Olen kaivannut tätä joululomaa ja on kivaa ja aika tarpeellistakin, että tässä on tällaista rauhallista aikaa. Tuosta influenssastakin olen vielä vähän puolikuntoinen, mutta sinänsä ihan hyvä olo kuitenkin. Mutta tarvitsen nyt joitain päiviä ilman mitään ohjelmaa, velvollisuuksia tai suunnittelemisia.
Tänään ajattelin kirjoittaa jonkinlaisen oman vuoden yhteenvedon ja miettiä mitä päällimmäisenä nousee mieleen. Aivan hyvä on 2025 vuosi ollut, minun 48-vuotiaan elämässä. Oma kokemus on nykyään, että on aika paljon kaikkea vastuuta ja velvollisuutta, mutta toisaalta monet ihan mukaviakin asioita ovat olleet.
Viime kevätkaudella kävin loppuun raamatunopettamiseen liittyvän kurssin. En ehkä oikein ikinä täysin ymmärtänyt oliko se kurssi itselleni kovinkaan merkittävä asia, kun se ei siltä oikein tuntunut. Mutta sitten taas toisaalta kokemus sekin ja kun yhdessä tuttujen kanssa käytiin se, niin sitä kautta muodostui hyväksi jutuksi.
Aamuinen Zoomissa kokoontuva raamattupiiri jatkoi toimintaansa ja sitten vedin tiistai-iltaisin raamattupiiriä lähikaupungissa. Tiistai-illan raamattupiirin puolesta olen tänä vuonna aika paljonkin rukoillut Jumalan muutoksen tuulia, kun olen ollut jotenkin väsynyt siinä joihinkin asioihin. Luulin, että Jumala olisi tuonut siihen muutoksia tänä vuonna, mutta Hän ei tuonut ja odotan niitä edelleen.
Kevätkaudella laihdutin muutaman kilon ja syksykaudella keräsin ne takaisin. Mikään ihmeellinen liikuntakärpänen ei ole päässyt puremaan, mutta olen kuitenkin kiitollinen että on päässyt kävelylenkeille, välillä kuntosalille ja uimaan, että edes jotain peruskuntoa on voinut tänä vuonna säilyttää. Alkuvuodesta ihmetyksen aineena oli vat kohonneet maksa-arvot, mitkä varmastikin johtuivat kuparista mikä irtoaa happaman kaivoveden vaikutuksesta putkista. Lopetin myös e-pillerit ja pääsin taas ihmettelemään hormonitoiminnan vaikutuksia tämänikäiselle naiselle. Italian matkalla oli pikkunuha ja nyt tämä influenssa loppuvuonna, mutta muuten olen saanut olla terveenä, mistä on helppo olla kiitollinen.
Maatilan asiat ovat sujuneet vanhalla tyylillään. Nimenomaan wanhalla, kun kaikki koneet ovat niin wanhoja eikä kellään ole mitään intoa tai toisaalta kauheasti mahdollisuuksiakaan kehittää toimintaa. Viljelytoiminta oli taas ihmeellistä Jumalan aikataulutusta, että kaikki kaurat saatiin puitua vaikka käytiinkin Italiassa välissä. Ja vaikka puimurissa oli paljon ongelmia ja sää oli haastava. Uudeksi riesaksi muodostui tänä vuonna peltoretikka, mikä on lisääntynyt ikävissä määrin yhdellä lohkolla. Yritettiin uusintakylvöä, mutta se ei auttanut mitään. Syksyn lajittelussa retikka on ollut myös hankala. Olen harmissani tästä lisäriesasta, jota ei ole tässä mittakaavassa koskaan ennen ollut. Tänä vuonna tuli täyteen 30 vuotta luomuviljelyssä eikä mitään näin hankalaa ole ennen tullut vastaan. En tiedä mitä lohkolle voi ensi vuonna kylvää ja näyttää siltä että retikka lisääntyy hitaasti myös muilla lohkoilla, vaikka tuo yksi olikin nyt erityinen ongelmalohko tänä vuonna.
Ponit kirmasivat kahdella lohkolla tänäkin vuonna ja kanat Harppu, Lyyra ja Kannel pihassa. Vaikka Kanteleen elämä jäikin sitten lyhyeksi. Kesä oli mukavan lämmin, vaikka ensin kesäkuu oli kylmä ja todella sateinen. Heinäkuussa oli serkkuni hienot häät, jossa kuumimmat hetket pitkän helleputken jälkeen koettiin pienessä kirkossa.
Vuoden spesiaali oli lokakuun alun Moldovan matka, kun pääsi aivan erilaiseen maahan ja uusien kokemusten äärelle. Vaikka matkapäivät olivat ohjelmaa täynnä, jaksoin ihmeen hyvin ja oli mukava olla täysin osallistujan roolissa. Vuoden viinirypäleannos tuli syötyä Moldovan viikolla.
Italian matka puolestaan oli aika työllistävä, järjestelyineen ja puheiden valmisteluineen, mutta kuitenkin erittäin siunattu matka ja kokonaisuus. Italian matkan seurauksena menin sitten myös kansalaisopiston italian tunneille eli niitä on tässä loppuvuodesta ollut. Tunneilla on ollut erittäin rentoa, joten en nyt mitenkään paljoa ole italiaa oppinut tai jaksanut opetella. Mutta kai siinä aina vähän jotakin tarttuu matkaan kuitenkin. Pari tuttua on ollut samalla kurssilla, ilman en varmaankaan olisi saanut aikaiseksi mennä sinne.
Siskontyttö 12 v aloitti kyläkoulun kuudennnen luokan ja siskopoika 9 v kyläkoulun toisen luokan. Syksyllä treenattiin tytön kanssa vähän uintia, että hän pystyisi suorittamaan uimataitotestin (200 metrin uinnin). Tyttö harrastaa muodostelmaluistelua niin parissa näytöksessä olin myös syksyllä. Poika (down) on oppinut lukemaan ja hän on käynyt lisäksi innokkaana lukemassa myös lukukoiralla kirjastossa.
Joulukuussa järjestelin vanhaan aittaan minimuseon ja seimiasetelman. Se on ollut avoinna yleisölle tässä joulunaikana. Oli ihan kiva etsiä vinteiltä vanhoja esineitä, joita maatilalta todellakin löytyy, ja laittaa jokunen näytillekin. Kylän facebook-ryhmässä aitta sai ainakin paljon tykkäyksiä ja uskon että siellä on kiinnostuneita käynyt katsomassakin, vaikka mitään vieraskirjaa tai muuta ei olekaan käyntejä laskemassa. Aitta on myös ulospäin hauskan näköinen valaistuksessaan, mikä oli siis tämän vuoden uutuus.
Vuoden remonttikohde oli vanha mökki, jossa paljastui huomattava vesivahinko helmikuussa asukkaan totaalisen laiminlyönnin seurauksena (putket hajonnut, kun ei sähköjä päällä). Vakuutusyhtiön kautta tullut firma oli äärimmäisen hidas ja saivat työnsä valmiiksi vasta marraskuussa. Sen jälkeen on tehty vielä itse pintaremonttia eli kesken on edelleen. Maatilan päärakennukseen ei remontti-intoa tai –mahdollisuuksia tänäkään vuonnat tullut. Paitsi että italialaisten vierailu kesäkuussa sai aikan yhden seinän maalauksen vierashuoneessa.
Kyllä sitä sitten vaan huomaa, että kaikkea tapahtuu, kun jäähän tämä tämmöinen raportti aivan vajaaksi monilta osin. On saanut tavata ystäviä milloin missäkin, yhden uskonveljen pääsy Herran luo, yhden ystävän avioero ja näitä elämän surujakin. Nyt ihan loppuuodesta oli puolestaan tulipalo, jossa paloi kampaamo, missä olen käynyt. Se tuntuu toki dramaattiselta tämän kampaajan kannalta, kun hän on tuttu monen vuoden ajalta. Ja kirjataan nyt historiankirjoihin sekin että 2025 aloin kysellä tekoälyltä asioita ja tein ensimmäiset muokkaukset valokuviin Ai:lla. (Ja ostin AI-PC:n joka on edelleen paketissa 😊)
Kiitos Jumalalle hänen kaikkinaisesta huolenpidostaan 2025 ja moninaista johdatusta myös tulevalle vuodelle!
”Mutta sinuun Herra, minä turvaan. Minä sanon: ”Sinä olet minun Jumalani.” Minun päiväni ovat sinun kädessäsi.” (Ps. 31:15-16)
