Sanomia sodista ynnä muuta

”Ja kun kuulette sodista ja levottomuuksista, älkää pelästykö. Näiden kyllä täytyy ensin tapahtua, mutta loppu ei tule heti.” (Luuk. 21:9)

Taas kääntyi yksi historian lehti ja korona jäi jonnekin edelliselle sivulle ainakin juuri nyt hyvin vähäpätöiseltä tuntuvana asiana tässä uudessa tilanteessa. Taas on uusia asioita rukoiltavaksi ja mietittäväksi. Venäjä on lähtenyt liikenteeseen. Nyt Ukrainaan ja mihin seuraavaksi? Vuosikymmenien varrelta on paljon profetioita, joissa Venäjä tavalla tai toisella ottaa haltuunsa osia Suomesta. Raamatussa taas Hesekielin kirjan luvut 38 ja 39 kuvaavat Googin sotaa, jossa ”Googin, Roosin, Mesekin ja Tuubalin ruhtinas” eli Venäjä liittolaisineen hyökkää rauhassa asuvaa Israelia vastaan: ”Pitkien aikojen perästä sinä saat määräyksen, vuosien lopulla sinun on mentävä maahan, joka on toipunut miekan jäljiltä, ja kansan luo, joka on koottu monien kansojen seasta. Sinun on mentävä Israelin vuorille, jotka kauan aikaa ovat olleet rauniomaana. Se kansa on tuotu pois kansojen seasta ja kaikki asuvat siellä turvallisesti.” (Hes. 38:8). Jne, kannattaa lukea molemmat luvut, niin näkee myös  lopputuloksen.

On sota ja sitten on sydämen rauha. ”Kun nämä alkavat tapahtua, rohkaiskaa mielenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.” (Luuk. 21:28) Niin kuin elämässä muutenkin, jatkossa varmaan vielä enemmän saadaan rukoilla ja jotenkin taistellakin pelkoa vastaan. Ettei se hallitsisi, vaan että Jumalan rauha saisi hallita ja Pyhä Henki johdattaa kaiken keskellä vaikka kuinka maailma ympärillä järkkyisi ja muuttuisi. Jeesus ja Jumalan Sana on kuitenkin sama joka päivä olivat ulkoiset tilanteet ihan mitä hyvänsä.

”Älkää siis kantako huolta huomisesta, sillä huominen päivä pitää huolen itsestään. Kullekin päivälle riittää oma vaivansa.” (Matt. 6:34) Tänään on tänään ja tänään saa olla kiitollinen kaikesta Herran huolenpidosta. Sitten viime kirjoituksen olen ollut useampia kertoja hiihtämässä. Lisäksi talvihaaveisiin kuului, että pääsisi kokeilemaan luistelua luonnonjäällä. Se onnistuikin, kiitos Herralle, ja olen kaksi kertaa käynyt 40 km päässä olevalla järvellä, missä on useampien kilometrien aurattu ja hoidettu luistelurata. Kouluaikaiset kaunoluistimet ovat olleet käytössä taas pitkästä aikaa ja onhan se ihanaa olla ulkona kevätauringon alkaessa lämmittää. Toisella kerralla mukana oli 9 v siskontyttö ja hänen mummonsa, niin sekin oli oikein kivaa.

Toinen helmikuun uusi avaus oli ompelu. Olen tässä nyt viikon sisään tehnyt kaksi t-paitaa. Sitten kouluaikojen en ole tehnyt ompelukoneella mitään vaatetta, mutta jostain tuli nyt inspiraatio kokeilla. Ja sehän ihan onnistuikin. Tarkoitus olisi tilata seuraavaksi jotain kana-aiheista kangasta, niin jos siitä vielä tulee joku paita, niin sen kuvan voin sitten laittaa tänne. Mutta oli kiva olla hetkeksi innostunut jostakin. Minulla näitä innostuksia tulee ja menee, että tuskin tämäkään miksikään kovin pysyväksi asiaksi jää, mutta olen ollut noista tekeleistä iloinen.

Eilisestä vielä sen verran että toivoin ja rukoilin, ettei Iisebelistä (Jezebel) kertova laulu olisi tullut Suomen euroviisuedustajaksi, mutta niin se sitten kuitenkin meni. On surullista että suurin osa suomalaisista ei varmaankaan ollenkaan ymmärrä, mitä kaikkea Jumalaa vastustavaa tähän henkilöön ja laajemmin ottaen Iisebelin henkeen sisältyy. Mutta ei siitä nyt tässä sen enempää.

Eipä enää kauaakaan niin sitten 45 v tulee mittariin ja keski-ikäisyyden määritelmä viimeistään täyttyy. Jos olisi rauhallisempi tilanne, niin saattaisin surkeilla tässä kohtaa kovasti lopullista lapsettomuuttani.  Mutta nyt kun maailma näin keikkuu valtavasti, niin enpä sitten olekaan asiasta taas yhtään niin surullinen, vaan välillä aivan kiitollinen. Isä kuitenkin tietää mikä minulle parhaiten sopii ja näin tämä kaikki sitten on vain mennyt.

”Me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa, niiden, jotka hän on suunnitelmansa mukaan kutsunut.” (Room. 8:28)

Isompaa ja pienempää vainoa

Tänään tiistaina en jaksanut mennä maatilalle. Oli vaan jotenkin niin uupunut olo ja vähän ehkä pääkin kipeä. En voi mielestäni täysin hyvin, kun niin usein on niin jaksamaton olo. Mutta en sitten yhtään tiedä mitä tämä tämmöinen on. Eilen hiihdin puoli tuntia ja olin sen jälkeen aivan uupunut. Jonain toisena kertana voi hiihdon jälkeen olla kyllä ihan energinenkin olo. E-pillereiden sivuvaikutusluettelossakin on väsymys, että tiedä sitten mikä tulee mistäkin.

Koronaa tuntuu olevan nyt liikkeellä runsaasti. Nyt vasta se on tullut kunnolla lähelle, kun hyvinkin tuttuja ihmisiä on sen saanut. Omassa perhepiirissä ei ole kuitenkaan sitä toistaiseksi ollut. Tänään alkaa hoitohenkilökunnan rokotuspaikkoaika ja täytyy sanoa, että tämä kyllä aiheuttaa minussa surua. Omikron leviää rokotettujen kautta aivan yhtä lailla (tai jos sitten jonkun prosenttiyksikön vähemmän, mutta kuitenkin leviää), joten rokotettu hoitaja ei voi yhtään sen enempää taata potilasturvallisuutta. Lisäksi rokotetta ei ole edes kehitetty omikron-varianttiin, joten nyt hoitajien olisi pakko ottaa rokotus, jota ei ole edes suunniteltu kyseiseen virusmuotoon. En ymmärrä kuinka Suomella on varaa hukata hoitoresursseja tällä tavalla.

Tammikuun pimeinä iltoina luin kirjan ”Lujana Kristuksessa” (2016). Kirja kertoo kiinalaisen kristityn Zhang Rongliangin elämäntarinaa kommunistisen puolueen vainoissa. Hän oli Jeesuksen takia vankilassa ja kidutettuna useita vuosia ja useita kertoja. Kirja oli kuitenkin helppolukuinen ja hyvin mielenkiintoinen ja toi taas vainotut kristityt mieleen. Viime vuonna luin Richard Wurmbrandin elämästä kertovan kirjan ”Wurmbrand”, joka kertoo hänen elämäntarinansa vainoista ja kidutuksista kommunistisessa Romaniassa 1950-luvulla. Kiinalaismiehen tarina tuli kuitenkin lähemmäs siksi, että hän oli uskonsa tähden vangittuna vielä 2000-luvulla. Kirja toi Kiinan uskovien tilanteen aivan näihin päiviin asti. Open Doors –järjestön listauksen mukaan Kiina on kristittyjen vainoissa sijalla 17, ensimmäisen sijan ollessa tänä vuonna Afganistanilla.

Youtube alkoi puolestaan ehdotella minulle videoita Pohjois-Koreasta ja nyt olen jonkun verran katsonut Pohjois-Koreasta paenneiden henkilöiden videoita ja kertomuksia maasta. Olen joskus ennenkin ajatellut Pohjois-Koreaa, mutta nyt se on tullut taas vahvasti esille ja rukousaiheeksi. On järkyttävää, että maailmasssa on tällainen koko maan kokoinen vankila. Järkyttävää on myös se, miten Kiina kohtelee sinne paenneita (eli lähettää takaisin Pohjois-Koreaan, vaikka voisi auttaa eteenpäin Etelä-Koreaan). On nyt sitten tullut ainakin Pohjois-Korea taas rukousaiheeksi. Siellä uskovien täytyy toimia aivan salassa ja monet ovat vankileireillä kauheissa oloissa. Mutta varmasti on Herra heitä lähellä joka hetki.

Näistä päästää sitten vielä sujuvasti viime viikolla olleeseen Päivi Räsäsen ja Juhana Pohjolan oikeudenkäyntiin, mikä kuvaa hyvin myös ateismin lisääntymistä maassamme, että tällaisessakin tilanteessa jo ollaan. Oikeudessa punnitaan sitä, saako olla sitä mieltä mitä Raamatussa sanotaan ja saako sanoa ääneen, että on sitä mieltä mitä Raamatussa sanotaan. Varmasti moni on rukoillut tämänkin asian puolesta ja kiitos Jumalalle, että on Päivi Räsäsen antanut ja valmistanut Suomelle tällaiseksi rohkeaksi ja valoisaksi todistajaksi tässä asiassa. Kevään mittaan kuulemme sitten lisää.

Tämmöisissä merkeissä on tammikuu vierähtänyt. Pohjois-Koreassa videoissa ja rukouksin ja sitten vähän väsyneenä täällä muuten. Sitten on päälle vielä kaikki oman sydämen vääntelyt ja kääntelyt, milloin mustasukkaisuutta, milloin hylätyksi tulemisen pelkoa, häpeää, milloin mitäkin. Ja kuitenkin on hyvä että kaikkia paljastetaan. Saa tulla heikoksi ja luottaa, että Herra tietää mitä tekee.

Pakkasta taitaa olla nyt jotain 13 astetta, kirkas päivä ja paljon lunta. Jonkunlaiselle ulkoilulle tästä sitten varmaan seuraavaksi.

”Hyvä on Herra, turvapaikka ahdistuksen päivänä. Hän tuntee ne, jotka häneen luottavat” (Nah. 1:7)