Terveisiä taas täältä! Näköjään ehti ihan viisi viikkoa vierähtää edellisestä kirjoituksesta. Tuntuu oikein hyvältä pitkästä aikaa rauhoittua tekstin äärellä. On tässä ollut ihan kaikenlaista ja koen itseni jotenkin uupuneeksi.
Kirjoittelen tätä blogia maatilalta. Viimeksi olen tainnut tästä osoitteesta kirjoitella tänne vuonna 2009. Tuon kesän jälkeen en ole maatilalla varsinaisesti asunut, mitä nyt jotain ihan yksittäisiä öitä viettänyt. Mutta nyt sitten olen taas täällä. Ostin uuden sängyn, kun täällä kaikki vierassängyt ovat aika kamalia lavereita ja kai tässä sitten parissa viikossa on ihan kotiutunut. No, tietysti kaikenlaisia ajatuksia liittyy tähän kuvioon, mutta ne eivät nyt ole olleet niin päällimmäisinä. Talo on sen verran iso, että 85-v isäni elää vähän niin kuin omaa elämäänsä toisessa reunassa taloa ja minä sitten taas vähän toisessa reunassa, niin omaa tilaa on kyllä ihan sopivasti.
Hananja ei tässä vielä uskalla astua ulos.
Viikon verran täällä on asustellut myös kanoja. Ostin ”kesäkanavälityksestä” 4 Brown Nick –rotuista kananuorikkoa, joiden muninta pitäisi alkaa viikon päästä. Kukoksi sain samaisesta paikasta silkkikukon. Kanojen luovutus tapahtui ko. paikassa vähän kummallisella kiireellä, joten alkutietoni kanoista ja varsinkin kukosta ovat poikkeuksellisen huonot. Ehkä pitäisi rohkaistua vielä kysymään tietoja kukosta, jos niitä enemmän saisi, mutta sen kiireen keskellä en pystynyt juuri mitään kyselemään. Minulle oli sanottu, että saan valita kukon useista vaihtoehdoista. Etukäteiskuvitelmani valintatilanteesta oli hieman toisenlainen kuin mikä varsinainen hätäinen valintatilanne oli. Mutta olin etukäteen päättänyt, että jos jonkinlainen silkkikukko vaihtoehdoista löytyy, niin sellaisen otan. Muutaman vähän rujon kukon lisäksi paikasta sitten löytyi kyselyiden jälkeen myös silkkikukko, joten valinta oli sinänsä hyvin helppo. Silkkikukko Hananja on ihan hellyyttävä otus. Kanat ovat saaneet nimikseen Mahla, Nooga, Milka ja Tirsa, mutta en vielä päättänyt mikä on mikäkin.
Hananja, Mahla, Nooga, Milka, Tirsa
Kanoille on kaikki selvästi aivan uutta, ovathan ne tähän asti olleet vain isossa laumassa sisätiloissa. Ulosmeno oli aluksi hyvin jännittävää, orrelle meno ei niin luontevaa, kaikki ulkoilman äänet hyvin ihmeellisiä jne. Parina aikaisempana vuotena kanat tulivat tuttuni luota eli olivat hyvin tottuneita kaikkeen normaaliin kananelämään, mutta nyt saadaan taas ihmetellä vähän avuttomien totuttelua vapaan kanan arkeen. Eiköhän se näiltä nuorilta ala ihan mukavasti sujua, vaikka toisaalta erityisesti munintaan jalostettuina ja emon opetusta vaille jääneinä jotain maatiaisrotuisten terävyyttä saattaa kyllä puuttua.
Kevätkylvöt saatiin aikanaan hyvin valmiiksi, kiitos Herralle siitäkin. Ja sitten kaiken muun lisäksi tässä ohessa on ollut semmoista pientä erään miehen tapailuntapaista, minkä aiheuttamien ajatusten johdosta pääni on kaikkein eniten ollut räjähtämässä. Olen vähintäänkin yhtä hukassa kuin kanat uudessa aitauksessa enkä ollenkaan tiedä mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella. Ja kun oikeastaan ei edes jaksaisi tai haluaisi ajatella yhtään mitään, kun ei se ajattelukaan auta mitään. Olen itseni jo aivan väsyksiin ajatellut tätä asiaa ja muutaman viikon tapailun jälkeen olen jo aivan burnout-loman tarpeessa kaikesta ajattelustani! Positiivista on, että tämä tapailtava on muuten vain tuttuni useiden vuosien ajalta, eikä tämä pelkääväisyyteni, herkkyyteni ja uupumustilani ole täysin yllättävää hänelle. Mutta kyllä uusi tilanne on saanut aivan uusia erikoisia asioita pintaan, että on tosiaan ollenkaan tiedä mitä tästä pitäisi ajatella.
Niin, yritän sitten vain rauhoittua ja luottaa että Jumala hallitsee tässä uudessakin tilanteessa ja pystyy siinä johdattamaan ja ohjaamaan, avaamaan tai sulkemaan. Itselle nämä lähi-ihmissuhteet ovat tosiaan aivan kamalan vaikeita asioita, joissa tuntuu että elämän eväitä ei ole ollenkaan tarpeeksi taskuissa ja sitten on aivan hukassa ja tuuliajolla oleva olo. Hyvää tarkoittavat asiat saatan nähdä aivan kummallisesti ja tosiaan koko rakkauden määritelmä on edelleen melko mysteeriä. Ahdistavista ajatuksista en tiedä ovatko ne Jumalan varoitusta vai jotain sairaita pakkoajatuksia ja tosiaan sydämessä pyörii kaikenlaista äärestä laitaan.
Eli tämmöistä kaoottista kanakauden avausta tällä kertaa. Saa rukoillakin ja katsotaan sitten miten Herra johdattaa. Siunattua kesän alkua kaikille! |
