Eipä mitään erityistä helleaaltoa tullut ainakaan tähän osaan maata tänä kesänä. Mutta silti on ollut ihan hyvää kesäsäätä keskimäärin viljojen kasvun ja muun sellaisen kannalta. Välillä on ollut näitä kylmempiäkin jaksoja kuten taas nyt, eli sadetta ja 14 astetta tänään. Haaveilen vielä helteistä, josko vielä voisi niitäkin tänä kesänä tulla. Siskontytön kanssa toivotaan vielä biitsipäivästä meren rannalla ennen koulun alkua, kun ei olla tähän mennessä ehditty.
Pidän nyt tällaista lomafiilismaanantaita tänään. Työntekijä
on kesälomalla, niin itsellekin tulee lomaa työnantamisesta, ja toisekseen
viikonloppu oli sen verran ohjelmoitu, että sekin vaikuttaa levon tarpeeseen
tänään.
Heinäkuun erikoisuus oli saksalaisen vieraan käynti. Hän oli
täällä 8.-16.7.: 5 yötä olimme täällä maatilalla ja 3 yötä muualla. Vaikka
suurimman osan ajastani olin siis kotona, niin se, että joku oli täällä, aivan
kuin muutti tämän paikankin vähän kuin toisenlaiseksi. Ja sitten vielä se, että
pitkästä aikaa tuli puhuttua noin pitkä aika englantia, oli myös jotenkin aika
erikoista. Olin tuon viikon jotenkin irti näistä arjen asioista. Loppuajasta
kävimme yhteisen tuttumme luona, joka asuu hyvin lähellä itärajaa. Kävimme ihmettelemässä
hyvin hiljaista ja suljettua Vaalimaan raja-asemaa ja välillä puhelinkin jo
toivotti tervetulleeksi Venäjälle, kun vaan oltiin lähellä rajaa. Tuo tuttumme
oli rukouksen ihmisiä ja aika hänen luonaan oli jotenkin hyvin siunattua. Oli
tosi kiva olla välillä aivan uusissa maisemissa.
Saksalaisen täällä ollessa tuli myös nähtyä yhdessä muita vanhoja
yhteisiä tuttuja, eräskin tuttu amerikkalainen oli ihmeellisesti samaan aikaan
Suomessa ja tulimme siitä tietämään. Hänen olen nähnyt viimeksi Israelissa 14
vuotta sitten ja nyt kuskasin hänet lentokentältä yhden toisen yhteisen tuttumme
luo. Jänniä johdatuksia jo kerrassaan.
Erikoinen tilanne oli sitten täällä vielä heti saksalaisen
lähdettyä. Kotiin tullessani huomasin nimittäin rukoilevani, että olisi Herra
sinulla joku, joka voisi pitää huolta meidän pelloista. Ehkä viikon irtiottokin
oli tehnyt sen, että Jumala pystyi muovaamaan rukouksen tuollaiseen malliin.
Tähän saakka olen rukoillut enemmän yleispäteviä rukouksia maatilan tulevaisuuden
suhteen, mutta nyt huomasinkin rukoilevani vähän toisin, erityisesti juuri pelloista
huolehtijaa. Tämän rukouksen jälkeen samana päivänä oli lähikaupungin
perinteinen kristillisen musiikin kesätapahtuma, minne taas menin. Likipitäen
ensimmäisiä ihmisiä keneen siellä törmäsin, oli eräs tuttu viljelijäpariskunta
ja he pyysivät minua kahville kanssaan. Ei olla nähty muutamaan vuoteen, niin
siinä oli sitten kuulumisten päivitysten paikka. Kun kerroin, että meidän
työntekijämme on mahdollisesti jossain kohtaa lähdössä ja enpä sitten tiedä
mitä tapahtuu, niin tämä viljelijä sanoi välittömästi, että vuokraa pellot
hänelle! Olin aivan ihmeissäni, että MITÄH! En olisi mitenkään voinut ajatella
tällaista vaihtoehtoa tai mitään yhteistyön mahdollisuuksiakaan, koska hän asuu
niin kaukana.
Tämä viljelijäperhe kävi täällä visiitillä nyt viikonloppuna
ja on nyt ihan mahdollista, että siellä tapahtumassa lausuttu ehdotus oli kenties
innostuksessa lausuttu ilman että se välttämättä toteutuu. Koska todellakin, perhe
asuu 1,5 h ajomatkan päässä, niin se nyt vaan on oikeasti aika kaukana. Mutta
on hienoa, että tätäkin asiaa voidaan yhdessä rukoilla ja Jumala tietää mikä on
parhaaksi heille ja meille. Ehkä sekin oli jo ihan virkistävää, että itsekin
pystyi ajattelemaan ihan avoimesti tällaistakin vaihtoehtoa.
Tämmöisiä ihan mielenkiintoisia asioita on nyt heinäkuussa
ollut. Jotain kesävieraita ja kesäajeluja on edessäpäinkin tiedossa. Elokuu tuo sitten mukanaan myös toivottavasti puinnit ja Italian reissuun liittyvät
valmistautumiset. Jälleen pääsemme ihmettelemään miten Jumala järjestää
aikataulut puinteihin liittyen. Saa kyllä rukoilla täsmäohjausta ja johdatusta säiden,
koneiden kestämisen, ihmisten jaksamisten ja koko yhtälön suhteen. Siinä todella tarvitaan Jumalan apu.
Mutta joo, ainakaan tänään eikä lähiaikoina puida vielä
yhtään mitään. Toivottavasti saisin otettua rauhallisesti päivän kerrallaan
tässä loppukesästäkin.
Laitan loppuun jakeen, mikä oli yhtenä rukousteemana itärajalla:
”Näin sanoo Herra: Liian vähän on sinulle, että olet
palvelijani ja palautat ennalleen Jaakobin sukukunnat ja tuot takaisin Israelin
varjeltuneet. Minä asetan sinun valoksi pakanoille, ja niin minulta tulee
pelastus maan ääriin asti.” (Jes. 49:6)
