Bella Italia

Sateista syyskuista sunnuntaiaamua! Olen ollut nyt viikon kotona Italian matkan jälkeen enkä ole vieläkään oikein palautunut tai sopeutunut takaisin arkeen. Mutta kai se siitä pikkuhiljaa sitten tapahtuu. Yksi huikea viikko on takana ja sitten hetken aikaa oma arki tuntuu taas niin jotenkin tylsältä. Mutta tiedän kyllä että en tuollaistakaan elämää kauaa jaksaisi mitä tuo viikko oli, niin intensiivistä ja seurallista. Jälleen kerran se oli sellainen ”kirkastusvuoriviikko”, varmaankin jälkeenpäin katsottuna vuoden paras viikko. Ja sen jälkeen tuntuu jonkun aikaa kuin olisi jossain kuopassa, vaikka eihän se niin edes ole.

Italiaan sain lähteä nyt jo kolmannen kerran Jumalan puintiaikataulujen ihmeestä. Se oli tosiaan ihan täsmäjohdatusta taas. Kaurat saatiin puitua 28.8. ja pakkailin samaan aikaan kun puimuri pyöri viimeisillä pelloilla. 29.8. kuivuri oli vielä käynnissä, kun lähdin. Kaikki oli jotenkin ihan täsmäajoitusta:  hieno sää eli todella aurinkoinen viikko 35 ilman sadekuuroja ja ihmeellinen koneiden kestäminen  (yksi päivä meni puimurin korjaamisiin, yhtään enempään ei olisi ollut aikaa). Jos kaura-alaa tai satoa olisi ollut enemmän, puinnit eivät myöskään olisi olleet tuolloin valmiit. Harmittelin kesän aikana joitain hyvin huonosatoisia peltoja, mutta ajoituksen kannalta sitäkin tarvittiin. Jossain kohtaa etukäteen kuvittelin, että puinteja voisi tapahtua myös sinä aikana, kun tulisin olemaan Italiassa, mutta vakituinen työntekijä olikin sitten sairaana koko sen viikon, kun olin poissa. Ja kun tulin takaisin, hän aloitti kahden viikon lomansa italialaisen tyttöystävänsä kanssa. Tämä hänen sairaslomansa ja kesälomansa huomioon ottaen olin sitten todella kiitollinen, että kaurat saatiin laariin ennen lähtöäni. Toki kaikenmoisia muitakin töitä olisi todellakin ollut tässä kohtaa vuotta, mutta menee tämä nyt näinkin.

Italian viikko oli todella hieno ja siunattu. Suomalaisia oli 19 ja italialaisista en tarkasti osaa sanoa, mutta ehkä 30-40. Italialaisia oli tänä vuonna vähän vähemmän kuin aikaisemmin. Suomalaisten ryhmästä 4 oli ollut aikaisemmin ja 15 oli uusia, eli tuli paljon mukavia uusia tuttavuuksia. Tulkkina oli uusi henkilö eli italialainen mies, joka on naimisissa suomalaisen kanssa. Hän osasi suomea todella hyvin ja tämä Italiassa asuva 70+ pariskunta oli muutenkin erittäin kiva uusi tuttavuus. Jumala antoi siunauksensa omiin puheenvuoroihini ja varmaan joku niistä sitten jotain sai, kun sain ihan hyvää palautetta. Joku hieno siunauksen ilmapiiri oli koko viikon yllä ja oli rakkaudellinen ilmapiiri kaikkien läsnäolijoiden kesken. Toki kaikki muu lomaympäristö on myös ihanaa, aurinko, lämpö, ranta, lämmin meri, italialainen ruoka ja jäätelöt sekä pikkukaupungin tunnelma. Yhtenä päivänä jaoimme tunnin verran traktaatteja pienissä ryhmissä, mikä oli ihan rohkaiseva kokemus myös ja toivottavasti kohdatuille ihmisille, edes jollekin myös merkityksellinen ikuisuuden kannalta. Päiväretki San Marinoon oli sitten myös kiva juttu, vähän vaihtelua ja upeita maisemia sieltä kukkulan harjanteelta.

Mutta niin se oli Jeesuksella ja opetuslapsillakin paluu kirkastusvuorelta takaisin arkeen. Joka vuosi on itsellä tässä kohtaa ollut tämä vähän sama tilanne ja onhan siitä sitten aina eteenpäin menty. Tässä kohtaa vuotta alkaa syksyn harrastukset ja muut toiminnot, niin ehkä ne kohta vievät enemmän ajatuksia. Toisaalta pari matkaa on vielä syksylle myös tiedossa ja niihin liittyy myös valmistautumista, myös puheiden muodossa. Että kyllä tekemistä on. Ja sitten nähtäväksi jää, miten tämä ”jännitysnäytelmä” eli työntekijän ja italialaisen tyttöystävänsä suhde etenee syksykauden aikana. On stressaavaa, että sen vaikutukset heijastuvat itseen niin täysin suoraan. Eihän kenenkään muun seurustelu vaikuta minuun konkreettisesti tällä tavalla, mutta heidän tapauksessaan tapaamismatkat tietysti tarkoittavat heti vapaapäiviä töistä ja naimisiinmeno tarkoittaisi hyvin todennäköisesti irtisanoutumista töistä, kun en pidä itse kovinkaan mahdollisena, että nainen muuttaisi tänne. Toki Jumalan kädestä otan sitten kaikki aikataulut ja muutokset, mutta paljon on ilmassa enkä yhtään tiedä, mitä tämän seurauksena tulevaisuus tuo omalle kohdalle. Ehkä tuo Italian viikko oli siitäkin niin ihmeellinen, kun hetken oli täysin pois kaikista näistäkin ajatuksista. Vaikka olin siellä jonkunnäköisessä suomalaisten ryhmänvetäjänkin roolissa tänä vuonna, se oli kuitenkin mitättömän pieni vastuu siihen verrattuna mitä tunnen tätä liki 400 vuotta samassa suvussa ollutta maatilaa kohtaan. Että ei kai se ihan ihme ole jos täällä tapahtuvat isot muutokset meinaavat vähän stressatakin.

Tällaisissa tunnelmissa täällä nyt sitten lähdetään syksyn päiviä ihmettelemään. Mutta jos tänään vielä olisi palanen Italiaa matkassa, kun menen synttärilounaalle 81 v täyttävän ystäväni kanssa italialaiseen ravintolaan 😊

”Tervehdys kaikille johtajillenne ja kaikille pyhille. Tervehdyksen lähettävät teille ne, jotka ovat Italiasta. Armo olkoon kaikkien teidän kanssanne.” (Hepr. 13:24-25)

                      
                                        Kanoja San Marinossa näyteikkunassa.