Taas suunnitellaan, mutta bara bastu

Valo on taas voittanut pimeän ajan täällä Pohjolassa ja on niin kirkkaan aurinkoista tänään. Eilen otin kuvia ja  laitoin Facebookkiinkin otoksia kevään merkeistä: leskenlehdistä, ensimmäisestä sinivuokonkukasta, pajunkissoista ja isoista joutsen- ja hanhiparvista pelloilla. Talvi oli tosiaan hyvin leuto, mutta saa nähdä tuleeko kylvöaika kuitenkaan olemaan mitenkään normaalia aikaisemmin.  Nyt on +7 C ja vähän myöhemmin olen lähdössä kävelylle kevätilmaa haistelemaan.

Maaliskuu on mennyt tähän asti ihan hyvin. Jopa remonttiajatukset ovat tässä kuussa taas aktivoituneet. Maaliskuun alkupuolella kävi eräs vanhojen talojen kuntokartoituksia ja remonttisuunnitteluja tekevä henkilö parin tunnin asiantuntijakäynnillä. En nyt tiedä sanoiko hän edes kovinkaan paljon sellaista, mitä en olisi jo varsinaisesti tiennyt, mutta kuitenkin hänen käyntinsä oli taas jonkinlainen sysäys jatkolle. Tämän jälkeen eräs tuttuni (eläkkeellä oleva rakennusinsinööri) kävi juttelemassa aiheesta ja teki suunnitelmapiirroksen kylpyhuoneesta. Ehkä tässä ajan kuluessa on ainakin selvinnyt se, että remonttia pitää suunnitella ja toteuttaa pienissä osissa. Alussa ajattelin tyyliin, että ”kaikki uusiksi kerralla” ja sitten kokonaisuus oli kuitenkin minulle aivan liian iso hahmotettavaksi, suunniteltavaksi jne. Nyt ajatus on enemmänkin niin että pala kerrallaan ja että jos edes sauna ja kylpyhuoneen saisi tehtyä, niin se olisi jo paljon.

Hassujen ajatusten osastossa on yksi juttu, mitä olen myös miettinyt remonttiin liittyen. Että jos joskus maatilalle tulisikin ikäihmisten perhehoitoa. Niin sitten ainakin pitäisi wc-tilojen olla helposti saavutettavissa. Toinen vessa on ihan hyvä nykyisellään, mutta toinen ei ja tämä toisen vessan sijainti on koko ajan ollut suunnittelussa ”kantona kaskessa” (oli vanhuksia tai ei). Mikään ratkaisu toiselle vessalle ei ole tuntunut hyvältä. Nyt sitten maaliskuun alussa, kun se remppasuunnittelija oli käymässä, niin siskoni heittikin siinä keskusteluissa yhtäkkiä oikein oivan ja uuden idean vessan sijainnille. Ja jotenkin sen jälkeen suunnittelu on taas voinut jatkua. Ideaan kuuluu myös uuden oven tekeminen yhden seinän läpi ja se nyt on sitten se, mikä edelleen vähän mietityttää että onko liian radikaalia ja tarpeellista vai ei.

Tämmöinen vanhan talon edes lievä uudelleen järjestely ei ole yhtään helppoa. Ja kun kaikki suihku-, sauna- ja wc-tilat ovat nytkin sellaisia, että ne on jälkeenpäin rakennettu. Alkuperäisessä talossa on tietysti ollut ulkohuussit ja ulkosauna. Aikojen saatossa taloa on jatkettu kahteen otteeseen.  Lisäksi rakennus on jossain kohtaa ”jaettu kahtia” eli sinne on tehty toinenkin keittiö. On siis iso talo, mutta kaksi pientä keittiötä, saunatilat rakennettuna yhteen makuuhuoneeseen ja sitten pari vessaa lisättynä.  Talon muoto on pitkä ja kapea eli hyvin käytävämäinen. Oli ihan kiva siis kuulla ulkopuolisen remonttisuunnittelelijakin mielipiteenä se, että pienienkään muutosten suunnittelu ei ole ihan helppoa tässä kohteessa. Lisäksi joissakin kohtaa hän sanoi, että pitää ensin avata seinät ja katsoa mitä alta löytyy ja sitten vasta näkee mitä voi tehdä.

Maaliskuusta tuli muutosten aloittamisen kuukausi myös siinä suhteessa, että siinä uskovien yhteydessä, jossa eniten käyn, ilmoitettiin myös syksyllä tulevista henkilömuutoksista. Ihan mielenkiintoinen tämä kuvio ja toivottavasti Jumala käyttää herätyksen välikappaleena näitäkin juttuja, mitä Hän tässä on tekemässä. Mutta kuvio on myös rukousaihe. Itse olen myös tähän muutoskuvioon liittyen miettinyt ja rukoillut että voisiko muutosten myötä tulla myös jotakin muutosta siihen raamattupiiriin, jota olen vetänyt kohta 8,5 vuotta. Jumalalle olen puhunut että kaipaisin jotakin uutta ja tuoretta ylipäänsä elämään. Ja että voisiko tuohon raamattupiirikuvioon tulla jotakin muutosta, kun sellaista nyt niin kaipaisin. Niin nähtäväksi jää sitten, mitä siinä asiassa tapahtuu. En haluaisi mitenkään ”lyödä hanskoja naulaan”(tai no, ehkä jossain määrin haluaisinkin..), mutta jotakin muutoksen kaipuuta on nyt kovasti ilmassa raamattupiirin suhteen ja ehkä nämä syksyn henkilövaihdoksetkin voivat olla osa tätä kuviota.

Remontti- ja muiden ajatusten lisäksi maaliskuun juttuja ovat olleet esimerkiksi harjoituspuheen pitäminen puhumiseen keskittyvällä raamattukurssilla. Ihan kiva, että se on nyt ohi ja muutenkin kurssia ei ole enää kovinkaan paljon jäljellä. Tässä kuussa tuli toki taas yksi vuosi mittariin lisää ja siihen liittyi jotain pieniä kivoja juttuja. Kuntosalille olen vaivautunut yleensä kerran viikossa ja ensi viikon jälkeen jäsenyys jo loppuukin. Sitten vielä lisänä on ollut vaikka se vesivahinkomökkiin liittyvät asiat.

Niin onhan näitä kaikkia arjen asioita ihan riittävästi. Mutta onneksi saa aina rukoilla Jumalan johdatusta kaikkeen. Toki myös toivon, etteivät nämä arjen asiat veisi huomiota pois Herrasta ja Hänen palveluksestaan (ja tajusin juuri, että en edes muistanut rukoilla, kun aloitin tätä kirjoitusta, oi voi L). Toisaalta sitten taas on ihan riippuvainen Jumalasta kaikissa arjenkin asioissa. Niin tämmöisiä kuulumisia ja tietysti vielä muutakin, mutta tässä nyt jotakin päällimmäistä.

”Pitäkää varanne, ettei päihtymys ja juopottelu eivätkä maalliset murheet raskauta teidän sydäntänne, niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta, niin kuin ansa.” (Luuk. 21:34)

Helmikuun ups and downs

Täällä vietän tämmöistä yksittäistä vapaapäivää keskellä viikkoa. Ja mikäs siihen sitten sopivampaa tekemistä kuin taas blogin kirjoittamista pitkästä aikaa. Ikkunasta aukeaa erittäin harmaa ja lumeton helmikuun lopun maisema. Lämpötila on +4 astetta, niin kuin oli viimeksikin tammikuussa kirjoittaessani. Jotain talvisempaa tunnelmaa ehti kyllä olla tässä välissä. Viime viikolla kun oli koululaisten talvilomaviikko, pääsin siskonlasteni kanssa aivan täydellisessä talvisäässä luistelemaan auratulle radalle järven jäälle. Siitä jäi kiva tunnelmakuva talven tunnusta.

Sitten viime kirjoituksen päädyin joksikin aikaa vähän syviinkin vesiin, kun mietin terveysasioitani ja sitten mielessäni jo taas ajattelin vaikka mitä, tai siis kuolemaa. Minulla oli maksa-arvot taas koholla, siitä olen ennenkin kirjoittanut. Mutta nyt oli enemmän koholla kuin ennen eli nyt alat oli 66. Lääkäri laittoi lähetteen maksan ultraäänitutkimukseen ja sitä odotellessa ehti sitten jo ajatella, että mitä jos löytyykin jotain kasvaimia jne. Näin jälkeenpäin tuntuu hassultakin miten syvissä vesissä ehdin käydä. Kun hengellisissä tilaisuuksissa laulettiin jotain taivaaseen liittyvää, niin niitä kaikkia sanoja ajattelin ihan eri tavalla, paljon henkilökohtaisemmin kuin normaalisti. Ja sitten eräs tuttuni laittoi jostain syystä minulle linkin lauluun ”Kristallivirta”, vaikka hän ei normaalisti laita minulle mitään lauluja. Niin tällaisista sitten jo mietin että tässäkö tämä sitten oli. Kaikenlaista ehti tosiaan olla mielessä ennen sitä ultraäänitutkimusta. Sen sitten lopulta suoritti hyvin vähäpuheinen vanhempi lääkäri, joka lopuksi vain totesi: ”ei näkynyt mitään poikkeavaa”. Olin hyvin kiitollinen ja ehkä vähän hämmästynytkin. Sen jälkeen ajatukset ovat olleet taas arkisemmat. (Toki tämä maksa-arvoepisodi vielä jatkuu, mutta toistaiseksi ei ole uutta kerrottavaa.)

Arkisiin ajatuksiin päästiinkin hyvin nopeasti. Tulin lääkäritutkimuksesta kotiin, olin vähän väsynyt kaikesta siihen astisesta jännittämisestäkin ja ajattelin, että nyt voisi ottaa loppupäivää rennosti. Ruuan olin juuri ehtinyt syödä, kun puhelin soi ja yhdestä maatilaan kuuluvasta vanhasta mökistä ilmoitettiin, että siellä on vesivahinko, putket jäässä, vettä keittiön lattialla useamman sentin kerros jäätyneenä ja asunnossa muutenkin täys kaaos. Se olikin sitten oikein reipas pudotus takaisin arjen asioihin. Mutta täytyy sanoa, että jotenkin melkein kiitollisuudellakin otti vastaan tuollaisen tiedon. Kuitenkin niin paljon mieluummin vesivahinko kuin että maksassa olisi ollut jotakin ultrassa näkyvää vaivaa. Nämä materiaaliset ongelmat eivät nyt sitten tässä tilanteessa tuntuneet kovin suurilta. Ja kyseinen mökki on muutenkin niin remontin tarpeessa, ettei tämä nyt ollut mikään suuri järkytys. Jotenkin normaalia elämää..

Maksa-arvot, vesivahinko, luistelua järven jäällä.. Mitähän muuta helmikuussa olisi ollut? No yksi viikonloppu oli taas sitä yhtä puhumiseen painottuvaa kurssia. Sitten olen käynyt uudella kuntosalilla aina silloin tällöin. Ei minusta nyt mikään erityinen ”kuntosali-ihminen” ole tullut, mutta helmi-maaliskuun aion jäsenyyden pitää ja silloin tällöin käydä. Menen sinne ensisijaisesti juoksemaan juoksumatolla, se on se suurin motivaatio ja sen lisäksi voi sitten hiukan jotain muitakin laitteita käyttää. Mitään kuntosaliohjelmaa minulla ei ole.

Välillä on vähän semmoinen pintaliito-olo, eikä tunnu kovin syvällisiä ajatuksia olevan menossa. Ja sitten kuitenkin taas toisaalta on kiitollinen siitä, että on ihan tavallista elämää meneillään. Ja toki noita kaikkia tilaisuuksia, missä voi käydä on usein. Tänään on toista kertaa raamattutunti, missä samalla opetellaan myös Raamatun kreikan alkeita. Niitä kirjaimia yritin yhtenä päivänä painaa mieleeni (jonne ei nykyään enää paljon mitään meinaa painua). Mutta ihan rento juttu siis tuo, ei mitään sen kummempaa opiskelua, jos ei halua muuta kuin kuunnella opetusta.

Aina välillä yritän ihan pikkuhiljaa tyhjentää jotain kohtaa maatilan päärakennuksessa. Mutta se tavaran ja esimerkiksi vanhojen paperien määrä on ihan uskomatonta. Vaikka monta tuntia plokkaa papereita ja vie niitä pois, niin silti missään ei oikein näy että olisi tapahtunut mitään. Tuntuu että tyhjennyksen tarve olisi loputon, eikä siltikään saa edellisten sukupolvien materiaaleja poistettua tai lajiteltua. No, en nyt sitäkään hommaa mitenkään jatkuvasti tee, mutta jotenkin kevätaurinko saa sentää jotakin kevätsiivousta aikaiseksi. Jos edes yhden hyllyn kirjahyllystä saisi tyhjäksi vanhoista papereista..

Tästä tuli nyt taas ihan tämmöinen tapahtumien luettelo. Mutta toisaalta haluan näitäkin sitten kertoa ja itsellenikin päiväkirjaan jättää, että missä merkeissä se helmikuu vuonna 2025 vierähti. Vielä ainakin yksi muistotilaisuus kuuluu helmikuun ohjelmaan.

”Sillä hänen armonsa on voimallinen meitä kohtaa ja Herran uskollisuus pysyy ikuisesti. Halleluja!” (Ps. 117:2)

2025 uutuuksia

Vuoden kylmintä aikaa eletään ja lämpötila on +4 astetta. Aurinko paistaa kirkkaasti ja siitä tulee jo keväinen fiilis. Tästä näyttää tulevan leuto talvi ja hiihtämässä en ole käynyt. Marraskuussa ostin nastalenkkarit ja ne ovat kyllä hyvä varuste, kun kyläteille tai metsäpoluille lähtee kävelylle. Tai sitten vaan postilaatikolle.

Tämän vuoden alkuun tuli uutuuksia, joista jotkut olivat yllättäviä ja jotkut vähemmän yllättäviä, mutta uutuuksia kuitenkin. Yksi uutuus on uusi kännykkä. Vanha oli 7 vuotta vanha, jossa kaikki sovellukset eivät enää toimineet. Aamuinen raamattupiiri siirtyi Zoomista Teamsiin ja sain sillä seurauksella lopulta hommatuksia uuden puhelimen (kun vanhassa ei toiminut enää Teams), mikä oli kyllä jo suunnitelmissa ollut, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Yhteystiedot eivät siirtyneet uuteen eli vieläkin on homma vähän vaiheessa, mutta puhelin oli siis yksi uutuus.

Joulukuussa maatilan yksi vanha jääkaappi lopetti toimintansa ja keittiöön tuli ylimääräistä tilaa sen seurauksena. Olin joskus miettinyt airfryerin hommaamista, mutta tila oli siinä yksi este. Tyhjän tilan muodostuttua ostin airfryerin ja sen kokeileminen on ollut vuoden toinen uutuus. Ihan kiva laite, mutta alussa on kyllä pitkään ollut ilmassa semmoista muovinkäryä aina kun se on päällä.

Tammikuun ensimmäisellä viikolla sain myös vähän yllättävän viestin. Eräs ukrainalainen nuori nainen, jonka kanssa juttelin joulukuussa olleissa häissä, kysyi voisinko opettaa hänelle suomea. Olemme toistaiseksi tavanneet kerran ja se oli ihan mukava tapaaminen. Hänen kielitaitonsa on jo yllättävän hyvä, mutta aina voi tietysti parantaa. Nähtäväksi jää, kuinka usein tapaamme kevään aikana, sillä hän opiskelee ja käy osa-aikatöissä ja kohta alkaa pidempi harjoittelukin toisella paikkakunnalla. En toki itsekään olisi jaksanut viikottaisia tapaamisia, joten katsotaan sitten vain, miten Herra johdattaa tätäkin. Mutta yllättävä uusi juttu tälle vuodelle.

Viikon päästä omalla paikkakunnalla avautuu uusi kuntosali. Vaikka käyn lähikaupungissa usein hengellisissä tilaisuuksissa eikä se ole mikään ongelma, niin sitten kun pitäisi lähteä kuntosalille siihen samaan lähikaupunkiin, niin sitten se tuntuukin olevan aivan liian kaukana. Aloitustarjous uudessa kuntosalissa oli ensimmäinen kuukausi eurolla, niin sen olen maksanut. Ja sitten jää nähtäväksi kuinka usein siellä tulee käytyä.

Sitten on uutuutena vielä seurat. Seurakuntayhteydessä, missä olen käynyt, on järjestetty ehtoollistilaisuus joka toinen viikko. Tämän vuoden alusta väliviikkojen sunnuntaisin on nyt aloitettu seurat eli vähän vapaamuotoisempi kokoontumismuoto. Uutuus siis sekin.

Maatalouden uutuuksista en vielä osaa sanoa, mutta yksi uusi juttu on mahdollinen. Näin eräässä maatalousalan lehdessä jutun kuitupellavasta, mikä herätti mielenkiinnon. Ensi viikolla pitäisi jutella puhelimessa henkilön kanssa, joka on tämän kuitupellavaprojektin puuhanainen. Nähtäväksi ja Herran johdatukseen jää, miten se asia etenee. Periaatteessa tuommoinen kotimainen vaatekuituprojekti kiinnostaa ja maatilaltakin löytyy vielä vanhoista rukeista pellavalankaa, mitä on itseviljellyistä pellavista kehrätty. Tässä projektissa joku muu sitten prosessoisi kuidut, mutta kyllä se silti työtä toisi lisää syksyyn, että en sitten tiedä itsekään olisiko oikeasti hyvä juttu vai ei.

Muita uutuuksia ei tule äkkiseltään mieleen, mutta onhan sitä tuossakin. Uusista vanhoista jutuista mainittakoon, että ilmeisesti tänäkin vuonna on Italian leiri minulle yhtä hankalaan aikaan kuin viime vuonnakin. Ja hyvin sitten kuitenkin kaikki meni. En nytkään toki ole ilahtunut ajankohdasta, mutta ymmärrän sen kyllä italialaisille erittäin hyväksi ajankohdaksi. Ehkä en jaksa vaan tänä vuonna enää jännittää ajankohtaa niin paljon kuin viime vuonna. Menee sitten niin kuin menee.

Tämmöisissä jutuissa, uusissa ja vanhoissa on lähtenyt vuosi liikkeelle. Eilen kävin katsomassa Klaus Härön elokuvan ”Ei koskaan yksin”, mikä on tietysti hieno juttu, että tämä aihe (Suomen juutalaisluovutukset) on nyt tällaisena aikana esillä, kun antisemitismi jyllää taas maailmalla. Melkein koskettavampaa kuin elokuva on nyt kuitenkin se mitä tapahtuu Israelissa. Vihdoinkin yli 15 kuukauden jälkeen Hamas vapauttaa israelilaisia panttivankeja. On mahdotonta kuvitella, millaista on ollut olla noin kauan panttivankina. Juutalaisten historia on täynnä tapahtumia koskettavien elokuvien aiheiksi.