Ensimmäistä kertaa kaikkien näiden vuosien aikana kirjoitan nyt maatilan keittiön pöydän ääressä. Muutin tänne helatostaina eli 10 päivää sitten, kun tänään on helluntai. Oli ehkä vähän outoa muuttaa tällä kertaa, kun en nyt tiedä, olenko täällä vain kesäasumassa vai olenko muuttanut pysyvämmin. Tavaroiden puolesta muutin niin kuin kesäasumaan ja kerrostaloasunto on edelleen olemassa kaikkine huonekaluineen jne. Täällä maatilalla kaikki kaapit ovat yhtä täynnä kuin isäni asuessa ja hädin tuskin saan omia vähäisiä tavaroitani sopimaan mihinkään. Eli tämmöisestä tulee se väliaikaisen asumisen olotila edelleen. Mutta toki nyt sitten olisi mahdollisuus alkaa järjestää kaikki uudelleen, raivata itselleen tilaa, tehdä kenties remonttejakin ja kaikkea sellaista. Eli katsotaan millaiseksi kaikki kehittyy ja millaiseksi mieli vaikka kesän aikanakin muodostuu. Paikka ja ympäristö sinänsä on kotoisa, vaikka täällä sisällä ei niin kodikasta olekaan.
Isän hautajaiset olivat 6.5. ja siitä tuli jotenkin oikein hieno tilaisuus ja hyvä päivä. Aivan kuin omassa mielentilassa se olisi ollut joku käännekohta, jonka jälkeen on mieli ollut selkeästi parempi. En osaa sitä kuvailla muuta kuin että Jumala vain teki jotain. Ja olihan se sellainen yhteisöllinen ja yhdistävä päivä, kun pitkästä aikaa näki monia sukulaisia, mm. sellaisia serkkuja, joita olen tainnut viimeksi nähdä setäni hautajaisissa vajaa 7 vuotta sitten. Oli myös hienoa että pappina toimi minulle pitkältä ajalta tuttu henkilö eikä tarvinnut jollekin ventovieraalle yrittää isästä etukäteen kertoa. Ja tietysti se, että ylösnousemususko ja Jeesuksen ristintyön armo olivat läsnä sanoissa ja todellisena uskona. Sää oli kaunis ja moni mukana ollut kuvaili tilaisuutta valoiseksi, toivoa antavaksi ja tietysti koskettavaksi myös. Sain myös olla kiitollinen, että vaikka korona oli väsyttänyt ja yskittänyt aiemmin jaksoin tuon päivän erinomaisesti enkä yskinytkään ollenkaan, vaikka sitten taas sen jälkeen yskä on jatkunutkin. Ja ylijäämäruualla on saanut jonkun aikaa elää hautajaisten jälkeenkin, niin sekin oli kätevää että oli kylvöajaksi ruokiakin valmiina.
Kevätsäät olivat sellaisia, ettei peltotöihin ollut mitään painetta tai tarvetta ennen hautajaisia. Sekin tuntui hienolta, että sai ensin keskittyä rauhassa hautajaisjärjestelyihin ja vasta niiden oltua alkoi peltotöiden aika. Vaikka välillä olinkin hermostunut milloin mistäkin kylvöihin liittyvästä, tuli työ valmiiksi 25.5. En ollut traktorissa ollenkaan, vaan vakituisen työntekijän lisäksi eläkeläistyöntekijä oli täällä viitenä päivänä. Nyt on kiva katsella ulkona ropisevaa sadetta, joka on oikein tervetullutta.
Kuoleman työllistävä vaikutus jatkuu edelleen perunkirjoituksen ja kaikkeen siihen liittyvän osalta. Isällä oli semmoista keräilijäluonnetta, ja on sitten oma juttunsa selvittää, mikä arvo on vaikka postimerkkikokoelmalla ja vintillä vuosikymmeniä käyttämättömänä oleilleella jenkkiautolla. No, onneksi erilaisia arviointipalveluja kyllä löytyy, kun niitä on alkanut etsimään, että eiköhän tämäkin perunkirjoituskin vielä joskus valmistu.
Eli kaikki on ihan hyvin, kun vaan ottaa rauhallisesti eikä ahdistu kaikesta vajavaisuudesta ja sotkusta, mitä täältä talon sisältä löytyy. Tietysti ajatus tuppaa karkaamaan myös pidemmän ajan pohdintoihin ja kyllähän tällaisessa isossa talossa tulee mieleen, että täällä olisi tilaa jollekin toisellekin asua. Tai että olisiko Jumalalla jotain muutakin käyttöä tälle paikalle kuin vain että minä asun täällä. Mutta tosiaan ehkä nyt on hyvä ottaa ihan rauhallisesti ja jatkaa vain komeroiden tyhjennystä, kun tällä hetkellä ei kyllä kenenkään muunkaan tavarat sopisi tänne, kun eivät oikein sovi omatkaan.
Siunattua helluntaita!
”Aika on etsiä ja aika kadottaa, aika on säilyttää ja aika viskata pois, aika on repäistä rikki ja aika ommella yhteen, aika on olla vaiti ja aika puhua, aika on rakastaa ja aika on vihata, aika on sodalla ja aika rauhalla.” (Saar. 3:6-8)
