On tää blogin kirjoittaminen vaan niin hieno juttu. Että on
joku asia, mitä mielelläni aina joskus teen, vaikkei ole mitenkään eikä millään
lailla pakko. Ihan vapaudesta käsin. Että semmoinenkin on mahdollista jossain
asiassa. Ei velvollisuudesta, ei pakosta, ei toisten odotuksista eikä omasta
tarpeesta olla jotakin ja saada huomioita, vaan ihan vaan siksi kun aina
välillä haluaa kirjoittaa.
Vapaus. Mikä ihana asia ja kuinka paljon sitä kai jokainen
kaipaakaan. Ja kuinka vaikea juttu sitten kuitenkin.
On niin eri asia tehdä jotakin vapaudesta käsin kuin
sisäisestä tai ulkoisesta pakosta käsin. Vapaudessa on sydän mukana, pakossa
ei. Vapaudessa voi iloita eri vaiheista, pakossa vain suorituksen loppumisesta.
Vapaudessa vastoinkäymisiä kestää paljon paremmin, kun itse on tien valinnut ja
ajattelee koetuksienkin siihen kuuluvan. Pakossa pienikin ongelma tuntuu aivan
liialta ja viimeiseltä niitiltä. Vapaudessa on elämä mukana, pakossa kaipailee
aina jonnekin muualle.
On raskasta elää pakon ilmapiirissä. Kun lähipiirissä on
yhden mottona ”pakko-pakko-pakko”, se väkisin vaikuttaa muihinkin. Omat haaveet
levosta, armosta ja vapaudesta käsin nousevasta halusta tehdä juttuja
kuulostavat utopisilta tai vallankumouksellisilta ja ne on helppo leimata itsekkäiksi ja
jotenkin vääriksi. Jos Jeesus ei olisi levosta ja vapaudesta puhunut, en niitä
mitenkään itsekään pystyisi uskomaan. Mutta haluaisin olla Hänen puolellaan ja
uskomassa siihen, että vapaus on totta ja että Jeesuksen kanssa vapaus johtaa
hyvään ja myös toimintaan oikeissa mittasuhteissa voimavarojen mukaan.
Paljon kontrollia kokeneena on sitten jäätävää huomata
kuinka kontrolloiva itsekin on. Omaa itseään kohtaan ja toisia kohtaan. Aivan
kuin ei osaisi hahmottaa missä menee oman vastuun rajat ja pysyä omalla pienellä
tontilla ja puuhailla siellä. Toisaalta karttelee vastuuta ja toisaalta
helposti sohii toisen asioihin ottaen ne oman vastuunsa piiriin. Omat ja
toisten taakat menevät sekaisin. Ja saattaa sekaantua vielä Jumalankin rooliin.
On pari asiaa joille olen tullut hyvin allergiseksi. Tuntuu,
että pitkäkestoinen altistus aivan kuin hometalossa on tehnyt sen, että
pienikin altistus saa aikaan kohtuuttoman kohtauksen. Olen allergisoitunut
valitukselle ja kontrolloinnille enkä oikein kumpaakaan meinaa enää pystyä
reagoimaan rauhallisesti. Kohtauksia tulee ihan päivittäin. En kuitenkaan tiedä
mitä pitäisi tehdä. Itsellä kun on rakentunut oma mekanismi kontrolloimaan omia
reaktioita. Kun pakoon ei pääse, pitää vain kestää ja niin on syntynyt pakko.
Toivon ja rukoilen, että itse voisin kohdella toisia
vapauden mukaan ja uskaltaa pikkuhiljaa enemmän ja enemmän irrottaa kontrollia.
Tulen tässä varmasti jatkossakin useasti epäonnistumaan, kun tavallaan
kontrolloiva asenne on se mikä helposti jotenkin vain ensimmäisenä tulee. Mutta
silti haluaisi oppia ja huomata. Nämä ovat semmoisia asioista, joille niin
helposti on itse sokea. Asioita, joita ei oikeastaan näe, jos ei ole toinen
ihminen lähellä peilinä.
Opiskeluaikana 13-14 vuotta sitten olin kovin kiinnostunut
eräästä opiskelijanuorestamiehestä. Tavallaan
ystäviä olimmekin, ettei kyseessä ollut vain kovin kaukaa katseltu ihastus ja
jonkun verran toisiamme tunsimme, jotain juttuja yhdessä tehtiin ja joskus
jossan yhdessä oltiin – ihan kahdestaankin. Silloin kovasti toivoin siitä
pysyvää ihmissuhdetta, mutta niin ei tapahtunut. Näin jälkeenpäin ajatellen kontrolloivalla
tyylilläni saattoi olla jonkunverran asian kanssa tekemistä. Itse kyllä silloin
koitin tsempata ja olla pitämättä liikaa kiinni, mutta ehkä se ei sitten ollut
aitoa vapautta vaan yritystä vain. Syitä siihen, ettei meistä silloin tullut
pari on varmasti paljon muitakin, mutta nykyään kun tuota vapautta miettii,
niin on sitten tuotakin menneisyyden juttua pohtinut. Kuinka vapaaksi lähelläni
oleva ihminen voisi itsensä nyt kokea? Sitä en pysty itse sanomaan.
Jeesuksen kanssa sitä vapautta ihan pikkuhiljaa opiskellaan.
Hän ei pakota mihinkään. Saa viettää aikaa Hänen kanssaan tai olla viettämättä.
Saa seurata Häntä tai olla seuraamatta. Saa kuunnella Hänen sanojaan tai olla
kuulematta. Jne jne. Se on käsittämätöntä. Ja siksi Hänen seuraansa haluaa
enemmän ja enemmän. Haluaa tuntea Hänet paremmin ja paremmin. Haluaa toteuttaa
Hänen toiveitaan. Kun ei ole yhtään pakko. Ei yhtään pakko. Hän rakastaa joka
tapauksessa.
”Te olette näet
kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa
toisianne rakkaudessa.” (Gal. 5:13)
”Te olette kalliisti ostetut; älkää olko ihmisten orjia.” (1. Kor. 7:23)
