Täällä vietän tämmöistä yksittäistä vapaapäivää keskellä viikkoa. Ja mikäs siihen sitten sopivampaa tekemistä kuin taas blogin kirjoittamista pitkästä aikaa. Ikkunasta aukeaa erittäin harmaa ja lumeton helmikuun lopun maisema. Lämpötila on +4 astetta, niin kuin oli viimeksikin tammikuussa kirjoittaessani. Jotain talvisempaa tunnelmaa ehti kyllä olla tässä välissä. Viime viikolla kun oli koululaisten talvilomaviikko, pääsin siskonlasteni kanssa aivan täydellisessä talvisäässä luistelemaan auratulle radalle järven jäälle. Siitä jäi kiva tunnelmakuva talven tunnusta.
Sitten viime kirjoituksen päädyin joksikin aikaa vähän syviinkin vesiin, kun mietin terveysasioitani ja sitten mielessäni jo taas ajattelin vaikka mitä, tai siis kuolemaa. Minulla oli maksa-arvot taas koholla, siitä olen ennenkin kirjoittanut. Mutta nyt oli enemmän koholla kuin ennen eli nyt alat oli 66. Lääkäri laittoi lähetteen maksan ultraäänitutkimukseen ja sitä odotellessa ehti sitten jo ajatella, että mitä jos löytyykin jotain kasvaimia jne. Näin jälkeenpäin tuntuu hassultakin miten syvissä vesissä ehdin käydä. Kun hengellisissä tilaisuuksissa laulettiin jotain taivaaseen liittyvää, niin niitä kaikkia sanoja ajattelin ihan eri tavalla, paljon henkilökohtaisemmin kuin normaalisti. Ja sitten eräs tuttuni laittoi jostain syystä minulle linkin lauluun ”Kristallivirta”, vaikka hän ei normaalisti laita minulle mitään lauluja. Niin tällaisista sitten jo mietin että tässäkö tämä sitten oli. Kaikenlaista ehti tosiaan olla mielessä ennen sitä ultraäänitutkimusta. Sen sitten lopulta suoritti hyvin vähäpuheinen vanhempi lääkäri, joka lopuksi vain totesi: ”ei näkynyt mitään poikkeavaa”. Olin hyvin kiitollinen ja ehkä vähän hämmästynytkin. Sen jälkeen ajatukset ovat olleet taas arkisemmat. (Toki tämä maksa-arvoepisodi vielä jatkuu, mutta toistaiseksi ei ole uutta kerrottavaa.)
Arkisiin ajatuksiin päästiinkin hyvin nopeasti. Tulin lääkäritutkimuksesta kotiin, olin vähän väsynyt kaikesta siihen astisesta jännittämisestäkin ja ajattelin, että nyt voisi ottaa loppupäivää rennosti. Ruuan olin juuri ehtinyt syödä, kun puhelin soi ja yhdestä maatilaan kuuluvasta vanhasta mökistä ilmoitettiin, että siellä on vesivahinko, putket jäässä, vettä keittiön lattialla useamman sentin kerros jäätyneenä ja asunnossa muutenkin täys kaaos. Se olikin sitten oikein reipas pudotus takaisin arjen asioihin. Mutta täytyy sanoa, että jotenkin melkein kiitollisuudellakin otti vastaan tuollaisen tiedon. Kuitenkin niin paljon mieluummin vesivahinko kuin että maksassa olisi ollut jotakin ultrassa näkyvää vaivaa. Nämä materiaaliset ongelmat eivät nyt sitten tässä tilanteessa tuntuneet kovin suurilta. Ja kyseinen mökki on muutenkin niin remontin tarpeessa, ettei tämä nyt ollut mikään suuri järkytys. Jotenkin normaalia elämää..
Maksa-arvot, vesivahinko, luistelua järven jäällä.. Mitähän muuta helmikuussa olisi ollut? No yksi viikonloppu oli taas sitä yhtä puhumiseen painottuvaa kurssia. Sitten olen käynyt uudella kuntosalilla aina silloin tällöin. Ei minusta nyt mikään erityinen ”kuntosali-ihminen” ole tullut, mutta helmi-maaliskuun aion jäsenyyden pitää ja silloin tällöin käydä. Menen sinne ensisijaisesti juoksemaan juoksumatolla, se on se suurin motivaatio ja sen lisäksi voi sitten hiukan jotain muitakin laitteita käyttää. Mitään kuntosaliohjelmaa minulla ei ole.
Välillä on vähän semmoinen pintaliito-olo, eikä tunnu kovin syvällisiä ajatuksia olevan menossa. Ja sitten kuitenkin taas toisaalta on kiitollinen siitä, että on ihan tavallista elämää meneillään. Ja toki noita kaikkia tilaisuuksia, missä voi käydä on usein. Tänään on toista kertaa raamattutunti, missä samalla opetellaan myös Raamatun kreikan alkeita. Niitä kirjaimia yritin yhtenä päivänä painaa mieleeni (jonne ei nykyään enää paljon mitään meinaa painua). Mutta ihan rento juttu siis tuo, ei mitään sen kummempaa opiskelua, jos ei halua muuta kuin kuunnella opetusta.
Aina välillä yritän ihan pikkuhiljaa tyhjentää jotain kohtaa maatilan päärakennuksessa. Mutta se tavaran ja esimerkiksi vanhojen paperien määrä on ihan uskomatonta. Vaikka monta tuntia plokkaa papereita ja vie niitä pois, niin silti missään ei oikein näy että olisi tapahtunut mitään. Tuntuu että tyhjennyksen tarve olisi loputon, eikä siltikään saa edellisten sukupolvien materiaaleja poistettua tai lajiteltua. No, en nyt sitäkään hommaa mitenkään jatkuvasti tee, mutta jotenkin kevätaurinko saa sentää jotakin kevätsiivousta aikaiseksi. Jos edes yhden hyllyn kirjahyllystä saisi tyhjäksi vanhoista papereista..
Tästä tuli nyt taas ihan tämmöinen tapahtumien luettelo. Mutta toisaalta haluan näitäkin sitten kertoa ja itsellenikin päiväkirjaan jättää, että missä merkeissä se helmikuu vuonna 2025 vierähti. Vielä ainakin yksi muistotilaisuus kuuluu helmikuun ohjelmaan.
”Sillä hänen armonsa on voimallinen meitä kohtaa ja Herran uskollisuus pysyy ikuisesti. Halleluja!” (Ps. 117:2)
