Olin eilen raamattupiirissä, jossa juttelimme psalmista 103. Minua puhutteli erityisesti sen jae 5: ”joka [Herra] sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään, niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan.” Mietittiin mm., että mitä tarkoittaa ”sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan”. Että tarkoittaako se sitä, että saa uuden voiman ja on nuorekas ja voimakas kuin kotka vai että uudistuuko ihmisen nuoruus ja voima jotenkin samoin kuin kotkankin nuoruus uudistuu. Nyt tarvittaisiin taas parempia ornitologisia tietoja kotkan elämästä, millaisia vaiheita siinä on. Kovin lohduttava jae joka tapauksessa ymmärsi se sitten niin tai näin.
Kun en niin tiedä kotkista, niin parempi pysyä tutumpien lintujen parissa. Kenties kotkienkin sulat uusiutuvat samoin kuin kanojen. Kanojen elämässä ainakin on erittäin selkeitä vaiheita. Itse en vain ole päässyt pitämään kanoja niin kauan että olisin nähnyt niiden sulkasadon. Jos kanoja pidetään niin että valaistus tulee ulkoilmasta, on täysin luonnollinen asia, että syksyllä loka-marraskuussa tulee sulkasato-vaihe. Tässä lainaus kirjasta Siipikarjanhoito (Eklund 1970): ”Sulkasato on luonnollinen joka syksy toistuva ilmiö kanan elämässä. Silloin se pitää munintatauon ja vaihtaa kuluneen höyhenpukunsa uuteen.” Sulkasadossa kanat tavallaan lepäävät edellisen munintakauden rasituksista ja valmistautuvat uuteen. Ja ovat kurjan näköisiä.
Tuntuu, että itsellä on nyt niin tuo sulkasato meneillään. Näkeehän sen vaikka näistä blogeistakin, ei ole tänä vuonna tullut montaa kirjoitettua. Ja voimat ovat niin kovasti vähissä edelleen. Vanhat sulat ovat tippuneet pois ja on jotenkin paljas olo. Tuntuu että siitä mitä oli ennen, ei ole paljon jäljellä (ei enää yhtäkään ”sulkaa hatussa”), eikä vielä ole mitään uuttakaan tullut tilalle. Joskus ihmetellen ajattelee kun puhutaan, että 30-40 -ikäisenä on elämän ruuhkavuodet pienten lasten, työelämän ja taloremonttien keskellä. Itsellä elämä on mennyt niin erilaisia teitä, paljon hiljaisempia ja mutkaisempia yksinäisiä teitä, ettei ole siihen ruuhkaan päätynyt. Uutta vaihetta silti kovasti kaipaa, mutta ristiriitana sille on, että tuntuu koko ajan, ettei ole voimaa uuteen.
Olen nyt kerran käynyt psykoterapeutin juttusilla. Yhden kerran perusteella ei oikein vielä osaa sanoa muuta kuin että se on kallista.. Mutta jotakuta sellaista ihmistä tarvitsen, jolle asioita saisi purkaa ja nyt sitten päädyin menemään tuonne. Toivottavasti se ei olisi turhaa, vaan että voisi saada jotakin uutta hänenkin kauttaan. Se jää nähtäväksi.
Jatkan höyhenten pudottelua ja koitan jättää itseni Jumalan haltuun. Hän on luvannut pitää siipiensä suojassa ja niissä siivissä ei ole sulkasatoja. Jään odottamaan lupausta Ps: 103:5: ”Sinun halajamisesi hän tyydyttää hyvyydellään”. Varmasti nuoruus ja voimakin uudistuu, kun sydämen kivut tulevat hoidetuiksi. Uskon, että sulkasato kuuluu elämään.
