Pyrstölleen

Kun istuu kovalla tuolilla ja vähän etukenossa, niin sitten istuminen onnistuu jonkun aikaa. Eli terveisiä täältä häntäluunsa päälle hiihtolenkillä kaksi viikkoa sitten kaatuneelta. Lähdin innoissani talven ensimmäiselle hiihtolenkille ladulle, jossa en ole ennen hiihtänyt. En oikein tiennyt, mistä olisi hyvä aloittaa lenkki ja menin parkkipaikalle kohtaan, josta hiihtämään lähtiessä ensiksi ladulla vastaan tuli pieni mäki. Jännitin mäkeä ja vähän siinä aurailin ja sitten olin jo pyrstölläni. Ja tämän jälkeen ei ole tarvinnut kahteen viikkoon oikein istuskella pidempään. Kun seisoo, kävelee tai makaa, niin ei ole yhtään kipua, eli en usko, että tässä mitään murtumaa on, mutta on vaan muuten hidasta parantuminen. Toki olen asiaa googlannut ja tekoälyillyt, niin useampien viikkojen parantumisaika näyttäisi olevan ihan normaalia, vaikka olisi aika lieväkin tilanne. Ei ole paikallaan istuminenkaan itsestään selvyys eli toivottavasti tämän jälkeen osaa olla kiitollinen jo pelkästään siitä, että voi vain istua.

Tämä viikonloppu muutti maailmanhistoriaa, kun USA ja Israel iskivät eilen Iraniin ja tappoivat Iranin uskonnollisen johtajan ajatolla Ali Khamenein (86 v). Iranissa on ollut alkuvuodesta mielenosoituksia, joita hallinto on verisesti hiljentänyt tappaen tuhansia tai kymmeniä tuhansia omia kansalaisiaan. Olisi tietysti suuri asia, jos Iran nyt vapautuisi nykyisestä hallinnostaan, mutta nähtäväksi jää mitä tapahtuu.

Toki Israeliin liittyviä uutisia seuraisin muutenkin, mutta nyt sitten taas kevään mahdollinen Israelin matka tuo tilanteeseen oman näkökulmansa. Että toteutuuko matka vaiko eikö toteudu. Minua ei mitenkään haittaisi, jos matkaa siirrettäisiin ja siihen on ihan puhdas henkilökohtainen syy: kylvöaika. Lupauduin italialaisten järjestämälle Israelin matkalle, minkä pitäisi olla keväällä. Pakettiin kuuluu lennot Milano-Tel Aviv-Milano. Lisäksi tietysti pitäisi hommata itse lennot Milanoon, mutta en ole toistaiseksi saanut rauhaa siihen kuvioon, että olisin ostanut lentolippuja. Toisaalta olisi halu olla Israelissa pidempää, mutta sitten taas mahdollisena kylvöaikana se ei ole niin hyvä idea. Ajattelin että helmikuussa en vielä osta mitään lentoja, mutta katsotaan sitten maaliskuun alussa. Ja nyt sitten tulikin tämä aktiivinen sotatilanne Iranin kanssa, mistä ei voi tietää kestääkö se päiviä, viikkoja vai kuukausia. Niin jään nyt sitten katsomaan miten italialainen matkatoimisto reagoi tähän tilanteeseen.

Viimeksi kerroin, että maatilaan liittyvissä ajatuksissa on ollut turbulenssia alkuvuodesta. Sitten viimeisen kirjoituksen mieleni on ollut rauhallisempi, varmaankin siksi kuin työntekijäkään ei ole ollut ihan niin ”lentoon lähdössä” kuin tammikuussa. Tilanne on ihan sama kuin viimeksikin, mutta jotain rauhallisuutta on kuitenkin tullut mukaan. Tämä ei silti poista sitä, että kaikenlainen suunnittelu tuntuu jotenkin tosi vaikealta. Eikä sekään nyt ihan kauheasti auta, että tänä vuonna on ollut näköpiirissä tilanne, jossa Israelissa oltaisiin silloin kun pitäisi valmistautua kylvöihin ja Italiassa puintiaikana. Olen kyllä ollut Jumalankin suuntaan vähän ihmeissäni, että kuinka tämä näin menee. Vuodessa olisi niin paljon kuukausia, jolloin minulla ei ole yhtään mitään ihmeellistä tekemistä ja vain muutama viikko keväällä ja syksyllä, jolloin olisi oikeasti liki pakollista olla maatilalla, niin juuri noihin viikkoihin tulee sitten ne matkat, jotka ovat niin tärkeitä. No, ihmeellisesti Herra on auttanut kahtena vuotena yhdistämään puinnit ja Italian ja nähtäväksi jää, miten Hän tämän vuoden vaiheet johdattaa.

Tammikuun hämmennys aiheutti sen, että kutsuin uskonystäviäkin rukoilemaan maatilalle sen tulevaisuuden puolesta. Ainakin eka kerta oli rohkaiseva kokoontuminen ja katsotaan kuinka se rukous jatkuu. Ainakin nyt alkuviikosta olisi taas tarkoitus kokoonutua rukoilemaan.

Kohta tulee myös itselle mittariin 49 v. Se on hauska luku siitä, että vanhan liiton aikana viideskymmenes vuosi oli riemuvuosi, niin sitten voi ajatella, että jos vaikka jotain riemullista tulisi omaankin vuoteen (vaikka Jeesus on toki riemuvuoden täyttymys).

Tällaisissa tunnelmissa täällä aloitellaan maaliskuuta. Lähden tästä nyt pienelle ulkoilulle ja sitten myöhemmin tarkoitus olisi mennä vielä ehtoollistilaisuuteen ja siellä eteiseen seisoskelemaan. Tai ainakin aina välillä seisokelemaan.

Puurim-ajan merkeissä lopuksi: ”Jos sinä vaikenet tällaisena aikana, apu ja pelastus tulevat juutalaisille muualta, mutta sinua ja isäsi perhettä kohtaa tuho. Kuka tietää, että olet päässyt kuninkaalliseen arvoon juuri tällaista aikaa varten.” (Est. 4:14)