Onpas huikean ihana sää näin juhannuspäivänä. Lämpöä on 26-27 astetta ja miellyttävä kesätuuli kahisee puissa. Kyllä, kahisee oikein selvästikin, kun olen ehkä ensimmäistä kertaa koko blogihistoriani aikana kirjoittamassa ulkona tätä tekstiä. Piti tulla kokeilemaan, kun tosiaan on näin huikea sää enkä halua istua sisällä (ja uusi tietokone, missä akkukin kestää). Tosin huomaan kyllä, että vähän huonommin pystyy keskittymään näin ulkona. Näyttökin heijastaa, pyyheliinat heiluvat pyykkinarulla näkökentässä ja muuta sellaista. Mutta nautitaan nyt tälläkin lailla suloisesta suvipäivästä.
Pitkästä aikaa on taas oikein kunnolla rauhallinen päivä
tänään. Viimeksi kun kirjoitin, kylvötyöt olivat vasta ihan alussa. Ne saatiin
valmiiksi ihan hyvin, kiitos Herralle siitä. Laitettiin vähän vähemmän kauraa
kuin normaalisti, kun yksi kauralohko korvattiin valkosinappi- ja öljyretikkaseoksella.
Muuten on samantyylistä viljelymeininkiä kuin ennenkin. Touko-kesäkuun
vaihteessa saapuivat nyt kolmannen kerran kivat kesävieraat eli ponit kahdelle
eri pellolle. Tammalaidun on nyt lähinnä päärakennusta olevalla lohkolla, mikä
on hauska juttu. Ikkunasta en sentään näe poneja, mutta jostain kohtaa omalta
pihaltani voin ne nähdä. Se on jotenkin melkein hätkähdyttävää edelleen. Meidän
pellolla on eläimiä! Tykkään siitä tosi paljon, että on. Ja nämä ovat
mahdollisimman mukavia kesävieraita, kun voin niitä mennä rapsuttamaan, mutta
muuten ruokkivat itse itsensä ja hevostenomistaja on vastuussa kaikesta niihin
liittyvästä muuten.
Kesäkuu lähti liikenteeseen viikolla Virossa. Tämä ei ollut
mitenkään pitkään suunnitteilla ollut juttu, vaan huhtikuun lopussa sain
tietää, että tämmöinen ryhmämatka järjestetään ja sitten koin heti jotenkin,
että sinne kuuluu tai saan lähteä. En ole ennen ollut Virossa varmaan yötä tai
yhtään pidempää aikaa, jotakin päiväristeilyä Tallinnaan vaan muistan
entuudestaan ja niistäkin on kauan aikaa. Nyt oltiin viikko kylpylässä
Haapsalussa. Oli raamattutunteja ja muuta hengellistä ohjelmaa sekä yhden illan
katuaktio. Sitten kylpylähoitoja ja muuta oleilua tuolla. Tylsää oli, että
sairastuin flunssaan matkalla ja sen takia kylpyläjuttuja jäi käymättä.
Vieläkin yskin sitä samaa yskää mikä tuolta tuli.
Koska matkalle lähtö tuntui kuitenkin Pyhän Hengen vaikutuksesta
tulleelta, uskon reissulla olleen myös jonkun tarkoituksen. Ainakin ajattelen,
että Jumala halusi näyttää Viron ja että virolaiset ovat Hänen sydämellään.
Onhan se suomalaiselle mielenkiintoinen maa, kun on tuollainen veljeskansa ja
niin samantapainen kieli, että kotoinen olo syntyy hyvin helposti. Vaikka on
ulkomailla, niin jotenkin tuntuu aivan kuin ei ulkomailla olisikaan.
Paikallinen opas, joka kertoi meille Haapsalun linnasta, kertoi myös hyvin
viron kansan vaiheista orjuudesta toiseen. Sekin hyvin avasi silmiä sille,
miksi virolaiset ovat nykyään yksi Euroopan maallistuneimmista kansoista.
Varmaan vierastavat kaikkea, mikä heillä liittyy siihen ajatukseen, että voisi
olla jotenkin orjuuttava asia. Jeesus kuitenkin antaa todellisen vapauden eikä
orjuutta. Nähtäväksi jää, tuleeko jossain vaiheessa jotain jatko-osaa itselle
Viroon liittyen. Tuon matkan jälkeen, en ihmettelisi, vaikka joskus tulisi
jotain, enkä ollut matkaryhmästämme mitenkään ainoa, jolle Viro tuli niin sanotusti
sydämelle. Reissussa oli 36 osallistujaa ja osalle tuollaiset kristillisten
järjestöjen järjestämät kylpylämatkat oli hyvin tuttu juttu.
Vietän tässä vaahterapuiden alla erittäin mielelläni
juhannusta erittäin rauhallisesti, kun ensi viikolla on sitten taas
monenmoista. Oikeastaan omat ”juhannusjuhlat” on vasta ensi viikolla, kun on
tarkoitus pitää pitkästä aikaa seurat täällä maatilalla. Edellisistä kaikille
avoimista seuroista taitaa olla nyt 5 vuotta aikaa ja onhan se tavallaan
mielenkiintoista avata kotinsa ovet, kun ei sitten yhtään tiedä paljonko väkeä
tulee. Tutuillani on nyt menossa kolmen hengen tiimin ”evankeliointi ja
-musiikkimissio” ja jotenkin tämäkin tuntui sellaiselta Jumalan vaikuttamalta
asialta, että nyt voisi järjestää tämmöiset seurat heidän kanssaan. Olen
laittanut ilmoituksen kylän facebook-ryhmään ja jotain lappujakin on vähän
jaettu postilaatikoihin. Ilmoitus oli myös kristillisen järjestön fb-sivuilla. Nähtäväksi
jää, mitä sitten Herra tekee. Toki rukoilen Jumalan Sanan vaikutuksen puolesta,
mutta onhan tässä nyt sitten yhtä lailla ollut mielessä ruohonleikkuut ja tarjoilupuoli.
Toivottavasti en ole aivan stressaantunut ja pyörryksissä kun itse tilaisuus
varsinaisesti alkaa 😊
Seurojen
jälkeen seuraava suunniteltu arjesta poikkeava asia on, että saksalainen
ystäväni on tulossa viikoksi Suomeen heinäkuussa. Kunpa sekin aika voisi olla
itsellekin jotenkin lomaa, ettei joutuisi johonkin semmoiseen elämyspalvelut/turistiopas-ruokapalvelumoodiin,
missä yrittää jotakin ihan liikaa ja väsyy totaalisesti. Hän on uskossa ja
toivon, että rauhassa, levollisesti ja Herran johdatuksessa saataisiin sekin
aika yhdessä olla. Ja hän on kyllä itsekin sellainen, että saattaa ihan tykätä
vaan välillä istua hiljaa paikallaan, vaikka sitten näitä vaahteranlehtien
kahinoita kuunnellen.
Eli
tämmöisiä on nyt sitten ainakin kesällä tulossa muun arkisemman ja tuttujen
juttujen lisäksi. Siunausta ja Herran läsnäoloa tämän blogin lukijoiden
kesäpäiviin!
