Vilnan TV-torni

Juttua vielä Liettuan matkasta elokuulta. Viimeisenä matkapäivänä kävimme ystäväni kanssa katsomassa Vilnan näkyvintä nähtävyyttä eli TV-tornia. Teevee-torni on kokonaisuudessaan 326 metriä korkea eli korkeampi kuin Eiffel-torni, mutta sen korkeus johtuu suurimmaksi osaksi antennista. Näköalatasanne on 165 metrin korkeudessa.

Minua jotenkin puhutteli kokonaisuudessaan matka tuolle tornille. Siinä oli taas sitä vertauskuvallisuutta:

Torni oli useampia kilometrejä kaupungin ulkopuolella, mutta se näkyi kaupungin keskustaan asti. Päästäkseen tornin luo, piti lähteä pois kaupungista. Koin, että tornin luo menemisessä oli jotakin samanlaista kuin ihmisen menemisessä Jumalan luo. Tuli halu ja tarve lähteä katsomaan jotakin mikä on itseä suurempaa ja antaa uuden näkökulman elämään. Mutta päästäkseen sinne, piti ensin lähteä pois kaupungista sekä pois niiden lukuisten kirkkorakennusten ja pyhimysten kuvien luota, joita kaupunki oli täynnänsä. Kulku oli suunnattava uusille alueille, vähän uskonnollisten ja maallisten valtavirtojen ulottumattomiin.

Kaupungin uskonnollista krääsää.

Johdinauto jolla menimme, ei pysähtynyt tornin juureen, vaan jätti ehkä kilometrin päähän tornista. Meillä ei ollut karttaa, mutta torni kyllä näkyi ja sitä kohti oli helppo suunnistaa. Mitä lähemmäksi tornia tuli, sitä suuremmaksi se tuli. Sekin oli puhuttelevaa siinä mielessä että monet ihmiset, jotka ovat vielä siellä ”kaupungissa” näkevät Jumalan hyvin pienenä. Vaan mitä lähemmäksi Häntä tulee, sitä suuremmaksi Hänet ymmärtää.

Torni kauempaa.

Kuljimme läpi kerrostalojen pihojen, markkinapaikkojen ja katuja pitkin. Jotenkin se kuvasi jokaisen ihmisen omaa henkilökohtaista vaellusta Jumalan luo. Ja toisaalta niitä houkutuksiakin, jotka olisivat voineet estää perillepääsyn, jos vaikka markkinat olisivat kiinnostaneet enemmän kuin tornille pääsy.

Maalliset murheet ja houkutukset.

Sitten oltiin jo aivan tornin lähellä ja sen suuruus oli silmiemme edessä. Vaan oltiinkin vähän ymmällään. Ei meinattu ensin ollenkaan nähdä, mistä torniin mennään sisään! Yritettiin etsiä reittiä, mutta tuntui olevan vain aitaa edessä.

Torni suurena edessä.

Lopulta selvisi reitti, joka johti ovelle. Oli niin puhuttelevaa että tuohon isoon torniin pääsi vain pienestä ovesta. Mistään muualta ei ollut asiaa kuin ovesta! Ja Jumalan tuntemiseen ei ole mahdollisuuksia päästä muuten kuin Jeesus-ovesta. Jeesus sanoo itsestään: ”minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu”. (Joh. 10:9). Ja että ”kukaan ei tule Isän tykö muuton kuin minun kauttani”. Moni voi luulla, että on löytänyt Jumalan jos on tullut ”tornin lähelle”. Että palvoo ja kumartaa tuota ulkokuorta. Mutta se ei riitä pelastumiseen. Jumalan luo pääsee vain ”ahtaasta portista”. Tunnustamalla syntisyytensä ovella Jeesukselle ja ymmärtämällä, ettei sisälle ole omin ansioin mitään asiaa.

Ovi.

Sisällä tornissa piti maksaa pääsymaksu, jotta pääsisi hissillä ylös katsomaan maailmaa toisesta näkökulmasta. Ihminenkin pääsee näkemään asioita uudelleen, kun niitä saa katsoa synnit anteeksi saatuina. Pääsylippu tähän uuteen elämään on maksettu sellaiselta, joka haluaa Jeesus-ovesta sisälle tulla. Jumalan läsnäolon pääsylippu on Jeesuksen ristillä vuodattama uhriveri syntien tähden ja sillä veripääsylipulla pääsee Jumalan luo. Ilman tuota pääsylippua ei voi päästä ylös.

Tornista oli aivan upeat maisemat Vilnan kaupungin ylle ja maaseudulle. Sieltä todella näkin asiat eri näkökulmasta ja monet kaupungissa suurilta vaikuttavat asiat oli tästä näkökulmasta hyvin pieniä. Jotenkin ymmärsi miten pieniä maalliset asiat ovatkaan ja miten uusia näköaloja Jumala voi tosiaan elämään antaa.

Tornissa käyminen oli ehdottomasti käymisen arvoista ja siellä olisi voinut olla vaikka kuinka kauan. Mutta ylhäällä ei saanut ottaa kuvia. Jälkeenpäin en ole voinut näyttää kellekään niitä maisemia, joita tornista näin. Vähän sama juttu on siinäkin, kun ihminen on Jumalan seurassa. En mitenkään voi todistaa kellekään, millaista on elää Jumalan yhteydessä tai tarkoin selittää millaiselta maailma näyttää, kun Jumala antaa elämään uudet näköalat. Kun en edes pysty kertomaan niitä näköaloja, jotka todella konkreettisesti avautuivat sieltä tornista, kuinka sitten sitä, millaista on elää Jumalan lapsena. Ei sitä voi ymmärtä, ellei itse koe. Mutta jokaisella on lupa tulla siitä samasta Jeesus-ovesta sisään päästäkseen ylös elämän uusiin näköaloihin. :)

Kanakauden epilogi

Blogi jatkuu tässä samassa osoitteessa. Lopussa pari sanaa lisää asiasta.

Vähitellen on tottunut taas takaisin kanattomaan elämään. Ensimmäisinä kanattomina päivinä meinasi vaan vaistomaisesti mennä häkille ennen kuin muisti, ettei siellä mitään enää olekaan. Ja kun luki keittokirjasta jostakin ruuasta että tarvitaan 5 munaa, niin taas tuli kaihomieli kanojen perään. Mutta on saanut olla onnellinen, että ne pääsivät sisätiloihin ennen hallaöitä. Nyt alkavat tuntua jo aika kaukaisilta kavereilta. Uudessa paikassa en ole käynyt katsomassa, mutta puhelimessa olen kuullut terveiset: Kanat munii ja voi hyvin. :)

Jos hengelliset asiat kiinnostavat, niin se on hieno asia ja kannattaa pyrkiä asiassa eteenpäin. Jumala on tullut ihmiseksi ja uhrannut itsensä ristillä jokaisen ihmisen syntien tähden. Tämän asian takia kuka tahansa voi saada syntinsä Jumalalta anteeksi ja saada uuden elämän Jumalan lapsena. Usko ei ole ihmisen omaa uskoa ja uskottelua vaan Jumalan antama ymmärrys näihin asioihin, jonka sellainen saa, joka Jeesusta avuksi elämäänsä pyytää.

Kristillisiä tahoja, järjestöjä, yhdistyksiä ja kirkkokuntia on lukuisia. Eri ihmistekoisiin rakenteisiin ei kannata takertua eikä jäädä niitä liikaa ihmettelemään. Jumala tuntee omansa kaikissa paikoissa ja tärkeintä on tulla tuntemaan Jeesus ja saada alkaa omassa elämässään kulkea Hänen johdatuksessaan. Mitä pikemmin pääsee astumaan Jumalan suunnitelmiin mukaan sen parempi! :) En ole koskaan kuullut kenenkään sanovan että voivoi kun tulin niin aikaisin uskoon! Toisenlaista harmittelua kyllä on kuullut. Että Jumala on vetänyt puoleensa, mutta sitten ei kuitenkaan ole halunnut päästää Jeesusta elämäänsä. Mutta jossain vaiheessa se on sitten kumminkin näillekin lykkääjille tapahtunut ja nämäkin kertojat ovat päässeet kokemaan sielun rauhaa. Eihän siitä Jeesuksen antamasta rauhasta kukaan luopua halua, sen jälkeen kun on sen saanut kokea.

Jos ei koe olevansa valmis lähtemään vielä hengellisiin tilaisuuksiin eikä oikein edes tiedä minne menisi, niin Jumala voi koskettaa ja puhutella myös muilla tavoin. Netissä voi katsoa nettitelevision kautta TV7-kanavan ohjelmia http://www.tv7.fi/ tai radiosta kuunnella radio Dein ohjelmia (taajuudet http://www.radiodei.fi/) . Kummankin foorumin ongelmana on materiaalin sekalaisuus. Kanavilta tulee sekä erittäin hyviä että erittäin huonoja hengellisiä ohjelmia ja kaikkea siltä väliltä. Kannattaa noudattaa näitäkin seuratessaan Raamatun ohjetta: ”mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on” Jos ohjelma nukuttaa tai on käsittämätöntä, kannattaa palata myöhemmin asiaan. Kun Jumala puhuttelee ihmistä, se ei ole nukuttavaa eikä käsittämätöntä.

Netissä on lukuisia hyviä sivustoja, mutta en ala tässä nyt luettelemaan linkkilistoja. Jos kiinnostaa linkkivinkit voi kysyä vaikka suoraan minulta meilissä. Hengellisiä kirjoja taas on kristillisissä kirjakaupoissa, lukuisissa nettikirjakaupoissa ja jonkun verran kirjastossakin. Sama pätee kirjallisuudessa kuin muillakin foorumeilla: on hyviä ja huonoja kirjoja. Kristillinen ulkokuori ei takaa sisällön olevan Jumalan mielen mukaista materiaalia. Moni kakku päältä kaunis, vaan silkkoa sisältä. Jos taas aidosti rukoillen ja kyselevällä mielellä lähtee etsimään lähempää Jumalan tuntemista, Herra varmasti myös johdattaa ravitsevan ja hoitavan Sanansa äärelle tavalla tai toisella. Tarkoitus on tulla Jumalan tuntemiseen, eikä vain lukea juttuja Hänestä. Onhan aivan eri asia sekin, että henkilökohtaisesti tuntee jonkun ihmisen kuin että vain lukee hänestä sanomalehdestä. Sama periaate pätee Jumalaan.

Paras kirja on tietysti Raamattu ja jos ei ole koskaan lukenut esim. Uutta testamenttiä lävitse niin se kyllä kannattaa tehdä. Ja jos lukeminen herättää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia niin sitten kannattaa lähteä etsimään vastauksia niihin kysymyksiin. Voi esim. kirjoittaa ylös kysymyksiä mitä herää ja lähettää niitä vaikka minulle tai jollekin muulle kenen tietää tuntevan Raamattua vähän paremmin kuin itsensä. ”Etsikää, niin te löydätte, kolkuttakaa, niin teille avataan”. Upeaa on, jos pääsee henk. koht. keskustelemaan jonkun sellaisen uskovan kanssa joka voi antaa vastauksia kysymyksiin ja muutenkin on kiva jutella. Yhdessä rukoileminen on myös hienoa.

Jeesus haluaa auttaa tämän elämän jokaisessa asiassa ja viedä ikuiseen elämään. Mutta apua saadakseen pitää huutaa apua. Että huokaisee: Jeesus auta! Tuota rukousta ei ihan jokainen pysty aidosti sydämestään sanomaan, vaikka uskontunnustusta jumalanpalveluksessa ulkoa latelisikin. Sen kun sitten muistaisi, kun on avunhuudon aika.

Jumalan tuntemisen iloon ja rauhaan tulemista ja Herran tuntemisessa kasvamista pyydän Isältä jokaiselle lukijalle.

Munan vai kanan –kanainen osuus päättyy tähän. Jatkossa, jos Herra suo, tämän saman osoitteen alla alkaa ilmestyä silloin tällöin kirjoituksia ilman kanoja. Jos tän tyyppiset tekstit kiinnostaa, niin käväiskää tässä osoitteessa myös silloin tällöin jatkossa. Kanojen elämä jatkuu toisaalla ja Muna vai kana jatkaa pääasiassa kanattomin asioin.