Tiivistelmä 2024

Sitten onkin jo taas vuoden viimeisen kirjoituksen aika. Kyllä jotenkin on vuosien kulumisessa mennyt joku vauhtipyörä päälle, kun aika nopeasti kuluneelta tämä vuosi tuntuu. Mutta mietinpä tässä nyt sitten jotakin yhteenvetoa omasta 2024 vuodesta.

Ensinnäkin vuosi alkoi oikein hyvin, kun oli viikon lomalla – yksin mökissä – kaukana kotoa. Oli oikein kovat pakkaspäivät, mutta levon lisäksi jotakin aktiviteettejä kuitenkin harrastin ja viikosta jäi oikein siunattu olo. Nyt kyllä ihmettelen, että miten olen jaksanut lähteä semmoiseen reissuun. Ei ole nyt yhtään sellainen olo tai tarve että kaipaisin tässä vuodenvaihteessa vastaavaa irtiottoa. Mutta 2024 alussa sillä oli oma paikkansa ja sai ottaa sen reissun Jumalan lahjana.

Kevätkaudesta en oikein muista mitään ihmeellistä. On ollut varmaan niin tavallista menoa, ettei mikään ole erityisemmin jättänyt muistijälkiä. No se nyt tulee mieleen, että yritin laihduttaa ja liikuntaakin harrastin enemmän. Reissun jälkeen tammikuussa järkytyin lyhyessä ajassa tulleista lisäkiloista ja niitä yritin haihduttaa, mutta mitään mainittavaa lopputulosta ei tullut. Välilllä sain pari kiloa pois, mutta en sen enempää ja sitten jo turhaannuin, kun homma ei toiminut. Lisäksi oli se kuukauden kestänyt ikävä korvavaiva. Olin niin kiitollinen kun se tuntemus lähti lopulta pois. Kiitos Jeesus!

Kevättalvi oli todella pitkä ja luminen. Huhtikuun lopussakin oli vielä lunta, kun talvi vaan jatkui ja jatkui. En silti juurikaan käynyt hiihtämässä, vaikka periaatteessa olisi voinut. Ja niin, tuli siinä maaliskuussa yksi viikonloppu Ruotsissakin käytyä. Sitten yhdessä paikassa alkoi putkiremontti ja oli siihen liittyviä juttuja suunniteltavana. Joskus helmikuusta alkaen tiesin, että Italian raamattuviikko järjestetään syyskuussa ja se oli vähän niin kuin ”takaraivossa” koko ajan, toisaalta hienona asiana ja toisaalta vähän stressinä kaikkine valmisteluineen. Kevään kalenteria kun muuten katson, niin kyllähän siinä kaikenlaista toimintaa jatkuvasti on ollut.

Kesästä jäivät mieleen laiduntavat ponit, kun ne olivat uusi ja piristävä juttu. Viljelyllisesti oli ihan hyvä kesä, ei mitään kovin dramaattista ja puinnit onnistuivat hyvin suurena helpotuksena edellisvuoden hankaluuksille. Olin jonkun aikaa itsekseni sukulaisen mökillä, ja on sitä sitten kotonakin on saanut kesästä nauttia tavalliseen tapaan töiden ohessa. Aarre, Lahja ja Helmi kanat järjestivät omat ohjelmanumeronsa.

Syyskuussa oli vuoden kohokohta: MATKA. Ihanaa, pitkästä pitkästä aikaa matka lentokoneella jonnekin eli Italiaan. Olin hetken aikaa kotona suorastaan masentunut reissun jälkeen, kun oli vaikeuksia palata arkeen. Mutta kyllä se siitä sitten äkkiä meni poiskin.

Olen myös tyytyväinen, että lähdin tuttuni rohkaisusta raamatunopetuksen kurssille. Se on tuonut talvikauteen jotakin vähän erilaista. Ei mitään liian rankkaa opiskelua ollenkaan, päinvastoin, mutta kuitenkin satunnaisia arjesta poikkeavia päiviä. Muuten syksykausi on sitten taas mennyt ”ihan hyvin”. Maatilan kuviot ja seurakuntakuviot pyörivät ja tuovat jatkuvaa tekemistä ja muutenkin merkitystä elämään. Siskonpoika 8 v-downlapsi aloitti ekaluokan kyläkoulussa ja välillä olen torstaisin kävellyt hänen kanssaan kouluun. Harrastuksista israelilainen tanssi on jatkunut läpi vuoden, mutta sitä ei ole joka viikko.

Olen kovin kiitollinen, että kukaan kovin läheinen ei ole tänä vuonna kuollut, vaikka yhden 65-vuotiaan uskonveljen poismeno kesällä toki koskettava asia oli. Ja itse on saanut olla aika terveenä, ei mitään mainittavaa, vaikka usein itseni jotenkin väsyneeksi ja vähäenergiseksi koenkin.

Sitten on asioita, joissa ei ole tapahtunut mitään eli maatilan päärakennuksen remontti ja omat ihmissuhteet (joilla tietysti tarkoitan jotakin puolisoasioiden suuntaan menevää). Mutta kovasti on vuosi vaan taas mennyt ilman näitäkin asioita. Tavallaan on ollut kalenteri ”täynnä”, etten tiedä millä ajalla tai energialla olisi kumpaakaan edellä mainittua asiaa hoitanut. Niin ei sitten ollut niiden aika tänäkään vuonna.

En koe olevani missään oravanpyörässä, vaan tekemistä on usein aivan sopivasti. Enempää en kaipaa. Mutta kyllä toki sillai ”pyörä” näin keski-ikäisenä pyörii, että tutut kuviot kuten maatilan arki ”pyörii” ja pyörittää itseäkin ja semmoinen elämänmuutos joltain kohtaa tuntuisi aika isolta asialta, kun kuviot ovat johonkin uomiin vakiintuneet. Ehkä jotakin pientä ristiriitaa tämä aiheuttaa, kun ehkä jotakin uutta piristystä jollain lailla kaipaisi, mutta sitten ei oikein edes tiedä mitä se olisi ja miten sille jollekin sitten olisi aikaa ja energiaa, kun tässäkin kuviossa on jo tavallaan ”täynnä” päivät. No, onneksi nämä on sitten näitä juttuja, että saa jättää Jumalan käteen. Kyllä hän voi järjestää jotakin uutta, jos haluaa ja sitä ennen voin sitten olla tyytyväinen näihin kuvioihin, vaikka joskus vähän harmaata olisikin.

”Samuel otti kiven ja pystytti sen Mispan ja Seenin välille. Hän antoi kivelle nimen Eben-Eser ja sanoi: ”Tähän asti on Herra meitä auttanut.” (1. Sam 7:12)

Siunausta uuteen vuoteen 2025!

Syysmyrskyjä ja -tulvia

Joulukuun sade rapisee ikkunoihin. Syksy on ollut aika leuto ja lisäksi ehti olla jo ihan isompiakin sääilmiöitä, kun ensin oli Lyly-myrsky, jossa Raumalla täyttyi hirmumyrskyn kriteerit. Sitten tuli Jari-myrsky, mikä oli kova lumimyräkkä. Ja pian Jarin jälkeen tuli isot sateet, jossa kaikki lumet sulivat ja tulvavedet aiheuttivat merkittäviä vahinkoja Länsi-Suomessa. Omaan elämään näistä mikään ei ole erityisemmin vaikuttanut, mitä nyt Jari-myrskyn aikana olivat sähköt vähän aikaa poissa. Tuli kuitenkin tunne, että kyllä Suomessakin pystyy kaikenlaista tapahtumaan. En ehkä olisi voinut ajatella, että Suomessa edes voisi olla sellaisia tulvia, kuin mitä nyt oli. Niin kyllä sitten voi, ja hirmumyrskykin on mahdollista. Kuitenkin toisaalta taas isommat mullistukset ovat kuitenkin olleet harvinaisia, kun esimerkiksi maatilalla oleva agregaatti ei ole koskaan ollut oikeassa käytössä. Joskus harvoin on vain koekäytetty ja varmaan taas pitäisi testata, että vieläkö on toimiva.

Marraskuu hujahti nopeasti. Pidin yhden lomaviikon silloin ja tein jotakin mukavia asioita, kuten kävelyjä luonnossa, museovierailun, ruokailuja eri lounaspaikoissa, kaupungilla pyörimistä ja tämmöistä jotakin ihan tavallista, mitä sitten mieleen juolahti tehdä, kun oli aikaa ajatella muuta kuin maatilan asioita. Nyt pidän myös lomaviikkoa, mutta tällä viikolla on kyllä sitten myös tavoitteena tehdä seuraavat aamuhartaudet youtubeen.

Pitää nyt korjata sitten myös tuota viimeksi kirjoitin. Sanoin että minulle tutuksi tullutta uudenvuoden aaton tilaisuutta ei järjestetä siinä kirkossa, jonka kirkkoneuvosto lokakuussa hyväksyi samaa sukupuolta olevien vihkimisen. Alun perin oli näin, että uudenvuoden tilaisuutta ei pitänyt järjestää tuossa kirkossa, mutta koska järjestäjät eivät saaneet mitään muutakaan paikkaa, niin sitten he kuitenkin järjestävät sen siellä. Niin sanotun ”kirkkolaivan” nitinä ja hengellisesti uppoava suunta on ollut tämän syksyn teemoja.

Edelliseen kirjoitukseen haluan myös kertoa jatkokertomuksena, että lopulta näin sen Tsuchinshan-Atlas –komeetan. Ja vielä kiikareilla, kun se oli jo paljaalle silmälle näkymätön. 25.10. oli kirkas ilta ja ajelin pitkin kyläteitä, että missä olisi sopiva pimeä paikka. Pääsin yhdellä peltoaukealla parkkeeraamaan, Stellarium-sovelluksella pystyin katsomaan missäpäin komeetan pitäisi olla ja ihme kyllä, siellä se sitten vielä kiikareilla hämärästi näkyi. Tuon tapauksen jälkeen en ole tainnut sitten taas tähtiä sen kummemmin katsellakaan.

Syksy on mennyt ihan hyvin ja pidän kyllä siitä että on vähän rauhallisempaa aikaa eikä niin paljon tekemistä. Tässä loppuvuodesta on jotenkin luonnollinen hetki hengähtää maatalouden kuvioista, kun luonto menee lepotilaan, niin se jotenkin kutsuu lepoon itseäkin. Seuraavan vuoden suunnitelmat saavat odottaa ensi vuoden puolelle. Aika menee nykyään niin nopeasti, ettei marraskuun pimeyskään kummemmin haittaa, kun tietää että kohta jo päivä taas pitenee. Aikansa kutakin.

Tällä viikolla toivon löytäväni myös vaatteen ystäväni häihin (koska en sovi mihinkään vanhoihin juhlavaatteisiin). Piti oikein muistella, koska olen viimeksi ollut häissä ja päädyin siihen että 8 vuotta sitten. Nyt naimisiin menevän ystäväni tarina on aika ihmeellinen. Hän tapasi tulevan miehensä 7.10. (tänä vuonna) ja häät ovat 14.12. Että kyllä se sitten joillekin on selvää, kun se on selvää.

Ja kirjoitanpa tänne jutun vielä terveysasioista. Mittautin jotakin veriarvoja lokakuussa ja niiden mukaan maksa-arvoni oli taas vähän yli viitearvojen. Olen halunnut seurata maksa-arvoja, koska endometrioosiin käyttämässäni keltarauhashormonivalmisteen pakkausselosteessa lukee melko harvinaisista haittavaikutuksista maksaentsyymien (alat, asat, ggt) nousu. Kerroin lääkärille hiljan puhelimessa reseptiä uusiessani, että maksa-arvoni ovat yli viitearvojen. Niin siihen hän sitten vastasi, että se ei voi johtua tästä valmisteesta, vaan täytyy olla jotakin muuta. Sanoin, että kun pakkausselosteessa lukee, että nämä pillerit voivat vaikuttaa maksa-arvojen nousua. Niin tämä erikoislääkäri sanoi sitten siihen vain, että eivät voi. Mitäpä siihen sitten enää lisäämään? Olisi varmaankin pitänyt kysyä, että miten sitten on mahdollista, että pakkausselosteessa näin lukee, mutta menin aivan sanattomaksi, kun hän oli aiheessa ehdoton. Aina välillä haaveilen pillereiden lopettamisesta, mutta en ole toistaiseksi uskaltanut.

Ja sitten lopuksi vielä jouluun liittyvää kertomusta: Kylällä on tavattu viime vuosina järjestää kylän joulukalenteri, eli joka päivälle joku jouluinen kohde eri puolilla kylää. Eri päivien kohteet on ilmoitettu facebookissa ja siellä on sitten voinut olla vaikka jotakin jäälyhtyjä tai mikä vaan juttu nähtäväksi. En ole tähän aiemmin osallistunut, mutta tänä vuonna kiinnitin huomiota kun facebookissa päiviä sai valita, että josko lähtisi tuohon mukaan. No sitten kuitenkin laiskuuskin iski ja ajattelin että antaa olla. Marraskuun lopussa julkaistiin yhteenveto ja sieltä puuttui edelleen kohteita joistain päivistä. Ja yksi mikä puuttui, oli 24.12. Olin ajatellut, että jos lähden tähän, niin haluaisin, että ”luukussani” olisi jotakin Jeesuksesta tavalla tai toisella kertovaa. Niin sitten kun jouluaatto puuttui vielä listasta, eikä sitä kukaan ollut halunnut, niin siitä sitten innostuin, että josko vielä saisin sen. Ja niinhän se sitten tuli minulle. Hommaa riittää siinä sitten, että saa yhdestä lähellä kylätietä olevasta ikkunasta sellaisen ikkunan, jossa Maailman Valo saisi näkyä jollakin tavalla omassa kylässä.

Siunattua joulukuuta!