Pitkästä aikaa taas blogikirjoituksen äärellä. Aktivoiduin vihdoin, kun kuulin pari päivää sitten kävelyllä ollessani kukon kiekumista. Se tuntui niin ilahduttavalta ääneltä. Olen viettänyt kevättä ihan uudella paikkakunnalla, siellä Raamattukurssilla, ja sitten kun olin iltapäiväkävelyllä, niin jostain talosta kaikui kevään ensimmäisissä lämpimissä päivissä reipas kukkokiekuu. En lähtenyt kiekujaa katsastamaan, mutta hymyilin kyllä. Kanat eivät ole jättäneet minua vieläkään rauhaan.
Täällä maatilapaikassa katselen tyhjää kanahäkkiä. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että se jää tyhjäksi koko kesäksi. Jo viime vuonna kananhoidosta jäi vähän liikaa äitini tehtäväksi, kun itse asuin 10 km päässä. Vaikuttaa siltä, että tulen tänäkin kesänä asumaan yhtä kaukana ja sitten on parempi, etten ota nyt kanoja ollenkaan. Näin ainakin tässä vaiheessa ajattelen.
Oma elämäni on vaihteeksi aika lailla avoinna. Koko kevään olen hautonut vähän isompaa päätöstä, joka tuntuu nyt olevan kuoriutumista vaille valmis. Siitä sitten kenties myöhemmin täällä. Kuitenkin on jotenkin tyhjä olo. Elämä ei tosiaan mene niin kuin olisi sen kuvitellut menevän.
Näinä päivinä eletään taas hyvin kanaista aikaa kun munat ja kanat ovat valloittaneet maailman pääsiäisen merkiksi. Viime vuonna kirjoitin pääsiäiseen liittyvästä uskonnollisuudesta, mutta tänä vuonna näen sen lisäksi asian toisenkin puolen. Kuitenkin on hienoa että Suomessa vietetään pääsiäistä. Muistuttamassa siitä, mitä valtavaa ja mullistavaa silloin yhtenä pääsiäisenä tapahtui. Kun Jeesus runneltiin ja ristiinnaulittiin ja Hänen verensä vuoti kaikkien maailman ihmisten syntien vuoksi. Ja kuinka Hän ei jäänyt kuolemaan vaan nousi ylös. Kaikki pääsiäiskanat ja tiput kaakattakoot tätä asiaa: ”silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle. Ajatelkaa häntä..” (Hepr. 12:2-3) Ajatellaan Häntä. Jeesusta. Muttei tietenkään vain pääsiäisenä vaan muutenkin.
Näkee nyt sitten alkaako tässä blogeja vielä muotoutumaan vai kuinka tämä menee. Onhan tässä ihmeellisiä kanarintamalla tapahtunut taas sitten viime kirjoittamisen, Suomeen on saatu uusi julkkiskin, Munamies Munakasta! En kyllä voinut olla nauramatta kun talvella alettiin yhtäkkiä uutisoimaan jostain Munamiehestä :) Kyllä munat ovat nyt päässeet julkisuuteen. Toivottavasti vielä tulee suomalaisille yhtälailla tiettäväksi, kuinka ihana Jeesus on.
