Näin se kesä on sitten jo vierähtänyt yli puolenvälin, jos niin voi sanoa. Tänään on perjantai, mutta pidän jonkinsorttista lepopäivää, kun viikonloppu on ohjelmoitu. Jokavuotinen lähikaupungin kristillisen musiikin tapahtuma alkaa tänä iltana, ja siellä on sitten tarkoitus vierailla useampana päivänä. Huomenna meidän israelilaisen tanssin ryhmällä on siellä esiintyminenkin. Sama setti tanssittiin jo 3 viikkoa sitten yhdessä kansanmusiikki ja –tanssitapahtumassa. Se oli ihan hauskaa ja jotenkin mainiota, että vaikka usein saatan jännittää esiintymisiä, niin nämä tanssiesiintymiset eivät ole jännittäneet juuri ollenkaan. Siellä kun vaan pyörii muiden mukana ja mikä helpottavinta – ei tarvitse sanoa mitään J
Kesä on mennyt ihan mukavasti tähän asti. Jos kanakuulumisia kerron, niin niiden kanssa on ollut oma sähellyksensä. Juuri ennen juhannusta kaksi muuta kanaa alkoivat nokkia Aarre-kanan paljasta takapäätä (paljasta, kun siitä puuttui sieltä höyhenet, kun se tänne tuli). Onneksi olin ulkona silloin ja kuulin jotain outoa ääntelyä jo hyvin pian sen jälkeen kun nokkiminen oli alkanut. Aarteelle ei siis tullut suuriakaan haavoja, kun sain sen kiinni ja eristykseen. Haavat paranivat pian, mutta nyt Aarre on ollut erillään muista jo 4 viikkoa. Aluksi yritin yhdistämistä heti sen jälkeen kun haavat olivat parantuneet, mutta kaksi muuta olivat heti nokkimassa uudelleen. Nyt Aarteelle samoin kuin Lahjallekin, jonka höyhenpeite oli myös alussa huononlainen, on kasvanut uudet höyhenet eikä enää näy paljasta pintaa. Olen yrittänyt yhdistämistä uudelleen, eivätkä kaksi muuta ole enää nokkimassa takapäätä, mutta sitten on ollut Aarteen muunlaista ”kurmootusta” eli sitä on sitten kiusattu kanoille valitettavan tyypillisellä tavalla – vähän kuin uuden tulokkaan kohtelulla. Olen pitänyt kanoja yhdessä jonkun aikaa valvotusti, mutta en ole uskaltanut toistaiseksi jättää niitä keskenään yhteen valvomatta. Eikä sitten ole ollut aikaa istua kovin pitkiä aikoja kanavahtina. Niin edelleen on sitten tämä eristystilanne että Aarre on ulkohäkissä ja Lahja ja Helmi kulkevat isommassa vapaudessa.
Päädyin myös ostamaan luomukanarehua, kun ajattelin että jos se alkuperäinen takapään nokkiminen ja verenhimoisuus johtuu myös huonosta ruokinnasta. Lisäksi Helmi ja Lahja alkoivat syödä omia muniaan, mikä kertoo myös ravinnepuutoksista. Niin ei siinä auttanut sitten kuin rehusäkki tilata, kun ei tipuille oman tilan herneet kelvanneet. No on tuossa rehussa nyt sitten ainakin kaikki ravinteet kohdallaan, mitä tuollaiset tehomunijat tarvitsevat. Omien munien syönti onkin loppunut, että jotain positiivista. Rehusäkin tilaukseen vaikutti myö se, että olin 6 päivää pois tilalta ja sillä aikaa kanoilla oli toinen hoitaja. Tuntui helpommalta, että toinen antaa vain rehua säkistä eikä ole sitten mitään herneiden keittelyä ohjelmassa. Nähtäväksi jää, onnistuuko vielä lauman yhdistäminen loppukesän aikana. Lisäksi pitäisi ottaa salmonellatesti että voisi antaa munia muille. Munia alkaa kertyä jo kovasti ja tuntuu aika turhauttavalta säännöltä, että niitä ei saa antaa muille ilman salmonellatestiä. Sekun ei tällaisessa pihakanalassa kerro sitä etteikö testinottamisesta seuraavana päivänä voisi jo olla salmonella tullut. Mutta olen sitten halunnut koittaa sääntöjä noudattaa, jos se mitenkään on mahdollista. Ja se halu tulee vain siitä että Raamatussa siihen kehotetaan: ”Jokaisen tulee olla alamainen sille esivallalle, jonka alainen hän on.” (Room 13:1) Enkä sano että tässä olisin mitenkään täydellinen. Mutta tarkoitan että jos Raamatussa ei lukisi näin, niin kenties olisin jo lahjoittanut kananmunia eteenpäin..
Vietin tosiaan yli 4 vuorokautta itsekseni sukulaisten mökillä. Se oli ihan hyvä ajanjakso hiljentymiseen, mutta ikävä kyllä ajasta jäi jotakin fyysisiä vaivoja kotiintuomisiksi, niin siksi lopputulos ei ollut sitten ihan niin miellyttävä kuin olisin toivonut. Minulla selvästikin on jotakin herkkyyttä korvissa ja tasapainoelimessä. Talvellahan oli se kuukauden jatkunut humina. Se meni pois, mutta sen jälkeen tinnitus on ollut kovempaa. Keväällä kun olin laivalla Ruotsissa, jäi matkan jälkeen ainakin 3 vuorokaudeksi heiluttava olo päälle (vaikka ei ollut edes mitään myrskyä, mutta ainakan laiva vähän keinuttaa). En kuitenkaan olisi osannut ajatella, että en voi kesämökillä oleskella ponttonilaiturilla ilman että siitä jää pitkäkestoiset seuraamukset. Mökillä tosiaan alkoi keinuttava olo laiturilla oleilun jälkeen ja sitä kesti viikon vielä kotona. Eilen oli ensimmäinen päivä, ettei juuri keinuttanut. Mutta nyt on sitten ollut jotain päänsärkyä, mikä voi liittyä tähän samaan. Talvella vaivanneessa korvassa on myös vähäinen tukkoisuuden olo, samanlainen kuin silloin kuin talvinen vaiva oli alkamassa. Että tämmöisiä, ei nyt mitään kauheita juttuja, mutta kyllähän se vähän harmilliselta tuntuu että kesäisellä laiturilla olon jälkeen keinuu viikon vielä kotona. Mutta joo, oli myös hyvää aikaa mökillä J
Kesävierashevosia tuli laiduntarpeen lisääntyessä myös toiselle pellolle, mikä on tosiaan ollut ilahduttava tämän kesän juttu. Nyt on tammalaidun ja orilaidun, missä voi käydä heppoja halutessaan katselemassa ja usein pääseen myös rapsuttamaan. Siskontytyön ratsastustunneilla olen myös aina välillä ollut mukana. Ja täällä tilalla on käynyt myös ihan ihmisiä kesävieraina, mikä on ollut oikein mukavaa. Hengellisillä kesäpäivillä on tullut myös oltua ja sitten kaikki tämä maatilan normaali arkitouhu siinä sivussa. Että siinä kesä tosiaan tuntuu hurahtavan, vaikka onneksi on vielä paljon kesää jäljelläkin. Vadelmat ovat jo alkaneet työllistää sadonkorjuupuolella ja kohta on punaherukatkin kypsiä. Hyvinkin sateinen kesä on tehnyt kasvustoista aika reheviä. Oman jännityksensä tuo miten puintiaika ja Italianmatka sopivat yhteen. Tätä asiaa koitan mielessäni Herralle jättää ja ajatella että on Jumalan asia, miten Hän tämän asian järjestää. Mahdolliset Italian puheet on kyllä myös vähän stressinaihe vaikka vielä enemmän rukousaihe. Harmittaa kun tulee painetta asiasta. Kiitos Jeesus, että autat tässä.
Varmaan kaikenlaista muutakin olisi kirjoitettavana, mutta tässä nyt jotkut päällimmäiset kuulumiset. Siunattua kesänjatkoa!
”Herra, sinä ole minun perintöosani ja maljaosani, sinä hoidat minun arpani.” (Ps. 16:5)