Palveluasetuksia ynnä muuta

Perjantai oli muuttopäivä: kanat otettiin kiinni, laitettiin laatikkoon ja niiden omistaja vei ne takaisin kotiin. Reilu kolme kuukautta kesäkana-aikaa tuli päätökseen. Toisaalta vähän haikeaa, mutta hyvä näin. Saivat viettää kesän hyvin vapaina kanoina ja talveksi pääsevät kotikanalaansa. Eikä minun tarvitse yhtään miettiä mitään kanojen päivien päättämisiä, kuten joskus aikaisemmin. Oikea omistaja pystyy sitten siihenkin, kun joskus tarve tulee. Ja toki sekin tarve kanoja pitäessä aina välillä tulee. Ikävintä kotiinmeno saattoi olla kukon kohdalla. Se sai kesän viettää täyttä kukon elämää kanalaumansa johtajana, mutta kotiin palattua joutuu takaisin poikamieselämään toisten kukkojen seurassa. Varmaan joskus kuulen, miten kotiinpaluu itse kullakin sujui.

Viimeiset pari viikkoa on sisältänyt taas kaikenlaisia ajatuksia, vähän myllerrystäkin ajoittain. Ja varasin myös lennot ja majoituksen Israeliin. Lähtö on reilun viikon päästä ja matkavaraus tapahtui siis kaksi viikkoa ennen lähtöä. Näin lyhyellä varoitusajalla en ole ennen Israelin matkaa varannut, mutta onnistuihan se noinkin, kun kerran majoituspaikka melkein yllättävästikin löytyi suomalaisten ylläpitämästä majatalosta, jonka olisi luullut olevan lehtimajanjuhla-aikaan aivan täysin buukattu. Eli ilmeisesti olen sitten taas menossa ja toivottavasti matkalla joku merkityskin olisi.

Välillä matkoille lähtö pelottaakin. Siinä luopuu hetkellisesti monesta turvallisuutta tuovasta tekijästä ja antautuu tuntemattoman varaan. Ajatus sairastumisesta matkan aikana tai jotkut muut yllätykset tuntuvat matkan aikana paljon pahemmilta, kuin kotona. Kuitenkin haluaisi edelleen uskaltaa jättää elämänsä sen tuntemattoman varaan, joka ei sitten kuitenkaan olekaan tuntematon, vaan Isä itse. Elämä käy hyvin tylsäksi ja piirit kovin pieniksi, jos ei koskaan uskallaudu Hänen varaansa. Alue laajenee, kun uskaltautuu Isän varassa uusiin juttuihin.

Ehkä jotkut pelot korostuvat siksi, että olen taas lähdössä matkaan yksin. Tavallaan se on helppoa ja toisaalta raskasta. Perillä Israelissa on sitten kyllä ihmisiä, joita tapaan, mutta toki sitä aina kaipaa, että voisi olla jonkun kanssa niin yhteistä näkyä, että voisi samaa matkaa kulkea elämässä enemmänkin. Tai sitten en vaan vieläkään pysty ottamaan ketään tarpeeksi lähelle, kun koen niin helposti tulevani jyrätyksi enkä osaa kertoa omia toiveitani tai ne hukkuvat toisten tarpeiden alle. Niinpä yksin matkustamisessa on myös hyvät puolensa, kun voi tehdä niitä hassuja pieniä juttuja, mitkä itselle ovat tärkeitä. Jännästi Herra on antanut kuitenkin tutustua saksalais-filippiiniläiseen 35-v naiseen, joka yleensä käy Israelissa kaksi kertaa vuodessa. Tämä on kolmas syksy on ollaan Israelissa samaan aikaan ja hänen kanssaan taas jonkun verran yhdessä ollaan. Tai miten Herra sitten johdattaakin.

Viimeisen parin viikon aikana Jumala on onnistunut kaiken keskellä puhuttelemaan myös palvelemisesta. Asenteena ja elämäntapana. Tämä on minulle ollut perinteisesti hyvin vaikea alue, koska orjan mieli ei ymmärrä vapaaehtoista sydämestä tulevaa itsensä alttiiksi antavaa iloista palvelua. Vaikka astioiden tiskaaminen, orjatyötä vai palvelua? Riippuu täysin omasta asenteesta, eikä itse työstä ollenkaan. Ja kuitenkin kyse on kahdesta täysin eri asiasta. Minulle on pitkään ollut tärkeä 1. Piet. 4:11 ”Jos joku palvelee, palvelkoon sen voiman mukaan, jonka Jumala antaa, että Jumala tulisi kaikessa ylistetyksi Jeesuksen Kristuksen kautta.” Eli siis se, että Jumala on se, joka vaikuttaa palveluhalun ja antaa siihen voiman. Eikä niin että ihmisen tarvitsisi se itsestään jostain pakottaa ja puristaa todistaakseen olevansa jotakin, mitä ei oikeasti ole. Ehkä minussa tulee aina kulkemaan mukana se joka väsyi ja joka koki ensisijaisesti saaneensa Jumalalta luvan lepoon. Mutta kyllä siihen lepoonkin loppuviimein kyllästyy ja sitten haluaisi saada ne uudet asetukset tekemiseen, ettei tarvitsisi aina väsyä uudelleen ja uudelleen tai jotenkin pelätä sitä.

Tällaisia ajatuksia tänään. Kanojen oikea omistaja pitää kanoistaan huolta ja ihmisten oikea omistaja Jumala pitää omistaan huolta vielä triljoona kertaa paremmin. ”Te ette ole itsenne omat, teidät on kalliilla hinnalla ostettu. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.” (1. Kor. 6:20)

 Syksyn väreissä

Kaunis

Kotiinlähtö omistajan sylissä

Kesän tuntoja ja tuttavuuksia

”Mutta nyt – milloin minä saan tehdä työtä oman perheeni hyväksi?” (1. Moos. 30:30b)

Jaakobin kysymys ja huokaus työskentelystä oman perheen hyväksi kuulostaa niin tutulta. Hän oli palvellut siinä vaiheessa enoansa Laabania jo melkein 20 vuotta. Sukulaisrakkaus oli himmennyt ja huijatuksi tulemisetkin auttoivat asiaa. Kotimaan kaipaus oli tullut suuremmaksi kuin pelko oman veljensä kohtaamisesta siellä. Jumala oli tehnyt työtään sydämessä, rohkeus kasvanut, luottamus Jumalaan lisääntynyt ja kyllästyminen nykyduuniin kasvanut koviin mittoihin. Niin koviin, että oli tullut aika sanoa eno ja appiukko Laabanille: ”Päästä minut lähtemään. Minä tahdon mennä kotiini ja omaan maahani. Anna minulle vaimoni ja lapseni, joiden vuoksi olen sinua palvellut. Minä tahdon lähteä.” (1. Moos. 30:25-26)

Jumala oli valmistanut Jaakobin sydäntä lähtöön, mutta vasta Herran oma kehotus lähtemiseen sai aikaan toimintaa. Jumalan sanojen jälkeen Jaakob pakkasi kapsäkkinsä, laittoi lapset ja vaimot kulkuneuvoihin, elukat kulkemaan mukana karavaanissa ja suuntana erämaan jälkeen isoisä Abrahamille luvattu maa. Oman tietynlaisen orjuutensa jälkeen Jaakob lähti kohti selkeämpää kutsumustaan ja Jordanin ylityksen jälkeisten tapahtumien seurauksena Jumala antoi hänelle nimen Israel. Vähän hän tiesi siitä että satoja vuosia myöhemmin myös hänen nimeään kantava kansa lisääntyisi suuresti orjuutensa maassa Egyptissä ja saapuisi saman Jordanin yli samaan luvattuun maahan. Ja kaikki se olisi Jumalan kunniaksi.

Tällaiset stoorit auttavat, silloin kun tuntuu, ettei jaksaisi enää yhtään. Että Jumalan aikatauluissa muutoksen vaihe kuitenkin jossain vaiheessa tulee. Ja kun se tulee, on aika täydellinen. Jaakob ei lähtenyt Laabanin luota, ennen kuin Herra siihen selvästi kehotti. Israelin kansa ei omassa voimassa pystynyt orjuudesta irrottautumaan, vaan kaikki oli Jumalan suurta aikataulua. Olen usein tosi väsynyt tilanteeseeni, mutta ei ole voimia eikä ymmärrystä muutokseenkaan. Tarvitaan Jumalaa siinäkin, mikä se seuraava vaihe ylipäätään voisi olla. Mutta kumpa sellainen vielä olisi..

Ja sitten kun ei ole oikein muutakaan mielessä, voisin tässä esitellä tämän vuoden kesäkanat vielä kun ne maatilalla ovat ennen poislähtöään:

Kekki Kakkonen

Komea ja hyväkäytöksinen herrasmieskukko. Vahtii ja pitää huolta laumastaan. Kekki Kakkonen on varmasti nauttinut kesästään, kun nyt ensi kertaa on päässyt ykköseksi, kanalauman johtajaksi. Tätä ennen elänyt poikamieskukon elämää toisten kukkopoikien kanssa, ilmeisesti hieman syrjittynäkin. Välillä kieutaan vuorokieuntaan naapurin kukkojen kanssa. Kukot eivät ole koskaan tavanneet, mutta pitävät yllä kiekuyhteyttä.

Kanatuinen ”Kanis”

Kaikkien kaveri ja sylikana nro 1. On ollut ihana pitää Kanatuista sylissä ja moni muukin on saanut pitää ensi kertaa elämässään kanaa sylissä, kun Kanatuista ei pahemmin haittaa olla milloin kenenkin roikotettavana. Toisaalta Kanatuisella on myös vähän huonoa käytöstä ja se saattaa tulla nokkimaan jalkaa liiassa tuttavallisuudessaan. Siskontyttö 5 v kutsuu Kanatuista termillä ”nokkijani” ja juoksee sitä tarvittaessa karkuun. Kuvassa 11-v afrikkalaistaustainen uusi ystäväni pitää kanaa ensi kertaa sylissään, kun koko perhe kävi maatilalla tutustumassa.

Juoksujalka

Kanatuisen sisko. Hyvin samannäköinen, mutta vähän tuhdimpi tyttö (en ole ihan varma edes näin kuvasta, onko tämä Juoksujalka vai Kanis, livenä erottaa paremmin). Antaa ottaa myös itsensä syliin, mutta ei niin innokkaasti kuin Kanatuinen. Kanatuinen ja Juoksujalka ovat kuoriutuneet viime kesänä erään kolmannen kananpitäjän olohuoneessa ja niitä on sen jälkeen kuskattu mm. mökille mukana. Ovat saaneet poikkeuksellisen ihmisläheisen alun elämälleen, niin sylissä olo saa nämä tytöt vain nauttimaan ja nukkumaan eivätkä sitä pelkää.

Potpot ”Pottis”

Itsenäinen tyylikäs vanhempi rouva, jolla on hyvä suhde Kekki Kakkoseen. Ei kaipaa ihmisten kosketuksia ja munii omaan piilopesäänsä eli aivan eri paikkaan kuin muut. Aloitti kesänsä meillä kulkemalla tien yli naapurin kana-aitauksen luo ja sai aikaan ilmoituksen kylän fb-seinällä.

Kerma

Porukan arin kana ja myös itsenäinen kulkija. Toisaalta menossa mukana siinä missä muutkin. Munii pieniä söpöjä munia silloin tällöin.