Nuput aukeavat

Yksi asia, jossa olen ollut aina jossain määrin vaurioitunut, on naisena oleminen. Aiheeseen on liittynyt paljon häpeää, huonommuudentunnetta, epävarmuutta, pelkoa jne. Taustaani katsellessa ei ole kovinkaan vaikea nähdä, mistä tämä kaikki on johtunut, mutta silti ei ole itsestään selvää se, että saa uudet ajatukset tilalle ja pääsee ottamaan askelia eteenpäin. Kuitenkin aina välillä tuntuu, että kuitenkin edistymistä tapahtuu. Että Jumala hoitaa ja korjaa, pikkuhiljaa.

Kuvani naiseudesta on ollut hyvin negatiivinen. On vain hävennyt sitä, että on nainen vaikkei mieskään haluaisi olla. Tuntuu, että kaikki valheet ja pahat ajatukset, mitä sielunvihollinen vain haluaa syöttää ajatuksiin, olen ottanut vastaan. Että naiseus on jotenkin vähäarvoista, turhamaista ja ties mitä muuta ikävää. Ja toki silloin kun ei arvosta omaa naiseuttaan, ei arvosta aidosti toistakaan sukupuolta. Ei sitten ole ihme, jos on ankeaa elämää, vaikea tutustua ihmisiin ja vaikea arvostaan itseään terveesti.

Jumala on jo pitkään hoitanut minua tällä alueella. Olenhan siitä täälläkin joskus aiemmin jo jotain kirjoittanut. Teema nousee aina silloin tällöin enemmän esiin. Nyt näyttää taas olevan sen aika. Psykoterapeutinkin kanssa on juteltu teemasta. Nämä ovat näitä aiheita, jotka eivät ihan jokapäiväisessä keskustelussa tule esiin. ”Mitä sinun naiseuteesi kuuluu?” Ja sitten kuitenkin tuntuu, että juuri asioista puhumalla ne kuitenkin tulevat esiin ja menevät eteenpäin. Tosin minulta kuitenkin tuntuu usein puuttuvan sanatkin näissä asioissa. Ei ole puhumisen mallia ja se häpeäkin pukkaa. Psykoterapeutti kysyi minulta esimerkiksi, kuka olisi mielestäni naisellinen nainen. En osannut yhtäkkiä vastata siihen mitään. Tuli vain kiusaantunut olo, aivan kuin puhuisi jostakin häpeällisestä asiasta. Siitä vaivaantumisesta sitten juteltiinkin.

Nuori nainen (25 v), joka on myös sukulaiseni, poseerasi tänään Ilta-Sanomien etusivulla vauvamahansa kanssa. Sisäsivuilla oli hänen aivan terveitä ajatuksiaan äidiksi tulemisesta. Itse ihmettelen, miksi minun on pitänyt kulkea näin pitkään hyvin negatiivisten ajatusten ja pelkojen kanssa näistä teemoista. Nyt tunnun olevani jotenkin valinnan paikalla. Jäädäkö ajattelemaan ikäviä asioita, jotka ovat olleet minulle totuus, mutta nyt sitten kuitenkin paljastuneet valheiksi vai mennä eteenpäin uusin ajatuksin. No, tämä valinta ei nyt edes ole kovin vaikea. Helpotus on tavallaan suuri, kun saa huomata että sittenkin naiseus on hyvää. Jumalan luomaa ja hyvää. Ja että sitten ihan pienin askelin myös selviää se, mitä se minun kohdallani tarkoittaa. 

Tässä vaiheessa vuotta törmään kuitenkin aina aiheeseen, joka minun kohdallani tuntuu kummallisella tavalla syövän naiseuttani. Kylvöaika lähestyy. En ollenkaan haluaisi traktoriin, mutta tuntuu, ettei ole vaihtoehtoja. Toukokuussa kuolee minusta aina paljon. Siksi nytkin taas ahdistaa jo etukäteen. En käsitä miten tämä voi olla vuodesta toiseen sama tuska. Lamaannun täysin, en osaa toimia että asiat voisivat mennä toisin, jään odottamaan jotakin ihmettä ja asiat vain pyörivät vanhaa rataa. Silti taaskin toivon, kunpa tämä kevät olisi erilainen! 

Kirjoitus pomppii sinne tänne, mutta se vielä todettakoon että siskontyttö on ihana. Ja on ihanaa, että 36-vuotiaana saa huomata, että aikuisten oikeasti kiinnostunut lapsista. Tässäkin minulla on ollut niin pitkään valheita päässäni, että ”naiseus ja äitiys on kamalaa” ja ”ei sinusta olisi äidiksi” (rivien välissä minulle on näin annettu ymmärtääkin). Kuinka köyhää elämästä tuleekaan, kun näin suuri osa-alue elämästä on ollut myrkytettynä. Voihan olla, ettei minulla koskaan tule olemaan omia lapsia, kun jo ikääkin on näin paljon. Jumala tietää parhaiten, siihen koitan luottaa. Kuitenkin toivon, että syy naimattomuuteen ja lapsettomuuteen ei jatkossa tulisi olemaan ainakaan se, että ajattelen että miehet, naiset tai lapset ovat kamalia.

Kestosielunhoitajani naiseuden alueella on Jumalan Sana Raamatun Laulujen laulussa. Se kirja vain hoitaa, aina ja aina, uudelleen ja uudelleen.

”Kyyhkyseni, kallionkoloissa, pengermien kätköissä: näytä minulle kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä äänesi on suloinen ja kasvosi ovat ihanat. Kaikki sinussa on kaunista, ystäväni; sinussa ei ole yhtäkään virhettä.” (Laul. 2:14, 3:7)

Kevätsateita

Edellisen kirjoitukseni jälkeen on parissa viikossa tapahtunut monenlaista. Tuntuu ihan ihmeelliseltä, että onkin voinut olla niin monenlaista. Ja silti on saanut olla ihan rennosti vain. Viikko sitten viikonloppuna oli "Raamattuviikonloppu"-tilaisuus, joka oli valtavan hyvä, kiitos Jumalalle. Itsellä on sen jälkeen ollut jotenkin tosi hyvä olo – Jumala taas teki siellä taas jotain - en pysty sanomaan että mitä. Jotakin työtä, minussa itsessäni. Ja tietysti oli hienoa, kun sai kuulla että moni muukin oli tullut siunatuksi siinä tilaisuudessa. 

Sitten kaksi ystävääni lähtivät kukin omalle suunnalleen ulkomaille parin viikon kestoiselle lähetysmatkalle. Heidän matkojen puolesta on saanut rukoilla ja olla näin poikkeuksellisen vahvalla tavalla mukana matkalla. Kotona, mutta silti osallisena. Maanantain raamattupiirissä aukesi uudesta näkökulmasta sana ”Onnellisia ne ihmiset, joilla on sydämellään pyhät matkat!” (Ps. 84:6) Tähän saakka on yleensä ajatellut tuossa kohtaa vain omia matkojaan, mutta nyt on sydän näköjään jo sen verran laajentunut, että voi olla onnellinen myös toisten pyhistä matkoista. Hienoa niin. Jumala varmasti tekee paljon mielenkiintoisia asioita näillä kummallakin matkalla, kun kerran Herran lähettäminä ovat menneet. Odotan vain jännityksellä, mitä kaikkea heillä onkaan kerrottavaa palatessaan.

Yksi tapahtuma on, että minun valittiin taloyhtiön hallituksen puheenjohtajaksi. Tietysti siksi, ettei kukaan muu halunnut. Mutta jotenkin ajattelen, että Herralta tämäkin asia on tullut. Ehkä siinä jotakin voin palvelemisesta oppia, kenties käytännön asioiden hoitamisestakin. Olen niin veltto tämmöisten käytännön juttujen hoidossa, että ehkä tätäkin kautta saan jotakin uutta näkökulmaa. Ja ihmettelen toisaalta sitä työtä, mitä Herra on minussa tehnyt, ettei minua kuitenkaan mitenkään kauhistuta tämä juttu. Muutamia vuosia aiemmin ei olisi tullut kuuloonkaan tämä asia. Olisin pelännyt ihmisiä ja epäonnistumista aivan liikaa. Jotakin on kuitenkin tapahtunut kaikessa hiljaisuudessa.

Elämän rajallisuudesta muistutti puolestaan taas erään tutun ihmisen äkillinen kuolema. Itse tulin varmaankin eniten puhutelluksi siinä, että kuinka ei jättäisi kertomatta Jeesuksesta ajatellen, että kyllä sitä sitten joskus myöhemmin ehtii. Välttämättä ei ollenkaan ehdi. Pelastuksen päivä on tässä ja nyt, eikä jossain tulevaisuudessa, vaikka niin helposti ajatuksissa kaikki vain lykkää kauemmaksi. Tietysti on rukoillut myös niiden puolesta, joita asia koskettaa myös suurena suruna ja käytännön asioiden kannalta. Niin valtavan rajallista on tämä elämä tässä ajassa – pieni hetki vain. Kunpa jokainen valmistautuisi ikuisuuteen tutustumalla ihanaan Jeesukseen.

Tähän elämään kiinnostusta ja uutta virtaa ja ajateltavaa on tuonut pieni siskontyttö, joka on muuttanut arkea maatilalla. Se on kaikki ollut oikein hyvää. Kyllä voi yksi ihminen niin paljon tuoda. Tai se rakkaus, joka muuttaa. On ollut niin hienoa huomata itsessä ja muissa kaikki uusia piirteitä, joita yksi pieni vauvanmötkylä saa aikaan. Uudet roolit tuovat jotakin uutta kypsyyttä mukanaan. Ja omista murheista tulee pienempiä. Maailmaa katsoo uudesta näkökulmasta kun miettii sitä lapsen tilanteesta. Itsellekin tulee turvallisempi olo kun haluaa antaa lapselle turvaa. Ja kun pitää vauvaa sylissä ja rakastaa, on helppo ajatella olevansa itse Jumalan lapsi ja Hänen rakkautensa kohde. Kaikkea sitä mitä Jumalan lapseus on, saa katsoa jotenkin paljon lähempää ja konkreettisemmin, kun on lapsi lähellä. Se on ollut hienoa.

Parin viikon sisään olen myös pitänyt esitelmää spelttivehnästä Marttojen illassa, ollut EU-tukikoulutuksessa ja osallistunut luomutarkastukseen, joka tehtiin meidän tilalla jo näin aikaisessa vaiheessa vuotta. Kesäksi on tilattu lentolippuja ja sitten on ollut pari rukouskokousta. Niin ja sielunhoitopäiväkin oli. 

Nyt tulikin yhtäkkiä tämmöinen runsauden aika. Saa vain ihmetellä sitä mitä Jumala tekee. 

Kuvassa kanojen runsautta eräässä palaverissa, joka tässä parin viikon sisään on ollut.