En ole aiemmin kirjoittanut blogia karkauspäivänä, niin
tehdään nyt tämäkin, että saadaan tuo hiukan harvinaisempi päivämäärä näkyviin.
Tästä päivästä tuli myös uuden tietokoneen hankintapäivä ja tämä on nyt sitten
ensimmäinen uuden tietokoneen kautta tehty kirjoitus.
Kiitos Herralle,
uuden tietokoneen hankinta meni mahdollisimman helposti. Kävelin sisään
lähimpään ATK-liikkeeseen kysymään neuvoa, että mitä pitäisi tehdä, kun oma
kannettava ei enää aukea kuin vikasietotilassa, eikä aina siinäkään. Kysyin samalla millaisia
kannettavia heillä on myynnissä ja kun liike on pieni, niin heillä oli vain
yksi läppärimalli tarjolla. Niinpä sitten(ihan pienen vertailun jälkeen)
päädyin ostamaan sen mallin mikä heillä oli ja tänään he saivat hyvin
siirrettyä vanhasta kaikki tiedot tähän uuteen. Olisin ehkä halunnut ulkoisesti
jotenkin tyylikkäämmännäköisen laitteen, mutta tyydyin nyt sitten tähän.
Sisäisiltä ominaisuuksiltaan tämän pitäisi olla ihan ookoo. Vanhan laitteen
kanssa yhteistyötä kesti 8,5 vuotta, joten hyvin meni, vaikka aikanaan
ostotapahtuma oli vähintäänkin yhtä vähän harkittu kuin tämä – silloinkin
astelin viimeisessä hädässä vanhan laitteen takutessa jo ihan kamalasti lähimpään
tietokoneita myyvään liikkeeseen ja otin tyyliin ensimmäisen laitteen mitä
suositeltiin. Ystäväni teki asennukset ja näin pitkälle päästiin, koko blogi ja
paljon muuta tähän asti sillä. Mutta nyt tuli uuden aika.
Koko blogihan on ollut minulla vähän niin kuin uuden ajan
odotusta. Jeesuksen valtakunnan odotusta, mutta myös jotakin uutta käännettä
omassa elämässä jo tässä aikakaudessa ennen Herran paluuta. Että voisi elää
vielä niistä uusista asetuksista ja voimasta käsin, jotka Jumalalta voi tulla.
Välillä kovasti uskoen ja luottaen että uusi aika tulee ja jostain se vain
tulee ehkä yllättäenkin. Ja välillä sitten taas aika epätoivoisena siitä, että
tässä se elämä vain valuu hiekkaan eikä mielekkäitä juttuja löydy ollenkaan tai
ainakaan voimaa niiden tekemiseen. Ja
tietysti se elämänkumppaniasia sinne samaan vellontaan. Välillä niin vahvasti
ja turvallisesti luottaen Isän käsiin elämänsä ja että paras mahdollinen kuvio
minulle tapahtuu ja sitten taas välillä niin epätoivoisena siitä ettei
yhteyteen tunnu pystyvän tai yhteyttä ei muista syistä synny. Näissä aalloissa
on menty jo aika kauan. Ilman Raamatun lupauksia, profetaalisia sanoja jne
olisin vaipunut syvälle jo ajat sitten, mutta aina on jostain jotain rohkaisua
tullut jaksaa eteenpäin.
Meillä on maatilalla ollut nyt aika uudenlaisia uutisia.
Kerron varsinaisesta asiasta joskus vähän myöhemmin, koska se koskettaa
suoremmin muita kuin itseäni, vaikka toki itselle on tärkeä juttu myös. Tämä
asian seurauksena ollaan jo hiukan heitetty ilmaan sitäkin mahdollisuutta, että
pitäisikö pellot laittaa vuokralle. Maatilan tilanne käytännön asioiden suhteen
alkaa olla hyvin lähellä tietokoneen vikasietotilaa. Kun tulee lisää uusia ihan
hyviäkin juttuja, homma ei vaan enää meinaa toimia ollenkaan. Käytännön arki on
kuin hutera korttitalo, jossa romahdus on hyvin lähellä ja mikä tahansa voi sen
lopulta aiheuttaa. Tarvitsisimme todella sinne ihan uudet kuviot.
Ihminen tuntuu olevan monessa asiassa samanlainen kuin minä
vanhan tietokoneen kanssa. Vaikka vanha takkuaa ja takkuaa, silti uusissa
jutuissa on jotain pelottavaa ja niitä välttää viimeiseen asti. Huomatakseen
vain, kuinka sittenkin oli hyvä päästä siitä vanhasta eroon ja päästä uusien
mahdollisuuksien äärelle. Tämä uusi kone on ihan hiljainen, kun vanhassa
tuuletus oli jatkuvasti päällä. Netti toimii vikkelästi ja akun varausta
riittää. On paljon tyhjää kapasiteettia kaikenlaiseen uuteen, kun vanhaan ei
voinut ladata enää mitään ohjelmia. Voisikohan maatilallakin vielä tulla uuden
aika? Ettei viimeisillä voimilla tarvitsisi itse kunkin puskea ja puuskuttaa ja
jatkuvasti jättää kaikenlaista väliin vain siksi, ettei siihen ole
kokonaisuudessa kapasiteettia.
On yleensä niin valtavan helppo sanoa vierestä, mistä jonkun
henkilön pitäisi luopua tai mitä tehdä toisin ja nähdä uudet mahdollisuudet,
jos vanhasta luopuisi. Kun asia tulee omalle kohdalle, edessä vaikuttaa upeiden
mahdollisuuksien sijaan olevankin vain epämääräinen tyhjyys ja vanhat huonot ja
epätoimivat systeemit tarjoavat kuitenkin turvallisuudentunnetta, johon
haluaisi takertua.
Vaikka tietokoneeni lakkasi toimimasta, vika ei ollut kovalevyllä,
vaan tiedostot saatiin talteen enkä joudu harmittelemaan niiden häviämistä.
Ehkä muistan taas joskus tehdä varmuuskopiointiakin.. Toivon ja rukoilen että
sitten kun maatilallakin vanha käyttöjärjestelmä kaatuu, se voisi tapahtua niin
että se mikä on pysyvää ja hyvää, voisi kuitenkin jatkaa vielä elämää.
Mutta lopulta vain Jumalan Sana pysyy, mikään muu ei. Alussa
oli Sana ja lopussa on Sana. Haluaisin kyllä vielä askaroida pysyvien eikä
katoavien asioiden parissa.
