Olenko valmis kärsimään Uskon tähden? Vai luovunko Uskosta kärsimysten edessä? Minulla on nyt Uskonkriisi. Usko on kukko, joka on ollut täällä viikon ja sinä aikana olen herännyt aamuisin välillä klo 5-6. Tähän en ollut osannut varautua. Viime vuotisella kukolla Hananjalla oli paljon matalampi ääni enkä siihen herännyt. Muina kukkovuosina en taas ole asunut tässä maatilan päärakennuksessa, mutta äiti ei ainakaan koskaan sanonut heränneensä kukkoon. Tämä Usko antaa äänensä kuulua - se on jotenkin korkea ja kuuluva ja minä olen hyvin herkkäuninen. Tänään herätys oli 5:40.
Aluksi olin Uskosta hyvin kiitollinen. Koitin etsiä kukkoa tori.fi:stä, mutta mitään erityisen sopivaa yksilöä ei sieltä löytynyt. Kukot olivat koko liian kaukana tai sitten jotakin rotua mitä en halunnut (kuten vaikka ayam cemani) tai sitten liian isoa tai liian pientä rotua. Yhdestä kukosta olin kiinnostunut, mutta sillä ei ollut salmonellatodistusta. Lopulta kysyin vielä siitä samasta paikasta mistä kanat tulivat, että vieläkö sieltä saisi kukon. Ja niin sai. Usko on samaa rotua kuin kanat ja mielestäni se on tosi hieno ja jotenkin harvinaislaatuisen näköinen. En ole ennen nähnyt tämän rodun kukkoa. Usko on hyväluonteinen ja Rakkaus, Ilo, Rauha ja Itsehillintä ottivat sen oikein hyvin vastaan. Usko ottaa hienoja Uskon askeleita ja aluksi iloitsin Uskosta. Nyt sitten myös kärsin Uskon tähden.
Siinäpä oppia kerrakseen. Olen nyt aika väsynyt, mutta halusin pitkästä aikaa kirjoittaa jotakin. Kesä on mennyt kaiketi aika tavallisesti. Maatilaelämää. Jotain päiväretkiä lukuun ottamatta en ole käynyt missään. Vaihteleva sää on ollut tämän kesän juttu. +30 helteistä +15 kevytuntsikkakeleihin. Tänä vuonna lähikaupungin kristillisen musiikin ympärille rakentuvassa kesäjuhlassa sai laittaa pitkikset farkkujen alle ja tosiaan istua kevytuntuvatakissa pienessä tihkusateessa. Mutta olen kyllä kiitollinen tuosta tapahtumasta. Herran Henki oli läsnä ja paljon sai kohdata tuttuja vähän kauempaakin.
Tänään väsyttää ja olen vähän ihmeissäni Uskon takia. Olen nyt parina yönä teljennyt kanat yöksi koppiin, niin etteivät pääse ulos ennen kuin päästän ne. Toivoin, että puusuulin seinät, jonka sisällä kanojen orret ja sisäkoppi sijaitsee, hiljentäisivät kieunnan ääntä niin, etten siihen heräisi. Olen nyt vähän pettynyt, kun ei sekään auttanut asiaan. En oikeastaan enää tiedä mitä tehdä. Tietysti kanoille voi rakentaa vahvan sisäkopin, jossa on tarpeeksi äänieristystä. Mutta se tuntuu nyt vähän turhan järeältä toimelta tilanteessa jossa kanojen pitoa olisi reilu kuukausi jäljellä. Korvatulppia en tinnitukseni takia pysty pitämään. En tiedä voisiko omaan ikkunaan saada jonkun äänieristysvirityksen. Tai sitten vaan nöyrtyisi ja palauttaisi Uskon, kun ei sitä pysty pitämään. Arkisin herätyskelloni on soinut normaalisti siinä klo 7 maissa. Kuudelta ehkä voisin siirtyä heräämäänkin tämän loppukesän, mutta tuo klo 5 on niin aikaisin, että sitten olen vain päivää pökkyrässä.
Olisi varmaan pitänyt luottaa Jumalan johdatukseen siitä, että kun ei alun perin kukkoa saanut, niin olisi sitten hyväksynyt sen tilanteen koko kesäksi. Yksi syy, miksi kukkoa myös halusin, oli se että yhdeltä tutultani kettu vei kukon keväällä ja hän sanoi, että ottaisi sitten mielellään syksyllä minulta kukon. Niinpä sitten ajattelin auttavani myös tätä tuttua samalla. No, tänään nyt sitten kuulin, että hän tuleekin saamaan kukon muualta. Eli se siitä auttamisyrittämisestä sitten. On nyt sitten kiekuva kukko ja jatkuva väsymys. En tiedä saanko tätä tekstiä kirjoitettua loppuun kun unettaa niin..
Mitä opin tästä? Että luottaisi vain Jumalaan kaikenlaisissa haluamisissakin. Tämä oli nyt oikein itseaiheutettu kärsimys. Tietysti pieni asia, kun halutessani voin melkein koska vain palauttaa Uskon. Mutta toisaalta hyvä muistutus siitä ettei sitten isommissa asioissa väkisin vääntäisi asioita. Minullahan on esimerkiksi hyvin usein mielessä se puolisoajatus. Ja tästäkin opetuksesta tulee vain mieleen että Jumala tietää paremmin mikä minulle sopii. Yksinolo on varmasti aivan hyvä ja sopiva asia minulle eikä ainakaan tarvitse yrittää väkisin vääntää mitään. Nyt on kukko, mutta en pysty siitä yhtään iloitsemaan kun se muistuttaa vain aamuheräämisistä. Isommissa asioissa en omilla typerillä haluamisillani haluaisi aiheuttaa vastaavia isomman mittaluokan ongelmia. Jumalan johdatus on sitten niin eri asia. Hän antaa voiman vaikeuksienkin keskellä.
Tässä on Uskon kuva ja minä lähden nyt huilaamaan.
