”Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku.” (Ps. 121:4)
Tästä tulikin myrskyinen viikonloppu. Ulkona tuulee ja lehdet lentävät. Sielua on kuitenkin koskettanut Israelissa eilen alkanut myrsky: Hamasin ohjussade, maahan tunkeutuminen, panttivangit ja kaikki ne uutiset, mitä on eilisaamusta lähtien nähnyt. Pahin tilanne Israelissa 50 vuoteen eli pahin tilanne koko elinaikani. Enemmän Israelin uutisia olen seurannut viimeisen 15 vuoden aikana, joina olen Israelissa käynyt eli selkeästi pahin tilanne minun henkilökohtaisessa muistissani. Ja tietysti asiaan tuo vielä oman mausteensa se, että oma matka on suunnitteilla marraskuussa ja mietityttää tietysti myös, että mikä sitten silloin on tilanne. Yleensähän nämä pahimmat vaiheet ovat menneet suhteellisen nopeasti ohi, mutta silti on mahdoton tietää millaista marraskuussa on ja mitä jälkiä arkeen nämä taistelut jättävät.
Toisaalta on mielenkiintoista, että jo ennen tämän viikonlopun tapahtumia eräs esirukoilija koki, että matkasta käydään taistelua ja kehotti meitä rukoilemaan matkan toteutumisen puolesta. Asiaa on sitten rukoiltu jo ennen tätä, mutta nyt tietysti rukous konkretisoituu vielä eri tavalla. Nyt sitten saa taas oikein rukoilla Jumalan suunnitelmien toteutumista sekä rauhaa ja lohdutusta kaikille mahdollisille osapuolille Israelissa.
Ennen tätä viikonloppua eniten oli ehkä mielessä remonttisuunnittelut. Ensimmäinen konkreettinen askel olisi ensi keskiviikkona, kun tänne on tilattu viemärien kuntokartoitus. Että siitä sitten kenties pienin askelin eteenpäin. Koko projektista tulee iso, niin iso, etten osaa edes kunnolla ajatella. Vaikka että miten saa kaikki remontoitavat huoneet edes tyhjennettyä? Siinä on valtava työ. Ja tosiaan kaikki suunnittelu ja päätökset kaikkien materiaalien osalta ja ties mitä. En edes halua yrittää suunnitella kaikkea kerralla, koska se on aivan liian suuri kokonaisuus. Mutta uskon että Herra johdattaa, askel kerrallaan. Ja on hienoa että tässä on ystäviä ja sisko mukana, ettei ole mitenkään yksin minun juttuni.
Nyt kuitenkin Israelin uutiset laittoivat ainakin hetkellisesti ajatukset vähän uuteen järjestykseen ja jotenkin hyvä näin. Että saa rukoilla oikeasti isojen asioiden puolesta eikä vain omia käytännön asioita. Sitä niin helposti lähtee eläytymään Israelin tilanteisiin, kun paikat ovat tuttuja, tuttuja ihmisiä asuu siellä ja paljon informaatiota jatkuvasti tulee eri lähteistä. Viimeisimpiä uutisia oli että tuttu messiaaninen juutalainen, ehkä vähän alle 40-vuotias mies on tänään kutsuttu armeijaan. Tämä sama mies, joka kutsuttiin armeijaan 2012 tilanteessa, jolloin olin itse paikalla näkemässä kun hänen piti lähteä evankelioimisjärjestön toimista silloisen liikekannallepanon takia. Gazan maaoperaatio silloin kuitenkin peruuntui ja aika pian hän pääsi takaisin arkeen. Herra häntä ja kaikkia muitakin varjelkoon ja suojelkoon jälleen kerran. Tämä mieskin olisi tarkoitus marraskuussa tavata.
On se ihmeellistä, että ihanimmasta maasta on näin kova taistelu. Siellä missä sielu eniten lepää, missä eniten kokee erityistä Jumalan läsnäoloa, mihin on suurin ikävä, niin siitä maasta on sitten myös näin suuri taistelu ja joutuu käymään läpi myös tällaisia sotaan ja terroriin liittyviä asioita ja tunteita. Kaikessa on lopulta kyse Jumalan suunnitelmien toteutumisesta ja nehän toteutuvat kaikki niin kuin on kirjoitettu.
”Israel on Herralle pyhitetty, hänen satonsa esikoinen. Kaikki, jotka sitä syövät, tulevat syyllisiksi, onnettomuus kohtaa heitä, sanoo Herra. ” (Jer. 2:3)