Kirjoittelua ja kananmunakahvia keskipäivän ohjelmassa. Jos et ole kokeillut koskaan kananmunakahvia, niin kannattaa testata – se on hauska tapa syödä kananmuna. Eli keitä kuppi kahvia ja laita keitetty kahvi ja raaka kananmuna blenderissä tai sauvasekoittimella sekaisin. Tuloksena on cappuccinomainen vaahtokahvi.
Onpa ihanaa kun pystyy taas istumaan. Vieläkin häntäluu
tuntuu jossakin asennossa, mutta yleisesti ottaen sitä ei tarvitse enää
ajatella. Kolme viikkoa meni kyllä siinä, että oli selkeitä tuntemuksia enkä
istunut tilaisuuksissa. Mielenkiintoista oli että juuri tähän kohtaan osui
pitkä tauko italian tunneista. Italian opettaja oli jäänyt lähi-idän lentoihin
vaikuttavan sodan takia jumiin Thaimaahaan ja hänen hiihtolomastaan tuli
normaalia pidempi. Niin ei tarvinnut jäädä niiltä tunneilta pois häntäluun
takia.
Tänä vuonna säiden puolesta tuntuu, että maaliskuu on jäänyt
väliin ja helmikuun pakkasista siirryttiin suoraan huhtikuuhun. Öisin pakkasta
on ollut ihan vähän tai ei ollenkaan ja päivälämpötilat siinä 5-10 astetta.
Töyhtöhyypät tepastelevat pelloilla ja fiilis on hyvin huhtikuumainen. Vaikka
viimeksi kirjoitin, että kevättöiden suunnittelu on ollut vaikeaa, siihenkin
asiaan tuli parempi vaihde päälle. Siinä auttoi kolme asiaa eli luomuneuvojan puolipakollinen
käynti tuli sopivaan aikaan ja aktivoi suunnitteluajatuksia, sitten tämä sään kevätrysäys
ja lopulta myös sekin että Israelin-matka peruttiin tai oikeammin siirrettiin
syksyyn. Suunnitelmassa on nyt laittaa vähän vähemmän kauraa, kuin mitä normaalisti
viljelykierrossa laittaisin ja kokeilla yhdellä pellolla sen sijaan
saneerauskasvia. Tässä kohtaa mietin jo taas syksyn Italian-matkaa ja sen mahdollisia
vaikutuksia siihen, mitä kylvää. Toisaalta minua innosti myös vähän tuo
riemuvuosikin viljelyssä. (Kirjoitin viimeksi että kun olen 49 v, niin on riemuvuosi.)
Vanhan liiton aikana riemuvuotena ei viljelty, vaan elettiin sillä mitä pelto
itsestään tuotti. En siis ole Mooseksen lakia tässä noudattamassa, mutta kun on
ollut kuitenkin myös väsymystä ja semmoista, niin vähän tuo riemuvuosijuttukin
rohkaisi siinä, että jos edes yhden kauralohkon korvaisi saneerauskasvilla ☺. Ja
lisäksi vaikuttaa samaan asiaan että Italia syksyllä plus että työntekijän
touhuistakaan ei tiedä, että missä viilettää puintiaikana.
Iranin sodan alkaessa ajattelin, että on hyvin mahdollista,
että kevään Israelin matka peruuntuu ja niinhän se sitten peruuntui. Mutta tämä
oli tällä kertaa nyt vain helpotus, kun ajankohta tuntui niin huonolta
kylvöihin nähden. Ehkä Jumala ei antanut siihen rauhaa juuri sen takia, että matka
olikin peruuntumassa. Nyt se on siirretty syksyyn sellaisen ajankohtaan, että
ainakin näin etukäteen ajoitus tuntuu oikein hyvältä. Matkan toteutuminen on
sitten toinen asia, mutta sitä ei nyt ennen syksyä tarvitse miettiä. Kiitos
Jeesus tästäkin asiasta.
Iranin sota on kestänyt nyt kolme viikkoa ja ainakin bensan
hintaan se on vaikuttanut täällä Suomessakin. Muuten olen yrittänyt vähän
vähentää uutisten seuraamista, vaikka en siinä kovin hyvin olekaan onnistunut. Toki
nämä isot maailmanpoliittisen asiat kiinnostavat, mutta ei niitä nyt jatkuvasti
tarvitse olla seuraamassa, vähempikin riittää. On kiva kuitenkin saada esimerkiksi
kuulla kuulumisia Israelissa asuvilta, niin siinä parhaiten ymmärtää millaista
elämä siellä oikeasti on. Mielenkiintoista oli myös tuo, kun taas julkaistiin tulos,
että Suomi on maailman onnellisin maa 9. vuotta peräkkäin. Niin Israel oli
siinä sijalla 8 eli tosi hyvä sijoitus myös. Kesällä tulee jo 7 vuotta siitä
kun olen viimeksi ollut Israelissa eli tosi pitkä tauko tuli.
Kyllä Jumala edelleen myös puhuttelee sellaisista asioista
kuin rakkaus ja rakastaminen, Isäsuhde, pelot, kontrollointi, Häneen
luottaminen jne. Nykyään on ehkä vain jotenkin vähän vaikeampi pysähtyä näiden
asioiden äärelle, kuin joskus aikaisemmin. Ehkä on vaan niin kaikenlaista
meneillään ja päässä niin monenlaista pyörinää, että jotenkin pysähtyminen on
vaikeampaa. Ja toki sekin vaikuttaa, että olotila on kuitenkin keskimäärin
paljon parempi kuin joskus aikaisemmin, etten ole jotenkin kovin masentunut tai
muuta sellaista, mikä erityisesti pakottaisi miettimään hyvin syviä asioita.
Mutta kyllä minussa kuitenkin asuu sellaista jonkinlaista pelkoa, jännittyneisyyttä
ja ihmisarkuutta, että tällaisten asioiden miettiminen ja Herran apu niihin on varmasti
aivan tarpeellista edelleen. Vähän aikaa sitten eräs rukoilija koki rukouksessa
kohdalleni, että Jumala aivan kuin hitsaa erillisiä palasia minussa yhteen
muodostaakseen jonkun kokonaisuuden. En kyllä yhtään tiedä mitä tämä voisi
konkreettisesti tarkoittaa, nähtäväksi jää.
Aika harvoin on näitä viikonlopun päiviä, että ei ole yhtään
mitään ohjelmaa sovittuna. Kivaa vaihtelua. Varmaan lähden jossain kohtaa
katsomaan, miltä tuo 9-10 asteinen sää tuntuu.
”Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljon arvokkaampia kuin ne?” (Matt. 6:26)
