English week ja yllättävä ehdotus

Eipä mitään erityistä helleaaltoa tullut ainakaan tähän osaan maata tänä kesänä. Mutta silti on ollut ihan hyvää kesäsäätä keskimäärin viljojen kasvun ja muun sellaisen kannalta. Välillä on ollut näitä kylmempiäkin jaksoja kuten taas nyt, eli sadetta ja 14 astetta tänään. Haaveilen vielä helteistä, josko vielä voisi niitäkin tänä kesänä tulla. Siskontytön kanssa toivotaan vielä biitsipäivästä meren rannalla ennen koulun alkua, kun ei olla tähän mennessä ehditty.

Pidän nyt tällaista lomafiilismaanantaita tänään. Työntekijä on kesälomalla, niin itsellekin tulee lomaa työnantamisesta, ja toisekseen viikonloppu oli sen verran ohjelmoitu, että sekin vaikuttaa levon tarpeeseen tänään.

Heinäkuun erikoisuus oli saksalaisen vieraan käynti. Hän oli täällä 8.-16.7.: 5 yötä olimme täällä maatilalla ja 3 yötä muualla. Vaikka suurimman osan ajastani olin siis kotona, niin se, että joku oli täällä, aivan kuin muutti tämän paikankin vähän kuin toisenlaiseksi. Ja sitten vielä se, että pitkästä aikaa tuli puhuttua noin pitkä aika englantia, oli myös jotenkin aika erikoista. Olin tuon viikon jotenkin irti näistä arjen asioista. Loppuajasta kävimme yhteisen tuttumme luona, joka asuu hyvin lähellä itärajaa. Kävimme ihmettelemässä hyvin hiljaista ja suljettua Vaalimaan raja-asemaa ja välillä puhelinkin jo toivotti tervetulleeksi Venäjälle, kun vaan oltiin lähellä rajaa. Tuo tuttumme oli rukouksen ihmisiä ja aika hänen luonaan oli jotenkin hyvin siunattua. Oli tosi kiva olla välillä aivan uusissa maisemissa.

Saksalaisen täällä ollessa tuli myös nähtyä yhdessä muita vanhoja yhteisiä tuttuja, eräskin tuttu amerikkalainen oli ihmeellisesti samaan aikaan Suomessa ja tulimme siitä tietämään. Hänen olen nähnyt viimeksi Israelissa 14 vuotta sitten ja nyt kuskasin hänet lentokentältä yhden toisen yhteisen tuttumme luo. Jänniä johdatuksia jo kerrassaan.

Erikoinen tilanne oli sitten täällä vielä heti saksalaisen lähdettyä. Kotiin tullessani huomasin nimittäin rukoilevani, että olisi Herra sinulla joku, joka voisi pitää huolta meidän pelloista. Ehkä viikon irtiottokin oli tehnyt sen, että Jumala pystyi muovaamaan rukouksen tuollaiseen malliin. Tähän saakka olen rukoillut enemmän yleispäteviä rukouksia maatilan tulevaisuuden suhteen, mutta nyt huomasinkin rukoilevani vähän toisin, erityisesti juuri pelloista huolehtijaa. Tämän rukouksen jälkeen samana päivänä oli lähikaupungin perinteinen kristillisen musiikin kesätapahtuma, minne taas menin. Likipitäen ensimmäisiä ihmisiä keneen siellä törmäsin, oli eräs tuttu viljelijäpariskunta ja he pyysivät minua kahville kanssaan. Ei olla nähty muutamaan vuoteen, niin siinä oli sitten kuulumisten päivitysten paikka. Kun kerroin, että meidän työntekijämme on mahdollisesti jossain kohtaa lähdössä ja enpä sitten tiedä mitä tapahtuu, niin tämä viljelijä sanoi välittömästi, että vuokraa pellot hänelle! Olin aivan ihmeissäni, että MITÄH! En olisi mitenkään voinut ajatella tällaista vaihtoehtoa tai mitään yhteistyön mahdollisuuksiakaan, koska hän asuu niin kaukana. 

Tämä viljelijäperhe kävi täällä visiitillä nyt viikonloppuna ja on nyt ihan mahdollista, että siellä tapahtumassa lausuttu ehdotus oli kenties innostuksessa lausuttu ilman että se välttämättä toteutuu. Koska todellakin, perhe asuu 1,5 h ajomatkan päässä, niin se nyt vaan on oikeasti aika kaukana. Mutta on hienoa, että tätäkin asiaa voidaan yhdessä rukoilla ja Jumala tietää mikä on parhaaksi heille ja meille. Ehkä sekin oli jo ihan virkistävää, että itsekin pystyi ajattelemaan ihan avoimesti tällaistakin vaihtoehtoa.

Tämmöisiä ihan mielenkiintoisia asioita on nyt heinäkuussa ollut. Jotain kesävieraita ja kesäajeluja on edessäpäinkin tiedossa. Elokuu tuo sitten mukanaan myös toivottavasti puinnit ja Italian reissuun liittyvät valmistautumiset. Jälleen pääsemme ihmettelemään miten Jumala järjestää aikataulut puinteihin liittyen. Saa kyllä rukoilla täsmäohjausta ja johdatusta säiden, koneiden kestämisen, ihmisten jaksamisten ja koko yhtälön suhteen. Siinä todella tarvitaan Jumalan apu.

Mutta joo, ainakaan tänään eikä lähiaikoina puida vielä yhtään mitään. Toivottavasti saisin otettua rauhallisesti päivän kerrallaan tässä loppukesästäkin.

Laitan loppuun jakeen, mikä oli yhtenä rukousteemana itärajalla:

”Näin sanoo Herra: Liian vähän on sinulle, että olet palvelijani ja palautat ennalleen Jaakobin sukukunnat ja tuot takaisin Israelin varjeltuneet. Minä asetan sinun valoksi pakanoille, ja niin minulta tulee pelastus maan ääriin asti.” (Jes. 49:6)

Näkymättömiä uusia alkuja

Voisin olla tänään hengellisillä kesäjuhlilla, missä usein olen ollut, mutta en nyt ole, kun en vaan jaksanut mennä. On taas voimienkeräilypäivä ja aika väsynyt olo. Minulla on aika usein nykyään se olotila, että aivan kuin pää ”räjähtäisi”, kun on niin montaa eri asiaa meneillään, siis suunniteltavana ja mietittävänä. Mieli jotenkin sirpaloituu ja olisi parempi, jos voisin rauhassa keskittyä vähän paremmin harvempiin asioihin. Toki kännykkä on siinä lisänä sitten vielä yksi ”piru” eli jos ei pää ole jo muuten täynnä kaikkea, niin sieltä saa lisää turhia ajatuksia vielä niihin hiukan tyhjiksi jääneihin koloihin. Ja sitten on nuppi täyteen ahdetussa tilassa eikä meinaa enää muistaakaan asioita.

Sitten viime kirjoituksen oli ne seurat täällä maatilalla, joiden tulosta mainitsin. Väkeä saapui 45 henkeä, mikä oli oikein mukava määrä. Tavallaan vähän outokin fiilis, kun normaalisti olen täällä yksin ja sitten yhtäkkiä onkin jonain iltana talo täynnä. Ilta oli hyvä, mutta en osaa ajatella kokonaisuutta sen kummemmin. Osallistujia oli niin monenlaisia, minulle täysin vieraita ihmisiä, kylän väkeä, jotain kaukaisempia sukulaisiakin, vanha koulukaveri äitinsä kanssa ja sitten tuttuja ja puolituttuja uskovia. Jokainen koki illan varmasti erilaisesti enkä mitään erityispalautetta ole saanut, jos ei yleisiä kiittelyitä ovella lähtiessä lasketa. Kun on häärännyt kaikenlaista valmistelua, tarjoilua ja kukkasia pöytään ja ylimääräisiä tuoleja ja niin edelleen edeltävän viikon, niin sitten voi kuitenkin olla vaikea keskittyä itse asiaan, niin hyvä kuin hengellinen anti olisikin.

Tuosta parin päivän päästä oli sitten työntekijän yllätyssynttärit (47 v). Hänen italialainen tyttöystävänsä (38 v) yllätti hänet ilmestymällä työntekijän vetämään oman kylän raamattupiiriin ja tämä tyttöystävä oli toivonut sinne meitä muita myös mukaan. Olin tiennyt sen, että hän on tulossa jo reilut kaksi kuukautta ja päätynyt itsekin vähän järjestelemään asioita. Vaikka olen tiennyt koko ajan, että seurustelu on ihan vakavaa, niin toki heidän näkemisensä yhdessä livenä ensi kertaa toi tilanteeseen taas jotain uutta konkretiaa. Eli sitä, että on erittäin todennäköistä, että työntekijä jossain vaiheessa lähtee meiltä pois. Ja se sitten taas saa aikaiseksi paljon mietteitä ja kysymyksiä, joihin ei kuitenkaan ole mitään vastauksia.

Olen kyllä ihan isojen kysymysten äärellä, kun on kyse omasta, talon ja tilan tulevaisuudesta. Että mitäs sitten kun tuttu työntekijä lähtee? Kun sydämessä on kaipuu johonkin muutoksiin itselläkin. En haluaisi, että tulisi vain joku muu korvaamaan hänet, mutta muuten kaikki jatkuisi aika samalla tavalla kuin ennenkin. Ja tämähän versio ei ole edes mahdollista, kun se ”joku muu” pitäisi kuitenkin ”opettaa talon tavoille” ja en kykene siihen, enkä edes halua yrittää. Oma kaipaus kai olisi kuitenkin, jos voisi ajatella maataloutta vähän vähemmän eikä niinkään enemmän. On paljon muita juttuja, mihin ehkä haluaisi keskittyä vähän enemmän, mutta käytännössä tosi paljon ajatuskapasiteettia menee siihen, että miettii mitä pelloilla ym pitäisi tehdä, niin ei siinä sitten kauheasti aikaa jää muuhun. Tässä talossa olisi lisäksi vaikka mitä kohteita, mihin toivoisi, että työntekijäkin ehtisi tarttua, mutta aika ei vain riitä alkuunkaan. Saa nähdä ehtiiköhän tekemään mihinkään väliin uudet ulkorappuset, se olisi yksi haave.

Tällä viikolla ehdittiin sentään pientä siistintää täällä sisällä. Saksalaisen ystävän tulo sai aikaan tehdä jotakin kylpyhuoneen ilmeen kohentamiseksi. Ja sehän muuttuikin ihan kummasti, kun lattialaatoista hinkattiin huomattava kuparinvihreä pois, ruostunut patteri maalattiin ja mustuneet silikonisaumat vaihdettiin. Hurraa, näin tulikin melkein jo uusi kylpyhuone! Olen tosi iloinen uudesta ihanansinisestä patterista. Maalasin samalla sinisellä myös yhden keittiöntuolin, niin johan tuli uutta ilmettä!

Täällä on siis pieni ihminen isossa talossa vielä isompien kysymysten äärellä. Mutta onneksi Jumala on kaikkein suurin. Seuraavaksi kuitenkin valmistaudun saksalaisen vieraan tuloon ja onhan se mielenkiintoista kuulla, mitkä tulevat olemaan Berliinistä tulevan kaupunkilaisen fiilikset, kun tulee ensimmäistä kertaa Suomeen ja tänne maalaismaisemiin.

”Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö. Katso, minä teen uutta! Nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Minä teen tien autiomaahan, virrat aavikolle.” (Jes. 43:18-19)

                                               
             Maalattu sininen tuoli.