Vuoden kylmintä aikaa eletään ja lämpötila on +4 astetta. Aurinko paistaa kirkkaasti ja siitä tulee jo keväinen fiilis. Tästä näyttää tulevan leuto talvi ja hiihtämässä en ole käynyt. Marraskuussa ostin nastalenkkarit ja ne ovat kyllä hyvä varuste, kun kyläteille tai metsäpoluille lähtee kävelylle. Tai sitten vaan postilaatikolle.
Tämän vuoden alkuun tuli uutuuksia, joista jotkut olivat yllättäviä ja jotkut vähemmän yllättäviä, mutta uutuuksia kuitenkin. Yksi uutuus on uusi kännykkä. Vanha oli 7 vuotta vanha, jossa kaikki sovellukset eivät enää toimineet. Aamuinen raamattupiiri siirtyi Zoomista Teamsiin ja sain sillä seurauksella lopulta hommatuksia uuden puhelimen (kun vanhassa ei toiminut enää Teams), mikä oli kyllä jo suunnitelmissa ollut, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Yhteystiedot eivät siirtyneet uuteen eli vieläkin on homma vähän vaiheessa, mutta puhelin oli siis yksi uutuus.
Joulukuussa maatilan yksi vanha jääkaappi lopetti toimintansa ja keittiöön tuli ylimääräistä tilaa sen seurauksena. Olin joskus miettinyt airfryerin hommaamista, mutta tila oli siinä yksi este. Tyhjän tilan muodostuttua ostin airfryerin ja sen kokeileminen on ollut vuoden toinen uutuus. Ihan kiva laite, mutta alussa on kyllä pitkään ollut ilmassa semmoista muovinkäryä aina kun se on päällä.
Tammikuun ensimmäisellä viikolla sain myös vähän yllättävän viestin. Eräs ukrainalainen nuori nainen, jonka kanssa juttelin joulukuussa olleissa häissä, kysyi voisinko opettaa hänelle suomea. Olemme toistaiseksi tavanneet kerran ja se oli ihan mukava tapaaminen. Hänen kielitaitonsa on jo yllättävän hyvä, mutta aina voi tietysti parantaa. Nähtäväksi jää, kuinka usein tapaamme kevään aikana, sillä hän opiskelee ja käy osa-aikatöissä ja kohta alkaa pidempi harjoittelukin toisella paikkakunnalla. En toki itsekään olisi jaksanut viikottaisia tapaamisia, joten katsotaan sitten vain, miten Herra johdattaa tätäkin. Mutta yllättävä uusi juttu tälle vuodelle.
Viikon päästä omalla paikkakunnalla avautuu uusi kuntosali. Vaikka käyn lähikaupungissa usein hengellisissä tilaisuuksissa eikä se ole mikään ongelma, niin sitten kun pitäisi lähteä kuntosalille siihen samaan lähikaupunkiin, niin sitten se tuntuukin olevan aivan liian kaukana. Aloitustarjous uudessa kuntosalissa oli ensimmäinen kuukausi eurolla, niin sen olen maksanut. Ja sitten jää nähtäväksi kuinka usein siellä tulee käytyä.
Sitten on uutuutena vielä seurat. Seurakuntayhteydessä, missä olen käynyt, on järjestetty ehtoollistilaisuus joka toinen viikko. Tämän vuoden alusta väliviikkojen sunnuntaisin on nyt aloitettu seurat eli vähän vapaamuotoisempi kokoontumismuoto. Uutuus siis sekin.
Maatalouden uutuuksista en vielä osaa sanoa, mutta yksi uusi juttu on mahdollinen. Näin eräässä maatalousalan lehdessä jutun kuitupellavasta, mikä herätti mielenkiinnon. Ensi viikolla pitäisi jutella puhelimessa henkilön kanssa, joka on tämän kuitupellavaprojektin puuhanainen. Nähtäväksi ja Herran johdatukseen jää, miten se asia etenee. Periaatteessa tuommoinen kotimainen vaatekuituprojekti kiinnostaa ja maatilaltakin löytyy vielä vanhoista rukeista pellavalankaa, mitä on itseviljellyistä pellavista kehrätty. Tässä projektissa joku muu sitten prosessoisi kuidut, mutta kyllä se silti työtä toisi lisää syksyyn, että en sitten tiedä itsekään olisiko oikeasti hyvä juttu vai ei.
Muita uutuuksia ei tule äkkiseltään mieleen, mutta onhan sitä tuossakin. Uusista vanhoista jutuista mainittakoon, että ilmeisesti tänäkin vuonna on Italian leiri minulle yhtä hankalaan aikaan kuin viime vuonnakin. Ja hyvin sitten kuitenkin kaikki meni. En nytkään toki ole ilahtunut ajankohdasta, mutta ymmärrän sen kyllä italialaisille erittäin hyväksi ajankohdaksi. Ehkä en jaksa vaan tänä vuonna enää jännittää ajankohtaa niin paljon kuin viime vuonna. Menee sitten niin kuin menee.
Tämmöisissä jutuissa, uusissa ja vanhoissa on lähtenyt vuosi liikkeelle. Eilen kävin katsomassa Klaus Härön elokuvan ”Ei koskaan yksin”, mikä on tietysti hieno juttu, että tämä aihe (Suomen juutalaisluovutukset) on nyt tällaisena aikana esillä, kun antisemitismi jyllää taas maailmalla. Melkein koskettavampaa kuin elokuva on nyt kuitenkin se mitä tapahtuu Israelissa. Vihdoinkin yli 15 kuukauden jälkeen Hamas vapauttaa israelilaisia panttivankeja. On mahdotonta kuvitella, millaista on ollut olla noin kauan panttivankina. Juutalaisten historia on täynnä tapahtumia koskettavien elokuvien aiheiksi.