei se silti mitenkään pilannut joulua, tavallaan päinvastoin. En ollut kuumeessa eli jaksaminen oli aika hyvä. Toisekseen siskontyttöni oli myös influenssassa eli minun ei tarvinnut jättää menemättä siskoni perheeseen sen takia, etten tartuttaisi, kun tauti oli jo sielläkin. Itse asiassa influenssa ”pelasti” jouluni. Jos en olisi ollut sairas itse, en varmaankaan olisi halunnut mennä jouluaatoksi siskoni perheeseen, kun siellä oltiin influnenssassa ja olisin pelännyt tartuntaa. Mutta nyt ei haitannut ketään eli yskittiin yhdessä ja hyvin meni. Edelleen on normaalia väsyneempi olo, mutta ei mitään kamalaa.

Loppuvuodesta olen tavannut kirjoittaa vuosiyhteenvedon. Tänä vuonna sen sijaan ajattelinkin kirjoittaa kaksi yhteenvetoa – toisen vuoden uutistapahtumista ja toisen omista asioista. Tämä on se uutisversio. Eli jotakin uutisia vuoden varrelta, mitkä ovat ehkä jollain lailla jääneet mieleen.

Tammikuussa Trump aloitti toisen kautensa USAn presidenttinä, mikä on ollut erikoista, että ylipäätään tuli valituksi uudelleen Bidenin jälkeen. Trump laittoi heti tuulemaan. Heti ensimmäisenä päivänä hän allekirjoitti asetuksen, jonka mukaan liittovaltion hallinto tunnustaa vain kaksi sukupuolta, DEI-koulutukset on lakkautettiin ja muita vastaavia toimenpiteitä on tehtiin. Tällainen perinteisten arvojen palauttaminen on ollut ihan poikkeuksellista. Monenlaisia muita uutisia Trumpin vaihdikkaasta toiminnasta on vuoden varrella kuultu, milloin Zelenskyi on Trumpin mielestä vääränlaisissa vaatteissa Valkoisessa talossa, milloin Stubb pelaa Trumpin kanssa golffia, milloin Trump tapaa Putinia Alaskassa jne.  10.10. alkaneeseen Gazan sodan tulitaukoon Trumpilla on ainakin ollut keskeinen rooli. Mutta USAsta vielä sekin että 31-vuotias Charlie Kirk murhattiin 10.9. Utah Valleyn yliopistossa. Hän oli varmastikin marttyyri, uskonsa vuoksi kuollut.

Israelissa sota jatkui lokakuuhun asti ja Israelin matkailu on edelleen ollut jäissä tämä vuoden. Toki yksittäisiä ihmisiä on siellä käynyt, omia tuttujakin vapaaehtoistöissä ja tuttuja tapaamassa, mutta matkatoimistomatkoja ei ole ollut. Hamasin pitäminen panttivankien paluu kotiin kahden vuoden vankeuden jälkeen (elävänä tai kuolleena) oli yksi syksyn koskettavia tapahtumia. Menee täysin yli ymmärryksen millaista on olla kaksi vuotta terroristien panttivankina. Ja niin surullista että pienet punatukkaiset pojat, Ariel ja Kfir Bibaskin tulivat arkuissa takaisin.

Gazassa käytiin sotaa ja lisäksi mediasotaa. Israelia on syytetty kansanmurhasta ja milloin mistäkin. Olemme nähneet muka nälkiintyneitä lapsia, joista myöhemmin on tullut ilmi että heillä on ollut vakavia perussairauksia, jotka aiheuttavat heikon ulkonäön. Israelia on syytetty avustusrekkojen pidättämisestä, vaikka Hamas on se joka on ryöstänyt avustuskuormia. Suomen uutisissa on käytetty tietoja kuolonuhreista, joka ovat Gazan terveysministeriön eli toisin sanoen Hamasin antamia lukuja. Heidän tilastoissaan esim. 17-vuotias Hamas-sotilas on kuolleena Israelin tappama viaton lapsi. Tekoälyllä on saatu luoduksi monenlaisia katastrofikuvia.

Mikään tuomioistuin ei ole tuominnut Israelia kansanmurhasta, mutta tätä termiä on propagandassa paljon ollut liikkeellä, koska niin moni taho länsimaissa on valitettavasti alkanut julkisesti vastustaa Israelia. Marraskuun puolivälissä Suomessa S-ryhmä julkisti päätöksen, että se ei enää myy israelilaisia tuotteita. Erittäin ikävä päätös jota vasemmistopoliitikot olivat edustajistossa ajaneet. Itse otin tavoitteesi boikotoida S-ryhmää loppuvuoden eli 19.11.-31.12. Näköjään onnistuu elämä ilman Prismaakin. Katsotaan miten sitten ensi vuonna toimin sen suhteen.  S-ryhmän päätöksen humoristinen puoli oli se, että pääkaupunkiseudun isot Prismat ovat kuitenkin vuokralla israelilaisten omistamissa kiinteistöissä, että kuitenkin maksavat miljoonia Israeliin kaikesta huolimatta. Mutta tosiaan, israelilta odotetaan aivan mahdottomia, iranilaiset taatelit saavat kyllä hyllytilaa puhumattakaan kaikista kiinalaistuotteista eikä näiden tuotteiden kohdalla puhuta ihmisoikeuksista mitään. Mutta sitten kun Israel taistelee olemassaolostaan niin jo on hyvesignaloijat poistamassa Soda-streamerit.

Yksi saaga oli sitten Suomen piispojen toiminta. Toukokuun kirkolliskokouksessa äänestettiin samaa sukupuolta olevien parien avioliittoon vihkimisestä Suomen luterilaisessa kirkossa ja päätökseksi tuli että ei vihitä. Niin eikös sitten saman tien piispat antavat heti perään ”pastoraalisen ohjeen ” samaa sukupuolta vihkimiseen. Perinteisessa avioliittokäsityksessä pysyminen näyttää olevan piispoille mahdottomuus, vaikka se on kirkolliskokouksen linjaus edelleen.Tämä aiheuttaa vaikeita tilanteita paikallisissa ev.lut.seurakunnissa, kun niissä sitten joissakin pidetään sateenkaarimessuja ja –vihkimyksiä. Seurakunnan työntekijät ja jäsenet joutuvat sitten taas tekemään omat päätöksensä ja perustella itselleen ovatko mukana tällaisessa toiminnassa vai eivät. Myös muut yhteistyöjärjestöt joutuvat vaikeiden päätösten eteen. Aikamoista soppaa on ollut ja Pauli Selkee on näistä asioista hyvin raportoinut Youtube-kanavallaan.

Ukrainan sota jatkuu edelleen, kohta jo 4 vuotta sotaa ollut. Jollain tasolla tilanteeseen on toki tottunut, mutta onhan se silti merkittävä asia edelleen Euroopassa.Tänä vuonna olin Moldovassa lähimmillään noin 1,5 km päässä Ukrainan rajasta. Tänä vuonna tuttavanani on ollut myös Suomessa opiskeleva ukrainalainen nuori nainen, jonka kautta Ukrainan tilanne on tullut toisella lailla konkreettiseksi. Tämä henkilö opiskelee täällä fysioterapiaa ja kävi lokakuussa tekemässä harjoittelunsa Ukrainassa sotaveteraanikuntouksessa. Sain nähdä sen jälkeen koskettavia videoita, joissa kuntoutuksessa autettiin amputoituja uuden elämän alkuun proteesien kanssa jne.

Varmasti kaikkia muitakin merkittäviä uutisia on ollut, mutta nuo nyt nousivat mieleen. Ja sitten on vielä se yksi uutinen, jonka lehtileike on edelleen seinällä, kun oli niin mahtava juttu. Aurinkovoimalahanke peruttu! Sähkön hinta on nykyään taas sen verran halvempaa, että monen vuoden suunnittelun jälkeen peruuttivat koko hankkeen. Jaajuu, nyt tulee vielä toinenkin huippu-uutinen mieleen. Suomi ei tunnustanut palestiinalaisvaltiota, vaikka paine YK:n yleiskokouksen yhteydessä oli hurja. Kuinka ihmeellistä!

”Kuninkaan sydän on Herran kädessä kuin vesiojat: hän taivuttaa sen, minne ikinä tahtoo.” (Sananl. 21:1)

Nuppi ja tietokone täynnä

Kynttilä, glögilasi ja sateisen harmaa joulukuun sunnuntai. Mutta ihan kiva viettää rauhallista päivää. Näissä blogeissa toistuu varmasti usein sanat ”rauhallista päivää”, kun juuri sellaisinä päivinä yleensä vain  kirjoitan. Yleisesti ottaen kaikenlaista on ollut menossa tai ainakin päässä pyörimässä, että välillä toivon vähän enemmänkin näitä rauhallisia päiviä.

Tämä saattaa olla viimeinen blogikirjoitus tällä vanhalla tietokoneella. Yksi marraskuun toiminnoista oli uuden tietokoneen ostaminen. Muistan ihan hyvin kun täällä kerroin, että edellinen tietokone tuli tiensä päähän ja piti ostaa uusi. Ja nyt se uusikin on jo palvellut 10 vuotta. Ja taas piti ostaa uusi.. Tässä millä nyt vielä kirjoitan, on Windows 10, eikä tätä voi enää päivittää. Akku on myös mennyt aikoja sitten, mutta virtajohdolla on toiminut kyllä. Otin tavoitteeksi hommata marraskuun lopun black weekin aikana uuden kannettavan ja tuossahan se nyt paketissaan sitten on ja odottaa. Katsotaan missä kohtaa saan aikaiseksi kaikki jutut, mitä sen käyttöönottoon liittyy. Tämmöiset laitehankinnat on minulle aina vähän hankalia, kun on niin paljon valikoimaa ja tuntuu, ettei osaa valita ”sitä oikeaa”. Kymmenessä vuodessa tietokonejutut menee niin paljon eteenpäin, että kaikenlaista uutta väkisinkin tulee opeteltavaksi. Melkein kaikissa koneissa tuntui olevan tekoäly sisäänrakennettuna, niin se nyt ainakin on uusi juttu.

Viikot ja kuukaudet tuntuvat menevän nykyään niin nopeasti. Marraskuu on joskus tuntunut pitkältä kuukaudelta, mutta nyt olisin voinut hidastaa sitäkin. Yhdenlainen haaste on, että on tosiaan kaikenlaista meneillään. Ihan mukavia juttuja, mutta sitten ei ole aikaa oikein muuhun - ainakaan siihen maatilan remonttiin. Ajattelin ja ehkä haaveilinkin, että jos tänä talvena olisi päästy siihen hommaan, mutta tuntuu, että aina tulee jotakin muuta eteen ja esteeksi. Nyt työntekijän aika menee yhden pikkumökin remonttiin ja yhden ison ladon tyhjennykseen ja omaa aikaani myös noiden asioiden suunnitteluun (kaikki päätökset ja tavarahankinnat mökkiin liittyvästä remontista, mihin ison ladon vanhat tavarat laitetaan jne). Joulukuulle tuli myös yhteen aittaan liittyvä jouluinen projekti, ihan oma idea kyllä. Ja sitten nyt jo pari matkaakin on ensi vuodelle tiedossa, joihin liittyy myös minun suunnittelujuttuja myös. Lisäksi maatilan remontti jäi odottamaan myös kaupungin tiedotusta siitä, pitäisikö samalla liittyä viemäriin (eli pitääkö rakentaa paineviemäri) ja sieltä ei ole kuulunut mitään. Niin välillä on sellainen olo että pakka tai pää räjähtää, kun on niin monia erilaisia juttuja, mitkä kaikki vaativat suunnittelua ja päätöksiä. Ne ovat kaikki tosiaan ihan hyviä asioita, mutta tuommoinen isompi juttu, kuin maatilan päärakennuksen remontti jää sitten ihan jalkoihin. Varsinkin kun ei ole mitään akuuttia juttua, että siellä olisi vesivahinko tai muuta sellaista. Ja ehkä minulla on myös se semmoinen mieli, että toisiin ihmisiin liittyvät asiat tuntuvat tärkeämmiltä ja akuutimmilta kuin omat asiat. Niin kaikesta sitten vaan tulee sellainen olo myös, ettei ole ollut Jumalan antamaa ajoitustakaan.

Niin, matkoja. Aivan yllättävä juttu oli, kun italialainen tuttuni kertoi järjestävänsä Israelin matkan ensi keväänä.  Ja pyysi sitten minua sitten mukaan. Sinne sitten saisi olla kutsumassa muitakin suomalaisia ja lisäksi puhua siellä iltaohjelmissa. Ihan hieno juttu ja toki olisi ihmeellistä mennä Israeliin näin pitkän ajan jälkeen. Mutta tosiaan samalla ajatukset jotenkin täyttyivät tähän matkaan liittyvillä ajatuksilla, niin saa taas rukoilla, että kuitenkin voisi elää päivä kerrallaan ja saada tässä talvella myös rauhallista aikaa ja keskittymistä muihuin asioihin. Toinen reissu olisi Ruotsin matkan suunnittelu syksylle. Ja varmaankin kohta tulee myös Italian matkaan liittyvät asiat. Maatilalla toki pyörii myös semmoinen ”tavallinen arki” ja itsellä raamattupiirit ja muut semmoiset. Niin en nyt sitten oikein itsekään tiedä, että onko tässä oikeasti paljon kaikkea vai kuvittelenko vaan. En mitenkään juokse pää kolmantena jalkana ja tavallaan ulkoisesti otan kyllä rauhallisesti ja illat pitkät istun sohvalla. Silti on olo että minun kapasiteetille tässä on aika paljon. Olen kuitenkin sen luonteinen, että haluaisin rauhassa keskittyä asioihin enkä tehdä nopeita päätöksiä, mitkä tuntuvat minusta hätiköidyiltä. Taas on tuntunut siltäkin, ettei oikein meinaa muistaa jotain asioita. Kovalevy taitaa tulla täyteen, ettei oikein meinaa tallentua. Yksi ”vitsaus” on myös puhelimella vietetty aika, josta pääkoppa täyttyy kaikella turhallakin ”sälällä”.

Tämmöistä täällä, katsotaan mihin väliin saan aikaiseksi tietokoneen vaihdon. Onhan tässä vanhassa koneessa muistikin aika täynnä niin kuin minun nuppinikin. Rukoilen että Herra selkiyttäisi  tätä kaikkea, että saisi jatkossa keskittyä oikeisiin asioihin eikä pää hajoaisi liiasta ”tutkiskelemista”.

”Tämän lisäksi, poikani, ota huomioon varoitus: paljolla kirjojen tekemisellä ei ole loppua, ja pitkällinen tutkiskelu väsyttää ruumiin.” Saarn. 12:12

Siunattua joulukuuta!