lauantai 11. huhtikuuta 2026

Drooneja ja muita kevään merkkejä

Huomenna on kulunut tasan kolme vuotta isäni kuolemasta. Aika vaan menee valtavaa vauhtia johonkin, en tiedä mihin. Tänään kävin siskontytön (13 v.) kanssa hautausmaalle, kun hän oli pitkästä aikaa luonani yötä. Siskontyttö ei ole montaakaan kertaa hautausmaalla käynyt, koska siskoni on niin vaikea liikkua MS-taudin takia, niin heidän perhe ei siellä monastikaan käy. Hautausmaan hoito on ollut minun juttuja, mutta kiva, että siskontyttökin nyt oli pitkästä aikaa mukana. Näytin hänelle myös hänen isoisoisoisoisänsä hautaa. Jälkeenpäin aloin miettimään että minnekähän esim. 1600- ja 1700 luvulla kuolleet sukulaiset on haudattu? Meidänkin maatilan sukupolvia tunnetaan 1600-luvulle asti, mutta minne lie haudattu näitä varhaisempia esivanhempia? En ole sitä edes koskaan ajatellut ennen. Selvä keski-iän merkki, kun alkaa tällaiset hautausmaa-asiat kiinnostaa.

Tänään on ollut niin hieno sää, että sääli istua sisällä, mutta en nyt jaksa enää olla menossakaan. Siskontytön kanssa käytiin tosiaan hautausmaalla ja sitten uimahallissa. Sen jälkeen menin vielä israelilaiseen tanssiin ja tein pienen kävelyn ulkosalla, niin riittää liikunta tälle päivälle. Ensi viikolle ennustelevat jo 16 astettakin, niin kyllä siinä sitten kevät etenee. Nähtäväksi jää, voisiko tulla jotenkin vähän aikaisempi kylvöaika tänä vuonna.

Olen kertonut täällä työntekijän elämänmuutoksesta ja kuinka mietin, miten se tulee vaikuttamaan maatilan juttuihin. Hän on siis alkanut seurustella italialaisen naisen kanssa. Eli Italiassa asuvan italialaisen ja minä sitten tietysti mietin, että muuttaako tämä työntekijä jossain kohtaa ihan oikeasti Italiaan. He tapasivat 2025 syyskuun raamattuviikolla ja joulun kieppeillä alkoi tämä tiiviin yhteydenpidon vaihe. Italiassa loma-ajat eivät ole yhtä pitkät ja joustavat kuin Suomessa (tai riippuu varmaan aina työpaikastakin). Eli seuraavaksi ihmetellään sitten sitä, kun työntekijäkin haluaisi pitää pidemmän loman juuri elo- tai syyskuussa, mikä tietysti on maatilalla aika sesonkiaikaa. No, onneksi luotan kyllä Jumalan johdatukseen, ei tästä muuten tulisi yhtään mitään. Koska säistä ei tiedä, ei näitä viljelykuvioita, vaan pysty itse mitenkään suunnittelemaan muuta kuin hyvin suurpiirteisesti.

Muutenkin sitten viime kirjoituksen monenlaista on tapahtunut taas Suomessa ja maailmallakin. Päivi Räsänen tuomittiin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan äänin 3-2 postattuaan Facebookkiin vanhan kirjoituksensa, että ihmiset voisivat nähdä mistä häntä syytetään. Raamatun siteeraamisesta ei tullut tuomiota, mutta siitä alkaneen tutkinnan seurauksena löytyi sitten 22 vuotta vanha teksti, jonka Facebookkiin postaus olikin kiihottamista kansanryhmää vastaan. Käräjä- ja hovioikeus eivät nähneet tässä mitään rikosta, mutta KKO:ssa äänestyksessä sitten jotkut eli niukka enemmistö oikeusneuvoksista näkivät tässä rikoksen. Uskomaton keissi kerrassaan. Toki erittäin positiivista oli se, että Raamatun lainaaminen ja synnin sanominen synniksi ei ollut rikos, sehän se kaikkein kauheinta olisi ollut.

Tuon päätöksen jälkeen Suomeen alkoi liidellä räjähdelastissa olevia drooneja. Tähän mennessä niitä on kai löydetty Suomesta 4 kappaletta (en nyt ole ihan varma onko kaikissa ollut räjähteitä, ilmeisesti tämän viimeisen osalta sitä ei ole vielä edes sanottu). Tietojen mukaan ovat ukrainalaisia ja tänne harhautuneita, kun kohteen pitäisi olla itärajan toisella puolella. Kuitenkin on aika mielenkiintoista, että tänne nyt sitten vaan aika helposti pystyy näköjään sotadrooneja lentelemään ja niitä sitten voivat kansalaiset luonnosta löytää. No, mieluummin tietysti luonnosta kun omasta talostaan. Jumalan varjelusta on ollut, etteivät ole kenenkään taloon osuneet. Yksi taisi olla sadan metrin päässä jonkun talosta.

Iran ja USA käyvät puolestaan parhaillaan neuvotteluja, jotka vaikuttavat siihen miten sota Lähi-idässä jatkuu tai ei jatku. Tämän sodan seuraukset jokainen on jo huomannut tankatessaan ja esim. maatiloilla polttoaineen hinnat vaikuttavat paljon. Hiukan tuli seurattua myös Kuun ympäri ajelulla olleita astronautteja. Oli hienoa kun siellä yksi ainakin oli selvästi myös evankeliointimatkalla ja kertoi että Jeesusta tarvitaan oltiin sitten Maassa tai avaruudessa.

Kun alkaa kirjoittelemaan niin periaatteessa voisi kertoa hyvin monenlaisia kuulumisia. Mutta ei tässä määräänsä enempää tule kerralla näpyteltyä. Että jäämme katsomaan mitä seuraavassa jaksossa tapahtuu.

”Niin kuin isä armahtaa lapsiaan, niin Herrakin armahtaa niitä, jotka häntä pelkäävät. Sillä hän tietää, millaista tekoa me olemme; hän muistaa että olemme tomua.” (Ps. 103:13-14)