Viimeksi kirjoittelin hyvin väsyneenä ja nyt tuntuu olevan vähän samanlaista – tosin eri syystä. Usko on täällä edelleen ja olen sopeutunut sen kiekumiseen. Viimeksi kirjoitin, että en pysty käyttämään tinnituksen takia korvatulppia. En niitä mielellään käytäkään, mutta niiden avulla pääsin kuitenkin eteenpäin eli sain vielä nukuttua, vaikka kiekuminen alkoi. Nykyään en sitten enää niin paljon häiriinny kiekumisen alkamisesta ilman korvatulppiakaan ja tullaan Uskon kanssa hyvin toimeen. Syyskuu lähenee ja varmaankin jokusen viikon kuluttua Usko ja kanat palautetaan sinne mistä ne alkukesästä tulivat ja minä puolestani palaan kerrostaloon. Nyt olen kuitenkin liian väsynyt miettimään vielä mitään muuttoa.
Tämä väsymys johtuu paljolti puinneista. Ne alkoivat viikko sitten eli 20.8., mutta sateita on ollut niin paljon ja puitava, erityisesti herne, on ollut niin märkää, että vielä ei olla puolessa välissäkään sitä työtä hehtaareissa laskettuna. On ollut hyviä päiviä, mutta sitten välillä niin hermostuneita ja stressaavia että olen siitä väsynyt. Tänään sataa ja pidän lepopäivää, mutta silti on jotenkin stressaantunut olo. Kaipaisi lepoa enemmänkin kuin yhden päivän. Mutta kyllä Herra tarvittavat voimat antaa. Kun vaan ei itseltään vaatisi yhtään ylimääräistä.
Kesä alkaa olla lopussa. Tavallaan kesä on ollut ihan hyvä ja sitten en kuitenkaan muista siitä oikein mitään. Ei tullut erityisempiä kohokohtia. Ihmissuhdeajattelu on syönyt ajatuksiani ja se on ollut vähän raskasta. Epäselvät tilanteet syövät minua selvästi todella paljon enkä pysty suhtautumaan niihin rennosti ja analysoin ja analysoin, mikä ei kuitenkaan auta itse asiaan ollenkaan. Kun muodostuu jotakin sielun siteitä, niin sitten on niin vaikea jättää asioita vaan Herralle ja hänen hoitoonsa ilman että itse ajattelisi asioita. Tässä pyydän paljon apua Herralta, että voisi vielä kokea olevansa vapaa. Jeesus autathan.
Blogin kirjoittaminen on ollut vähäistä ja yksi syy muiden syiden joukossa on se, että kun olen kirjoittanut joitain muita tekstejä, niin sitten en ole enää jaksanut kirjoittaa tänne. Näitä muita tekstejä ovat mm. aamuhartaudet, joita on erään kristillisen järjestön youtube-kanavalla. Ja kesällä on sitten mieluummin ulkona kuin tietokoneella. Toki myös youtuben katseleminen vie minulla edelleen hyvin paljon aikaa. Mutta ehkä se on enemmän semmoista iltatoimintaa.
Olen vähän surullinen fyysisestä ja henkisestä väsymyksestä, mutta jos niitä ei lasketa, liittyy tulevaan talvikauteen myös mielenkiintoisuuden elementit. Kuinka paljon muutoksia elämään tulee kun sähkön hinta nousee ja kaikki kallistuu sen myötä? Mitä Ukrainan sota tuo tullessaan? Tällaista fiilistä ei koskaan ennen ole syksyllä ollut. Ja sitten toisaalta on haikeaa jättää kesälle hyvästit. Pidän niin paljon valosta ja lämmöstä ja talvi on sitten niin valtavan erilaista. Onneksi kylvöt ja puinnit tehdään kuitenkin valoisassa. Ja alkusyksyn päivät ovat myös kauniita. Mielenkiintoista on myös syyskuussa alkava valtakunnallinen mediamissio. Kunpa paljon ihmisiä voisi tulla uskoon Jeesukseen ja saisi löytää pysyvän turvan Jumalassa näiden huojuvien olosuhteiden keskellä.
”Sillä vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty, eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi.” (Jes. 54:10)