Tänään tiistaina en jaksanut mennä maatilalle. Oli vaan jotenkin niin uupunut olo ja vähän ehkä pääkin kipeä. En voi mielestäni täysin hyvin, kun niin usein on niin jaksamaton olo. Mutta en sitten yhtään tiedä mitä tämä tämmöinen on. Eilen hiihdin puoli tuntia ja olin sen jälkeen aivan uupunut. Jonain toisena kertana voi hiihdon jälkeen olla kyllä ihan energinenkin olo. E-pillereiden sivuvaikutusluettelossakin on väsymys, että tiedä sitten mikä tulee mistäkin.
Koronaa tuntuu olevan nyt liikkeellä runsaasti. Nyt vasta se on tullut kunnolla lähelle, kun hyvinkin tuttuja ihmisiä on sen saanut. Omassa perhepiirissä ei ole kuitenkaan sitä toistaiseksi ollut. Tänään alkaa hoitohenkilökunnan rokotuspaikkoaika ja täytyy sanoa, että tämä kyllä aiheuttaa minussa surua. Omikron leviää rokotettujen kautta aivan yhtä lailla (tai jos sitten jonkun prosenttiyksikön vähemmän, mutta kuitenkin leviää), joten rokotettu hoitaja ei voi yhtään sen enempää taata potilasturvallisuutta. Lisäksi rokotetta ei ole edes kehitetty omikron-varianttiin, joten nyt hoitajien olisi pakko ottaa rokotus, jota ei ole edes suunniteltu kyseiseen virusmuotoon. En ymmärrä kuinka Suomella on varaa hukata hoitoresursseja tällä tavalla.
Tammikuun pimeinä iltoina luin kirjan ”Lujana Kristuksessa” (2016). Kirja kertoo kiinalaisen kristityn Zhang Rongliangin elämäntarinaa kommunistisen puolueen vainoissa. Hän oli Jeesuksen takia vankilassa ja kidutettuna useita vuosia ja useita kertoja. Kirja oli kuitenkin helppolukuinen ja hyvin mielenkiintoinen ja toi taas vainotut kristityt mieleen. Viime vuonna luin Richard Wurmbrandin elämästä kertovan kirjan ”Wurmbrand”, joka kertoo hänen elämäntarinansa vainoista ja kidutuksista kommunistisessa Romaniassa 1950-luvulla. Kiinalaismiehen tarina tuli kuitenkin lähemmäs siksi, että hän oli uskonsa tähden vangittuna vielä 2000-luvulla. Kirja toi Kiinan uskovien tilanteen aivan näihin päiviin asti. Open Doors –järjestön listauksen mukaan Kiina on kristittyjen vainoissa sijalla 17, ensimmäisen sijan ollessa tänä vuonna Afganistanilla.
Youtube alkoi puolestaan ehdotella minulle videoita Pohjois-Koreasta ja nyt olen jonkun verran katsonut Pohjois-Koreasta paenneiden henkilöiden videoita ja kertomuksia maasta. Olen joskus ennenkin ajatellut Pohjois-Koreaa, mutta nyt se on tullut taas vahvasti esille ja rukousaiheeksi. On järkyttävää, että maailmasssa on tällainen koko maan kokoinen vankila. Järkyttävää on myös se, miten Kiina kohtelee sinne paenneita (eli lähettää takaisin Pohjois-Koreaan, vaikka voisi auttaa eteenpäin Etelä-Koreaan). On nyt sitten tullut ainakin Pohjois-Korea taas rukousaiheeksi. Siellä uskovien täytyy toimia aivan salassa ja monet ovat vankileireillä kauheissa oloissa. Mutta varmasti on Herra heitä lähellä joka hetki.
Näistä päästää sitten vielä sujuvasti viime viikolla olleeseen Päivi Räsäsen ja Juhana Pohjolan oikeudenkäyntiin, mikä kuvaa hyvin myös ateismin lisääntymistä maassamme, että tällaisessakin tilanteessa jo ollaan. Oikeudessa punnitaan sitä, saako olla sitä mieltä mitä Raamatussa sanotaan ja saako sanoa ääneen, että on sitä mieltä mitä Raamatussa sanotaan. Varmasti moni on rukoillut tämänkin asian puolesta ja kiitos Jumalalle, että on Päivi Räsäsen antanut ja valmistanut Suomelle tällaiseksi rohkeaksi ja valoisaksi todistajaksi tässä asiassa. Kevään mittaan kuulemme sitten lisää.
Tämmöisissä merkeissä on tammikuu vierähtänyt. Pohjois-Koreassa videoissa ja rukouksin ja sitten vähän väsyneenä täällä muuten. Sitten on päälle vielä kaikki oman sydämen vääntelyt ja kääntelyt, milloin mustasukkaisuutta, milloin hylätyksi tulemisen pelkoa, häpeää, milloin mitäkin. Ja kuitenkin on hyvä että kaikkia paljastetaan. Saa tulla heikoksi ja luottaa, että Herra tietää mitä tekee.
Pakkasta taitaa olla nyt jotain 13 astetta, kirkas päivä ja paljon lunta. Jonkunlaiselle ulkoilulle tästä sitten varmaan seuraavaksi.
”Hyvä on Herra, turvapaikka ahdistuksen päivänä. Hän tuntee ne, jotka häneen luottavat” (Nah. 1:7)