Kevätvalossa

Lämpötila 2 astetta, kylmää ja tuulista. Viime viikonlopun kesäiset lämpötilat muuttuivat takaisin viileään ilmanalaan, mikä toisaalta rauhoittaa kevättöissäkin arkartelevaa mieltä. Lumisateet tapaista on nyt oikein kiva katsella puhtaiden ikkunoiden läpi, kun semmoisen pesuoperaation sain aikaiseksi viime viikonloppuna. Ja kuumana juomana nautiskelen sikurikahvia, mikä on ollut uusi kiva tuttavuus. En yhtään ihmettele, että sikuria on käytetty kahvin korvikkeena – minusta se on oikein hyvää. Vain kofeiini puuttuu ja sekin on oikein hyvä juttu.

Maatilalla on tehty kevääseen valmistavia asioita viljelysuunnitelmien ja muiden valmistelujen osalta. Itse en kuvittele pellolla juurikaan olevani. Tuntuu hyvältä, ettei sitä nyt kukaan oleta ja tämä on iso muutos, mikä tässä vuosien varrella on tapahtunut. Suurin syy itsellä, miksi en oikein pysty traktoriin nykyään menemään juuri ollenkaan on niskaongelmat. Korvani soivat valmiiksi jo aika paljon ja en haluaisi tehdä mitään, mistä etukäteen tiedän asian voimistuvan. Pellolla tärisevä traktori on yksi niistä jutuista. Viimeksi asia paheni aika paljon hammaskiven poistossa ultraäänilaitteella. Koskaan aiemmin tästä ei ole tullut ongelmaa, mutta nyt tuli. Hiljaisuuden kuuleminen on haaveita, joihin vain Jumala voi vastata.

On vaikea kertoa, mitä sisällä tapahtuu. Häpeään liittyvät asiat ovat aina vaikeita. Jossain siellä sisällä haluaisi vain piilotella eikä tulla näkyviin sellaisena kuin on. Ja kun ei itsekään tiedä mitä se sitten on. Ehkä kyseessä on osittain naiseuden herkät terälehdet, ehkä toisaalta kaikki mahdollinen sisimmän elämä Jumalan valossa ja tutkittavana. Onko se lämpöä hehkuvaa armon valoa vai kylmää ja raakaa led-loistetta? Ensimmäistä varmastikin, mutta ehkä sisimmässä silti jokin aina säikähtää, kun valo paljastaa jotakin homehtunutta pimeässä kellarissa.

Joosuan kirjassa kerrotaan, kuinka Jordanin ylityksen ja heti luvattuun maahan saapumisen jälkeen ”Herra sanoi Joosualle: ”Tee itsellesi kiviveitsiä ja ympärileikkaa jälleen israelilaiset”. (Joos. 5:2) Vaikka israelilaiset olivat erämaassa saaneet lain, jossa poikalapset piti ympärileikata 8 päivän ikäisinä, tätä ei kuitenkaan oltu 40 vuoden erämaavaelluksen aikana vauvoille tehty ja nyt se piti tehdä eri ikäisille miehille. Toimenpide oli kipua tuova ja ehkä häpeälliseltäkin tuntuva, kun kyseessä oli jo aikuiset miehet. Tämä Jumalan sanan mukainen toimenpide kuitenkin vieritti heidän päältään ”Egyptin häpeän”, kuten samassa luvussa sanotaan.

Uudessa liitossa ei ole fyysistä ympärileikkausta, vaan Jumalan Sana tekee sen sydämessä. Muisti alkaa mennä ja olen tästä kyllä ennenkin kirjoitellut, mutta näin se menee, että samatkin teemat puhuttelevat aina uudelleen ja  uudelleen. Monet Jumalan Sanaan liittyvät asiat olisivat siis helpompia, jos olisi tavallaan tottunut niihin nuoruudesta asti – aivan kuin vertauskuvallisesti pikkuvauvan ympärileikkaus on helpompi kuin aikuisen miehen. Jos lapsesta asti olisi oppinut kunnioittamaan ja pitämään esillä Jumalan Sanaa, keskustelemaan siitä, elämään perheessä, jossa Jeesus on puheissa aina mukana ja yhdessä rukoilu hyvin luontevaa. Ja ties mitä muuta. Kun näitä sitten aikuisena alkaa opetella, monet asiat tuntuvat jotenkin häpeällisiltä. Sydämen ympärille on kertynyt niin paljon poistettavaa ja kuitenkin ylpeys haluaisi pitää siitä kiinni. Vanhempien kunnioittamisen opetteleminen tuntuu hyvin nöyryyttävältä aikuisena, samoin jotkut naisiin liittyvät raamatunkohdat. Ja ties mikä muu. Kuitenkin samalla kun tuntuu niin hävettävältä Jumala poistaa häpeää ja puhdistaa omaan käyttöönsä. Myös rakastettuna oleminen tuntuu jotenkin hävettävältä. Näin kieroon ihminen voi mennä.

Tuskallisia ja hävettäviä aiheita, että puhutaanpa mieluummin vaikka kanoista taas J Kahtena edellisenä kesänä minulla oli kesäkanat tutulta kesävieraina, mutta se ei nyt enää ole mahdollista – vaikka senkin takia että kanojen määrä väheni heillä paljon, kun kettu(?) viime vuonna tappoi kaikki meillä olleet. Tori.fi:stä olen katsellut mahdollisuuksia ja kyllä sieltä ainakin jonkinlaisia kesäkaakattajia näyttäisi löytyvän. Näyttää olevan syksyisin myös palautusmahdollisuus, että tämmöinen on sitten ainakin aika matalankynnyksen mahdollisuus ottaa kanoja, kun ei edelleenkään tiedä pystyykö ja haluaako niitä alkaa ympäri vuoden pitämään. Aina välillä haaveilen erilaisista roduista, mutta ei niitä sitten kannata ottaa, jos aikoo pitää vaan kesän. Eli ehkä jotain perusmunijoita kesäkuun alkupuolella voisi tulla. Katsotaan, kuinka käy.

”Jumalani, sinuun minä luotan. Älä salli minun joutua häpeään, älkööt viholliseni saako riemuita minusta. Ei yksikään, joka sinua odottaa, joudu häpeään. Häpeään joutuvat ne, jotka ovat syyttä uskottomia.” (Ps. 25:2-3)

Pääsiäisenä

Hyvää pääsiäistä!

Sitten viime kirjoituksen on se ihme tapahtunut, että työntekijämme on parantunut tai on ainakin huomattavasti paremmassa kunnossa ja pystyy aika hyvin normaalipituista työpäivää jo tekemään. Tästä olen tietysti valtavan kiitollinen Jumalalle. Pahin sairastaminen osui tammi-helmikuulle, jolloin oli tosi hiljaista töiden suhteen muutenkin. Täydellistä aikataulua jälleen kerran, niin vaikealta kun tämä kuvio välillä on tuntunutkin.

Yksi juttu mikä ei ole edennyt on mökin homeasiat. Tammikuussa kirjoitin, että homekoira on tulossa käymään, mutta haukku ei nyt sitten ole kuitenkaan toistaiseksi saanut tassujaan sovitettua sinnepäin. Tietysti olisi hienoa, jos voisi selvitä, missä ongelman ydin on ja voiko mökissä vielä asua. Kevät ja kesä kovasti kolkuttelevat ja varmaan aika pian alkaa itselläkin mieli taas vetää maalaisasumiseen. Nähtäväksi jää saadaanko mökkiä edes minun kesäasumiseeni sopivaan kuntoon.

Toinen kesäasumispaikkani voisi olla maatila. Maatilan päärakennus on sen verran iso, että vaikka isäni asuu siellä, tietynlaista omaa oloa löytyisi kyllä jos sinne haluaisi muuttaa kesäasustelemaan. Äidin kuoleman jälkeen tämä on tietyllä lailla uusi mahdollisuus, jota ei aikaisempina vuosina ole ollut vaihtoehtona. Toki kerrostalossa voi myös olla, mutta tulen kyllä varmastikin kesän myötä kaipaamaan maalle asumaan. Toisekseen täällä kerrostalossa on alkamassa jossain kohtaa kesää käyttövesiputkien uusimisremontti, mikä varmaankin myös edesauttaa kaipuuta asua jossain muualla, vaikka sinänsä remontti ei muuttoa edellytäkään.

Hyvien uutisten sarja jatkuu sillä, että viime viikolla kysyin alustavasti eräältä taloyhtiön hallituksen jäseneltä (meitä on yhteensä vain 3), voisiko hän ajatella puheenjohtajuutta. Ja tämä henkiö sanoi, että voi harkita! Aivan mahtavaa. Olisin niin kiitollinen ja helpottunut, jos tämä asia voisi tässä kevään yhtiökokouksessa toteutua ja saisin vapautuksen puheenjohtajuudesta. Tätä asiaa toivoisin ihan ilman tätä putkiremonttiakin, mutta varsinkin tässä tilanteessa toivon sitä todella paljon ja olisi melkein suoranainen ihme, jos joku oikein mielellään ottaisi puheenjohtajuuden tässä kohtaa. Mutta jos olisi nyt Jumalan aika vapauttaa minut siitä hommasta, niin sitten voi ihmeitäkin tapahtua.

Toinen asia, mistä odotan vapautumista on tekninen lautakunta. Kalenterissa on enää kaksi kokousta sitä lajia jäljellä ja hyvin mielellään olen senkin toimen jättämässä uusille innokkaammille. Kuntavaaliehdokkaita kyllä riittää, että siinä kohtaa ei ole yhtään samanlaista ongelmaa kuin pienessä taloyhtiössä saada hallitusta kasaan.

Niin. Kaikenlaista sitä omassa mielessä ja sisällä pyörii. Haaveita johonkin uuteen vaiheeseen ja sitten taas paljon pelkoa, epävarmuutta ja sekavuutta. Tuleeko vielä kykyä ja mahdollisuuksia elää jonkun kanssa yhdessä, vai onko luonteeni sen verran suuresti seurassa väsyvä introvertti, että yksin on parempi? Tämä on yksi niitä kysymyksiä, mihin minulla ei vastausta ja Jumala tietää tämän asian niin paljon paremmin kuin minä. Toisaalta on kaipuu yhteyteen ja toisaaltaan oma rauha on niin luksusta kunhan sitä ei ole aivan liikaa. Toisten seurassa havainnon ympäristöä niin paljon, että tavallaan menetän kosketuksen siihen kuka itse olen ja se on väsyttävää. Niin kuin aiemmin kirjoitinkin, on ollut helpottavaa ja mielenkiintoista löytää tämä INFJ persoonallisuus ja siihen liittyvä materiaali mm. (amerikkalaisista) youtube videoista. Siitä löytää niin täysin itsensä ja on tosiaan kiva, että tälle kaikelle siihen liittyvälle on tämmöinen ”diagnoosi”. Mutta toisaalta en halua ajatella sitä asiaa liikaa ja jäädä minkään määritelmän vangiksi.

Olen erään miehen kanssa ollut jonkun verran tekemisissä ja tämä kaverillinen, mutta kuitenkin hyvin henkilökohtainenkin tutustuminen on saanut hyvin paljon ajatusrattaita pyörimään – ajoittain ahdistavankin paljon. Toisaalta se on sitten taas ollut hyvin antoisaa ja opettavaista. Aina kun tutustuu toiseen, tutustuu myös itseensä ja se ei aina ole ollenkaan kivaa. Lisäksi ylianalysoiva mieli karkaa aina liian kauas ja kaikenlaisten skenaarioiden miettimiseen myös ihmissuhdeasioissa, eikä meinaa pysyä tässä hetkessä ja luottaa Jumalan johdatukseen. Kun yksin en tiedä huomisesta päivästä, miksi jonkun toisen kanssa pitäisi olla sitten valtavan paljon eteenpäin nähtynä ja kuviteltuna? Kun elämä ei tähänkään asti ole mennyt yhtään niin kuin olisin kuvitellut sen menevän, miksi se sitten yhtäkkiä parisuhteessa alkaisi mennä jotain kuviteltua rataa? Ei miksikään, mutta tässä on Jumalalla paljon opetettavaa. (Ja varsinkin jos edes seurustelisi, mutta jo ilman sitäkin pystyy saamaan päänsä sekaisin.)

Eli näin, tämmöistä täällä. Kirjoittaminen on edelleen hienoa ja liittyy siihen rauhan tilaan, jossa on mahdollisuus omiin ajatuksiin ja niiden esille tuomiseen. Se on kai osasyy siihen miksi tämä blogi on hengissä vielä näin monen vuoden jälkeen.

”Mooses vastasi kansalle: ”Älkää pelätkö. Pysykää aloillanne, niin näette pelastuksen, jonka Herra antaa teille tänä päivänä. Sellaista, mitä näette tänään tapahtuvan egyptiläisille, ette enää koskaan tule näkemään. Herra sotii teidän puolestanne, olkaa te hiljaa.”” (2. Moos. 14:13-14)