Tässä kuvia 13.2. löytämästäni kevään ensimmäisestä
leskenlehdestä. Joskus muistan löytäneeni kukkia aivan helmikuun lopussa, mutta
tämä oli poikkeusaikaista, niin kuin moni muukin asia on ollut poikkeuksellista
tänä ”talvena”. Tänään vietetään siskontytön 7 v synttäreitä. Vielä yksi kukka
pitäisi löytää, niin voisin viedä mukanani 7 kukkaa, 6 on jo ”vaasissa”.
Viimeksi kerroin vähän tylsistä tammikuun viikonlopuista.
Pari seuraavaa meni sitten erilaisissa merkeissä. Osallistuttiin siskoni kanssa
uskovien viljelijöiden viikonloppuun ja siinä tuli vähän reissumeininkiä
muutenkin, kun tapahtuma oli useamman tunnin ajomatkan päässä. Samalla tuli
vietettyä parin päivän lumi- ja hiihtoloma, kun päästiin kerran lumisille
seuduille ja suksetkin olin ottanut mukaan. Talven hiihtosaldoksi tuli 2
kilometriä. Lisäksi tavattiin sukulaisia ja lilluttiin kylpylässä. Oli
piristävää vaihtelua hiljaisiin kotiviikonloppuihin.
Reissun jälkeen tuli flunssa ja seuraava viikonloppu menikin
niissä merkeissä. Rukouspyyntöjä jo lähettelin, koska viime viikolla minulla
oli ensimmäinen osa Samaria-aiheisesta puhetilanteesta ja sitten pystyinkin
vain harrastamaan niistämistä. Kiitos Herralle, vointi kuitenkin parani aivan
riittävän hyväksi esiintymispäivänä ja
sain hyvällä mielellä kertoilla asioita. Oli jotenkin hauskaa löytää itsensä
innostuneena jostakin aiheesta ja pienimuotoinen alustus- ja
keskustelutilaisuus meni oikein mukavissa merkeissä ainakin omasta
näkökulmastani. Aihe jatkuu vielä ensi viikolla, joten tänä viikonloppuna
toivon voivani vielä saada rauhassa keskittyä teeman äärelle.
Mielenkiintoisia kuvioita on myös tuonut vuokralaisen tulo
mökkiin. Avainsanoina seurauksista voidaan käyttää esimerkiksi ”sisäilmaongelmat”,
”allergiset reaktiot”, ”homekoira” ja ”asuntoauto”. Hän ei sitten pystynyt asumaan siellä ja se
selvisi jo parin päivän jälkeen. Tiistaina on tulossa suurtehoimuri poistamaan
materiaalia rakennuksen alapohjasta. On täysin epäselvää tuleeko talosta
koskaan sellainen, että tämä henkilö voisi siellä jatkossa tulla asumaan.
Yritetään nyt kuitenkin tehdä se mitä pystytään ihan omankin mahdollisen asumisen
kannalta. Enpä ole ennen nähnyt homekoiraa työssään eli uusia juttuja ja
vaihtelua elämään. Ja vuokralainen on päässyt kokeilemaan asuntoautossa
asumista. Vaiheita riittää nyt tässä kuvioissa.
Mielessä viime aikoina on ollut kaiken muun lisäksi taas sellaiset
kontrolloinnin ja irtipäästämisen teemat. Omat ja muiden rajat. Oma vastuu ja
muiden vastuu. Tämä on minulle jotenkin vaikea aihe, kun tullaan tarpeeksi
läheisiin ihmissuhteisiin. Kuinka helposti antaa ohjeita vai saako lähimmäinen
tehdä rauhassa omat valintansa ja virheensä? Kuinka välttyä siltä, ettei eläisi
elämää toisten kautta? Kuinka olla lähellä ja läsnä, empaattisena ja tukevana
ja kuitenkin omaa elämää elävänä? Kuinka antaa jokaiselle tila omaan
Jumalasuhteen löytymiseen ja kasvamiseen ja kuitenkin elää aidossa yhteydessä
eikä välinpitämättömänä? Kuinka irrottaa ja erottaa väärä vastuu joka kuuluu
Jumalalle ja toiselle ihmiselle eikä ota kannettavakseen sitä mikä ei minulle
kuulu?
On hyvä, aina kun asiat eivät mene niin kuin itse oli
ajatellut. Siinä tarjoutuu ehkä parhaiten niitä ohjailusta irrottamisen
mahdollisuuksia. Saattaa nähdä rukouksissaankin yritykset ohjailla ja
kontrolloida Jumalaa haluamaansa suuntaan. Toki saa rukoilla ja anoa, mutta
joskus voi huomata kontrollointiyrityksiä Jumalankin suuntaan. Onneksi ne eivät
toimi ollenkaan. Häneen eivät manipulointiyritykset tehoa. Jumala paljastaa
sydäntä paljon syvemmältä ja häntä kiinnostaa paljon enemmän ihmisen sydän kuin
se tapahtuuko käytännön asiat kuin strömsöössä. Kaiketi Hän opettaa myös
irrottamaan sydämen ja ajatukset maallisista, omaisuuteen liittyvistä asioista.
Tänne ne kuitenkin jäävät joten on erittäin surullista, jos ne ovat Jumalaa
tärkeämpiä ja ajatukset pyörivät vain niissä.
Kun omistaa maatilaa, iso haaste on, ettei siitä tule
Jumalaa tärkeämpi ja etteivät siihen liittyvät vaikeudet vie mukanaan ja valtaa
mieltä. Tämä on itselle suuri haaste, enkä edes tiedä kuinka siihen pystyisin.
Tai siis omassa voimassani en pystyisi. Varsinainen tilanne ei ole vielä
kunnolla ”tullut päälle”, koska vanhemmillani on ollut maatilalla niin vahva
rooli vuosikymmenet. He ovat vastuuta kantaneet ja edelleen 84-vuotiaina
haluavat tilalla asua. Tilanne on antanut itselle mahdollisuuden olla kaikkia
asioita miettimättä ja murheita on silti ollut itselläkin taakoiksi asti.
Epäilen kykyjäni rentoon ja rauhalliseen vastuunkantoon. Ja
kuitenkin haluaisin luottaa että Jumalalle sekin on mahdollista. Ja toki se,
ettei ottaisi päällensä toisten vastuulle kuuluvia asioita väärällä tavalla,
vaan luottaisi Jumalan kykyihin kaikkien osalla. Jumalan edessä on turha
selitellä toisten käytöstä, vaan omat valinnat ratkaisevat.
”Kantakaa toistenne kuormia” (Gal.6 :2), ”Sillä jokaisen on
kannettava oma taakkansa” (Gal. 6:5) ja ”Heittäkää kaikki murheenne hänen
päälleen, sillä hän pitää teistä huolen.” (1. Piet. 5:7) Siinä on Jumalalla
vielä vähän opettamista, että osaisi erottaa näitä toisistaan ja saisi
säilyttää sen rauhan, jonka Hän on antanut sydämeen.
