Jostain syystä olen jotenkin kiinnostunut ja innostunut Lähi-idästä. Israelissa ainakin minulla on joka matkalla ollut jotenkin hienoa. Aina se kutsuu ja vetää puoleensa, en sitä oikein voi ymmärtääkään. Tämä oli 4. matkani Israeliin (aina olleet viikon mittaisia). Ja taas haluaisi mennä sinne uudelleen. Se on niin pieni ja ihmeellinen maa täynnä mielenkiintoisia asioita.
Ensimmäistä kertaa olin nyt elämässäni myös Jordanian puolella – kaksi yötä siellä oltiin. Kauniita vuoristoisia maisemia oli sielläkin. Ja sitten toki myös paljon aavikkoa. Ja turistille ihmeellinen Petran kaupunki. Se oli kyllä elämys.
Jordania on Israelia toki kovasti erilainen. Jotenkin alkeellisempi monissa kohdin. En nyt miksikään suureksi Jordanian tuntijaksi kahdessa päivässä tullut, mutta ainakin jotakin sellaista näin mitä Israelissa ei ole: kanakaupat! Kun ajettiin kaupunkien läpi, niin väkisinkin huomasi muiden kauppojen ohessa pieniä putiikkeja, jossa sisällä oli häkkejä ja niissä istui valkoisia kanoja odottamassa ostajiaan. Valitettavasti bussi ajoi sen verran vauhdilla aina ohi, etten ollenkaan ehtinyt räppäämään valokuvaa näistä kaupoista. Toisaalta voi olla hyväkin etten ehtinyt, sillä näky olisi saattanut olla aika surkeakin. Olisi voinut tulla kanoja sääli.
En tiedä kanakauppojen toimintaperiaatetta – ostettiinko sieltä eläviä kanoja, jotka sitten tapettiin kotona vai tapahtuiko teurastus kaupassa vai olisiko sieltä saanut ostaa munivia kanoja kotiin. Veikkaan kuitenkin että kotiin olisi saanut ostaa elävän kanan ja valmistaa sen sitten siellä. Uusavuttomuudesta ei ainakaan voi paikallisia moittia. Aktiivista toimintaa nähtiin myös toisella tavalla bussin ikkunasta kun meneillään oli parhaillaan jokin islaminuskoon kuuluva juhla, jonka tapoihin kuuluu lampaan teurastaminen. Tienvarsilla näkyikin lampaan teurastusta ja suolistusta. Onhan siinä länsimainen aika ihmeissään.
Islamista ei ole helppo kirjoittaa. Tarvitsee olla niin kauhean rohkea, että uskaltaa ja minä en ole. Jotenkin pelkää sitä uskontoa. Se armottomuus tuntuu niin pelottavalta. Ja toisaalta haluan heti samaan hengenvetoon sanoa, että haluan kovasti rakastaa näitä ihmisiä. Ja rakastan. Jordanialaisetkin olivat aivan ihania – vieraanvaraisia ja ystävällisiä. Muttei se tarkoita että tuo uskonto olisi ihana. Kunpa hekin voisivat tulla tuntemaan Jeesuksen ja armon ja anteeksiantamisen voiman.
Vaikea selittää, mutta jotenkin tämä oli minulle merkittävä matka. Vaikka mitään sinänsä erikoista ei siellä tapahtunut, niin silti jälkeenpäin on tuntunut siltä, että sai siellä olla Jumalan siunauksen sateissa. On ollut hyvä olla matkan jälkeen, parempi kuin pitkään aikaan. Nautin niin ulkomailla olosta. Jotakin elämäni kutsumusta koen siinä. Että jos joskus tulen jotenkin enemmän vielä olemaankin ulkomailla. Se on joku sisäinen toivekin. Jeesuksen asioilla ulkomailla. Mutta en taida olla vieläkään alkuunkaan valmis siihen. Ja silti se ajatus antoi uutta voimaa. Että jos elämäntehtävä vielä kirkastuisi ja saisi joskus kunnolla innostua jostain.
Israelin aurinko jäi paistamaan sisimpään ja matkan muistot kelautuvat vielä edessä. Varmaan tässä nyt pian arkeen mieli putoaa. Israelia ja Jordaniaa en kuitenkaan haluaisi unohtaakaan. Herra siunatkoon ihmisiä siellä.
Tämä kuva on erään Jordaniassa asuvan tuttavani torilta ottama. Tämä ei ole sama asia kuin ne kanakaupat mitä näin, mutta jordanialaisia kanoja kuitenkin. Vähän käy sääliksi käy näitä kanojakin – tuo laatikosta tuleva kaula on niin surkea.
P.S. Jerusalemissa yövyttiin hienossa hotellissa aikalailla keskustan alueella, mutta niin vain kuului kukon kiekuminen siellä, kun aamulla ikkunan aukaisin. Se oli hauskaa. Kotoinen ääni. :)
