sunnuntai 24. syyskuuta 2023

Syyskysymyksiä

Ruskan värit alkavat tulla näkyviin pihan vanhoissa vaahteroissa. Kohta haravoitavaa riittää, mutta ei ihan vielä. Pidän kyllä syksystä, varsinkin tällaisesta aurinkoisesta ja lämpimästä, millainen nyt syyskuu on ollut. Sateisen elokuun jälkeen Herra antoi ihmeellisen hienon syyskuun ja ainakin meillä puinnit saatiin lopulta loppuun ihan hyvin 15.9. Olihan siinä semmoista, että kaikki pellot eivät aivan kunnolla kantaneet ja puintijärjestys piti valita sen mukaan, miten pellot kantoivat. Mutta kyllä ne kaikki sitten lopulta kantoivat riittävästi, että sato pois saatiin. Kaurojen laatu on sitten kysymysmerkki, kun lehdistä on saanut lukea, että kaikki kaurat eivät ole kelvanneet edes rehuksi liian korkeiden hometoksiinien takia. Vaikea sanoa sitten onko meidän kauroissa liian korkeat pitoisuudet, mutta toivottavasti ei, kun ei meillä nyt erityistä lako-ongelmaakaan ollut. Mitä nyt vaan sateessa joutuivat pitkään odottamaan.

Onhan se hienoa elää taas puintien jälkeistä elämää, eikä tarvitse enää miettiä niin paljon että sataako vai paistaako. Ja sitten toisaalta tässä kohtaa tulee se vaihe, että mitäs sitten seuraavaksi. Tosin kyllä tuntuu että tänä vuonna se vaihe on paljon lievempi kuin muina vuosina. Ainakaan toistaiseksi ei ole tullut sellaista oloa, että haluaisin vielä vaihtaa kerrostaloasuntoon. Käytännössä siitä seuraisi eniten lähinnä jokapäiväistä ajelua näiden kohteiden välillä. Mutta kyllä minulla on sitten myös ajoittain pieni ahdistus tätä paikkaa kohtaan. Se, että täällä ei koe olevansa niin vapaa ja ehkä rentoutuminenkin on vaikeampaa. On vaikea selittää sitä muille, kun en sitä oikein itsekään täysin ymmärrä. Kai siihen liittyy toisaalta oma historia täällä ja vanhat tunteet ja toisaalta se, että kun työpaikka ja koti yhdistyy, niin onhan se eri asia kuin että ne ovat kaksi eri paikkaa. Ja sitten taas kuitenkin tykkään asua maalla ja maantasalla. Sitten taas maatilalla on kaaos ja loputtomat järjestelymahdollisuudet silmien edessä, mutta voimaton olo tarttua niihin. Kerrostalossa on  enemmän järjestyksen tuntua kun kaappeja on paljon vähemmän ja niissäkin vain omia tavaroista eikä menneiden sukupolvien keräilykohteita ollenkaan. Paikoissa on siis puolensa ja puolensa, mutta pysyn nyt maatilalla niin kauan kun tulee joku syy vaihtaa maisemaa.

Jumalasuhteesta olen ollut vähän huolissani, kun elämä ja ajatukset tuppaavat nykyään pyörimään niin kovasti näissä maallisissa asioissa. Kuten tuo yllä olevakin kertoo. Rukoilen, että Herra pitäisi hereillä Pyhän Henkensä kautta ja että kaikissa näissä maallisissakin asioissa saisi kulkea Herran kanssa eikä niin että ne murehduttaisivat ja tulisivat jotenkin Herrasta erillisiksi asioiksi, jotka pitää jotenkin omassa voimassa hoitaa. Näinhän kovin helposti voi käydä, kun alkaa vain järkeilemään ja miettimään jotakin remonttejakin. Ehkä se Jumalasuhdeasia liittyy vähän tähän maatilalla asumiseen muutenkin. Kerrostaloasunto jo itsessään tuntui aikanaan niin valtavalta Jumalan johdatukselta ja siellä on paljon rukoillut ja Herran läsnäoloa etsinyt. Tähän paikkaan ei valitettavasti liity ihan samanlaista ihmeentuntua, kun on tänne syntynyt ja jotenkin paikan enemmän itsestäänselvyytenä ottanut. Toki se ei sitä ole, mutta en vain voi sille mitään että täällä on enemmän sellaisia vanhoja uria ja polkuja joiden mukaan ajatus ja toiminta helposti kulkee, kun on niin tottunut kaikkeen. Remonttiinkin liittyy kysymys, että mitä haluaa säilyttää ja mistä vanhasta on valmis luopumaan? Toisaalta kaipaan uutta, mutta toisaalta pelkään, että muutos viekin huonompaan suuntaan. Että ulkonaisesti tulee parempi, mutta sitten jos säilytystilaa meneekin pois tai tulee joku muu huononnus.

Tämmöistä täällä. Avoimia kysymyksiä. Ja sitten on onneksi myös Israelin matka tulossa, mikä on hienoa että on muutakin ajateltavaa kuin aiemmin mainitut asiat. Paitsi että Israelin matkaankin liittyy avoimia kysymyksiä. Eli se, että olenko siellä vain sen ryhmämatkan ajan eli viikon, vai jäisinkö sitten vielä erään toisen henkilön kanssa toiseksi viikoksi vielä sen jälkeen. Tätäkin asiaa olen Herralle jättänyt, mutta vastaus on vielä avoin.

Lopettelen pohdintojani, kun lähden ehtoollistilaisuuteen. Siunausta syksyyn!

”Kaikki Herran polut ovat armo ja totuus niille, jotka pitävän hänen liittonsa ja lakinsa.” (Ps. 25:10)