Lumisadetta ja itsenäisyyspäivää. Tänään on tiistai, mutta ei yhtään tunnu siltä, kun kaikessa rauhassa istuu kotosalla kynttilän luodessa tunnelmaa tietokoneen vieressä. Illemmalla ehkä tuntuu enemmän tiistailta, kun tänäänkin kokoonnutaan tiistaisen raamattupiirin merkeissä. Tuntuu ihan hienolta, ettei peruttu sitä itsenäisyyspäivän takia, vaan että tänäänkin voidaan yhdessä kokoontua kiittämään Jumalaa hänen armostaan ja rukoilla Suomen puolesta.
Tänään on hyvä päivä, mutta olen kyllä ollut jotenkin turhautunut ja tympiintynyt viime viikkoina. Olen ollut jotenkin ristiriitaisissa tunnelmissa. Toisaalta on ihanaa, että saa olla iltaisin kaikessa rauhassa kotona eikä ole pakko mennä minnekään, ja sitten välillä se tuntuu niin turhalta ja tylsältä. Illat kuluvat youtuben, erilaisten uutiskanavien ja sitten myös sanaristikoiden parissa. Istun sohvalla tuntitolkulla enkä yhtään jaksa tehdä iltaisin mitään muuta, jos ei ole mitään sovittua menoa. Pimeys ulkona passivoi minua todella paljon. Mutta ei kai se sitten niin vaarallista ole. Ja alkaahan se päiväkin pidentyä jo parin viikon päästä. Siltikin ajattelin kertoa, että olen välillä tylsistynyt. Ei vaan ole oikein mitään, mistä olisin innostunut.
Hiljaisina aikoina minulle edelleen tulee mieleen, että alkaisinko tai pystyisinkö tekemään videoita youtubeen. Tämä ajatus tuli ensimmäisen kerran noin vuosi sitten ja on taas noussut esiin näinä tylsinä hetkinä. Se on yhtä aikaa kiehtova ja pelottava ajatus. Kiinnostava ja liki mahdoton. Innostava ja lukemattomien esteiden takana oleva asia. Minulle isojen teknisten haasteiden takana oleva asia. Ja ties minkä takana. Silti tuntuu hassulta että kaikessa tylsyydessään päätyy sitten tällaisen asian äärelle. Voisihan sitä tulla mieleen niin monta muutakin asiaa, mitä voisi haluta aloittaa silloin, kun ei ole mitään ja elämä tuntuu tylsältä. Monelle riittävästi haastetta tulee normaalin työ- tai perhe-elämän kautta, mutta minulla arki on helposti niin rutiininomaista, että sitten kuitenkin kaipaa jotain muutakin.
Olen vähän huolestunut siitä, kuinka enää ei opi uusia asioita samoin kuin silloin kuin oli palkkatöissä. Kun oli muualla töissä, niin silloin oli milloin mitäkin koulutuksia ja esimerkiksi tietotekniset taidot tulivat liki huomaamatta siinä ohessa, kun järjestelmiä jatkuvasti jonkun it-osaston kautta päivitettiin jne. Tässä meikäläisen elämässä sitten taas on jämähtänyt niihin juttuihin, mitkä ehkä joskus on osannut, mutta kukaan ei tule automaattisesti päivittämään tietotekniikkataitojani. Tämä ei olisi mikään ongelma jos luontaisesti olisi kiinnostunut tekniikasta, mutta kun en ole. Kännykän vaihtaminen ja tietokoneen vaihtaminen tai ohjelmistojen päivitys tapahtuvat sitten, kun laite ei oikein ollenkaan enää toimi. Tämä on yksi syy, miksi videomaailman tuottaminen tuntuu vaikean takana olevalta asialta myös teknisesti.
Vähän on hiljaista nyt tällä kertaa. Päivitys kuitenkin viimekertaiseen tekstiin siinä, että se Israelin matka huhtikuussa, mitä tuttuni oli järjestämässä, peruttiin. Koska ja miten seuraavaksi Israeliin on kyllä rukousaiheena, mutta mitään konkretiaa ei ole sen suhteen näkyvissä. Pientä vaihtelua arkeen toi myös se, että pitkästä aikaa Suomessa oli taas käymässä se yksi intialainen uskova, josta olen täällä joskus maininnut. Hänen mukaan tuli tuulahdus maailmasta, missä kaikki on hyvin erilaista. Jotakin sellaista, että saa todella olla kiitollinen että on syntynyt hiljaiseen ja rauhalliseen Suomeen. On luksusta olla näin tylsiintynyt. Kiitos Jeesus tästäkin.
”Antakaa Herralle, te kansojen heimot, antakaa Herralle kunnia.” (Ps. 96:7)