Pitkästä aikaa taas blogitekstiä. Palaan vielä kesän tekemisiin. Kanojen lisäksi kesässä oli muutakin uutta: kävin suunnistamassa iltarasteilla, mitä en ole aiemmin tehnyt. Ja sepä olikin varsin puhuttelevaa ja vertauskuvallista toimintaa!Suunnistettaessa mennään usein itselle vieraaseen maastoon. Ja sitten kartan ja kompassin kanssa koitetaan selvitä rata läpi eksymättä ja fiksuinta reittiä maaliin saakka. Vaan hengellisessä elämässä onkin ylläen aivan sama tilanne! Lähdetään itselle vieraaseen uuteen maastoon. Jokaiselle ihmiselle Jeesuksen seuraan lähteminen on ovi uuteen seikkailuun, johon kuuluu asioita, jotka ovat ihmiselle luonnostaan vieraita. Mutta perille pääsemisen avaimet on tuohon uuteenkin maailmaan annettu: kartaksi Raamattu ja suunnan näyttäjäksi ja kompassiksi Pyhä Henki johdattamaan kulkua. Molemmat ovat tarpeen.
Koska olen suunnistuksessa aivan aloittelija, huomasin että minun oli vaikea tarkkailla kaikkia karttamerkkejä. En edes tiennyt niiden kaikkien merkitystä ja alussa tuli vain katseltua polkuja, ojia ja muita erittäin helppoja maa- ja karttamerkkejä. Kesän edetessä ja opastustakin saatuani tulin oppimaan lisää karttamerkkejä. Sai havaita, että kartassa ei ole yhtään turhaa merkkiä, vaan kaikki ovat merkityksellisiä ja riippuu vain suunnistajan taidoista osaako lukea kaikkia merkkejä, kartasta ja maastosta. Sama juttu on Raamattu-kartankin kanssa. Usein kuulee sanottavan, että Raamattu on vanhentunut tai siellä on muuta ”käyttökelvotonta” tekstiä. Itse on tullut huomaamaan, että siellä vasta turhia ”merkkejä” eli sanoja ja jakeita ei olekaan. Jos joku tuntuu käsittämättömältä jossain hetkessä, niin myöhemmin saattaakin ymmärtää kohdan aivan ihmeellisellä tavalla. Tai sitten kuulee joltain toiselta, mitä asia varsinaisesti tarkoittaa. Raamattuakin lukiessa aluksi ymmärtää vain ”polut, tiet ja ojat”, eli pääkohdat joiden avulla jo pääsee perille, mutta enemmän oppiessaan saa ymmärrystä myös ”korkeuskäyriin ja metsätyyppeihin” eli kaikkeen muuhun hienosäätöön, joka auttaa kovasti ymmärtämään sitä ”maastoa”, missä kulloinkin elämässään on tai niitä ilmiöitä, joita ympärillään näkee.
Oli hienoa, kun ensimmäisellä suunnistuskerrallani sain mennä reitin yhdessä ystäväni kanssa. Opin siinä paljon enkä varmaan yksin olisi edes uskaltanut lähteä matkaan. Hengellisessä elämässäkin uskon ystävistä on valtavasti apua ja ainakin alkumatkasta on upeaa, jos saa ”suunnistusopastusta” ja ”karttaopetusta” joltakulta uskovalta, joka jo tuntee Raamattua ja osaa neuvoa ja kertoa hengellisen elämän taivalluksesta. Senkin kuitenkin äkkiä opin, ettei ketään pidä lähteä varsinaisesti seuraamaan, koska toinen voi viedä harhaankin. Uskon elämässäkään ei pidä lähteä seuraamaan sokeasti ketään ihmistä eikä kenenkään ihmisen oppeja, vaan alusta alkaen pitää tarkata ja opetella toisenkin seurassa myös itse seuraamaan, onko eteen tulevat asiat Raamatun mukaisia. Ettei vaan käy niin, että juokseekin ulos kartalta eli joutuu sellaisten henkimaailman ilmiöiden pariin jotka eivät olekaan Jumalasta lähtöisin. Jeesuskin varoittaa: ”Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä”.
Suunnistusradoilla tulee vastaan monenlaista maastoa: välillä on helppokulkuista kangasta tai polkuja, välillä tiheää ryteikköä, suota ja kivikkoa. Ja kaikkea siltä väliltä. Tie maaliin kulkee erilaisten maastojen kautta. Samoin on elämässämme ja hengellisessä elämässä: jos jonkinlaista vaihetta tulee eteen. Välillä luulee olevansa jo eksynyt tai kulku on vaikeaa, mutta sitten taas saa rohkaisua kun eteen tuleekin joku kartasta löytyvä merkki tai rasti näkyy. Erityisesti rastien läheisyydessä näkee usein muitakin suunnistajia, jotka etsivät samaa rastia. Toistenkin näkemisestä saa rohkaisua. Näitä vertaisin vaikka hengellisten tilaisuuksien antiin, jossa saadaan virvoittua yhteisestä uskosta ja sitten taas jaksaa jatkaa omaa vaellustaan. Suunnistaessa ei tosiaan kannata seurata ketään muuta, kun sillä toisella on todennäköisesti aivan toisenlainen rata kuljettavana. Samoin Herra on suunnitellut jokaiselle omalleen oman henkilökohtaisen radan. Kellä pidemmän, kellä lyhyemmän, mutta maali on sama.
Suunnistus on mukaansatempaava liikuntamuoto. Jokainen rata on erilainen ja moninaisten maastojen jälkeen on hienoa tulla maaliin. Mutta kyllä vaan vielä paljon ihmeellisemmältä tuntuu tämä Elämän Suunnistus Raamatun kanssa Jumalan johdatuksessa päämääränä Taivaan Maali! :)
