Tämä ei välttämättä ole paras olotila kirjoittaa, mutta nyt on aikaa enkä ole taas hetkeen kirjoitellut. Joulukuun lyhyt iltapäivä on jo pimentynyt, kynttilä palaa ja kupissa on glögiä. Mutta olotila ei tosiaan ole paras mahdollinen. Minulla on viime aikoina ollut jotenkin vaikeaa, ehkä vähän koko syksyn. On rauhatonta oloa, ajatukset sirpaleisia ja nukun huonosti. Välillä on sitten taas ihan hyvä olla.
En osaa sanoa mitään selvää, mistä tämä rauhattomuus johtuu. Siihen voi olla useita syitä. Ainakin 4 muutosta on tapahtunut tässä viimeisen reilun vuoden aikana, joilla on ollut vaikutuksia arkeen ja tuonut kovasti lisää stressaavaakin ajattelua. Yksi on tietysti korona ja kaikki siitä seurannut Suomessa ja maailmalla. Olen ollut siitä tavallaan hyvin kiinnostunut, se on hyvin ajankohtainen ja täysin uusi aihe, jonka seuraaminen ja vaiheet sinänsä kiinnostavat kovasti. Toisaalta se on myös hyvin stressaava aihe ja on tuonut elämään sellaisia jännityksiä ja ajoittaisia pelkoja sekä toisaalta turhautumista ja ties mitä hämmästelyä, että kyllä siitä ajatusmaailmansa on välillä saanut ihan täyteen. Plus sitten kuulumiset tuttujenkin vakavista sairastumisista ja toisaalta vakavista rokotusseurauksista. Tarina ei näytä osoittavan loppumisen merkkejä ollenkaan.
Toinen mieltäni raskaasti kuormittanut asia on ihmissuhdekuviot. En seurustele, koska se aiheutti kesällä mielessäni niin paljon rauhattomuutta, ettei siitä tullut mitään. Kuitenkin ollaan kavereita ja tietyllä lailla ajatusmaailma pyörittää jatkuvasti jotakin tähän liittyvää pohdintaa. Se on usein tosi raskasta myös.
Kolmas asia on äidin kuolema. Se muutti kuvioita maatilalla ja vaikka on varmasti hyvä ottaa vastuuta terveellä tavalla, olen huomannut stressaavani maatilan asioita myös aivan uudella intensiteetillä. Äidin kuolema yhdistettynä koronaan on tehnyt sen, että arki on ollut tekemisen tasolla paljon yksitoikkoisempaa, kun ei ole ollut mitään matkoja jossa saisi hetkeksi aivan muuta mietittävää ja täydellisen irtioton.
Neljäs asia on se, että en samalla lailla hiljenny Raamatun äärelle kuin ennen. Tämä johtuu siitä että olen nyt yli 1,5 vuotta osallistunut zoomin kautta (melkein) joka aamu raamattupiiriin, jossa yhdessä luetaan ne samat raamatunkohdat, jotka aikaisemmin luin yksin. Tämä on ristiriitaista, koska toisaalta on hienoa olla yhdessä ja kuulla sitten muiden ajatuksia näistä raamatunkohdista, mutta toisaalta se tekee sen, että en pysty samalla lailla keskittymään Sanaan ja siihen mitä se puhuu minulle, kun keskityn kuuntelemaan toisia. Joskus sitten tulee sitäkin että saattaa vähän nähdä vaivaa jonkun kommenteista ja ainakin kuulee paljon kaikenlaisia mielipiteitä ja käsityksiä. Niin seurauksena on, että se hetki, mikä aikanaan oli Raamatun äärellä keskittymisen ja hiljentymisen hetki, saattaakin tuoda paljon lisäajatuksia jo valmiiksi seonneeseen päähän.
Joskus haluaisin vain mennä johonkin aivopesuun tai vaihtaa pään tyhjempään versioon. Muisti pätkii aivan valtavasti ja sekin stressaa. Minun on vaikea pitää asioita itseni ulkopuolella, kun kaikki jutut tulevat niin helposti vaikuttamaan tosi paljon mieleen. Ja on vaikea suojella ajatuksia, en sitä oikein osaa. Mutta ehkä Jumala jotakin tämän kaiken keskellä myös opettaa.
Toisaalta olen monista yllämainituista asioista myös kiitollinen. On hienoa että korona-aikana on ollut ”koronakaveri”, kun muuten olisi ollut varmaan kauhean yksinäistä. Zoom-piirissä on saatu rukoilla paljon yhdessä eikä koronakaan mitään oikeasti kamalaa ole tuonut minulle. Silti ajatusmaailmassa on ollut käynnissä kovat taistelu ja kovasti huolet ja murheet ovat pyrkineet tukahduttamaan sitä mikä on Jeesuksen elämää. Ajatukset ovat olleet maailmassa, maailman murheissa ja omassa itsessä hyvin paljon. Ja sitten on vielä siitäkin ollut huolestunut.
Saksalainen kaverini lähetti minulle raamatunkohdan 2. Moos. 14:14: ”Herra sotii teidän puolestanne, olkaa te hiljaa.” Tämä oli lohduttava, kun niin usein ajattelee, että mitä pitäisi tehdä ja pitäisiko olla jotenkin toisenlainen ja käyttäytyä toisella lailla ja kuinka tästä raskaasta olosta pääsisi eroon. Kiitos Herra, että sodit meidän puolestamme.
Siunattua loppuvuotta!