”Mutta nyt – milloin minä saan tehdä työtä oman perheeni
hyväksi?” (1. Moos. 30:30b)
Jaakobin kysymys ja huokaus työskentelystä oman perheen
hyväksi kuulostaa niin tutulta. Hän oli palvellut siinä vaiheessa enoansa Laabania
jo melkein 20 vuotta. Sukulaisrakkaus oli himmennyt ja huijatuksi tulemisetkin
auttoivat asiaa. Kotimaan kaipaus oli tullut suuremmaksi kuin pelko oman
veljensä kohtaamisesta siellä. Jumala oli tehnyt työtään sydämessä, rohkeus
kasvanut, luottamus Jumalaan lisääntynyt ja kyllästyminen nykyduuniin kasvanut
koviin mittoihin. Niin koviin, että oli tullut aika sanoa eno ja appiukko Laabanille:
”Päästä minut lähtemään. Minä tahdon mennä kotiini ja omaan maahani. Anna
minulle vaimoni ja lapseni, joiden vuoksi olen sinua palvellut. Minä tahdon
lähteä.” (1. Moos. 30:25-26)
Jumala oli valmistanut Jaakobin sydäntä lähtöön, mutta vasta
Herran oma kehotus lähtemiseen sai aikaan toimintaa. Jumalan sanojen jälkeen
Jaakob pakkasi kapsäkkinsä, laittoi lapset ja vaimot kulkuneuvoihin, elukat
kulkemaan mukana karavaanissa ja suuntana erämaan jälkeen isoisä Abrahamille
luvattu maa. Oman tietynlaisen orjuutensa jälkeen Jaakob lähti kohti selkeämpää
kutsumustaan ja Jordanin ylityksen jälkeisten tapahtumien seurauksena Jumala
antoi hänelle nimen Israel. Vähän hän tiesi siitä että satoja vuosia myöhemmin
myös hänen nimeään kantava kansa lisääntyisi suuresti orjuutensa maassa
Egyptissä ja saapuisi saman Jordanin yli samaan luvattuun maahan. Ja kaikki se olisi
Jumalan kunniaksi.
Tällaiset stoorit auttavat, silloin kun tuntuu, ettei
jaksaisi enää yhtään. Että Jumalan aikatauluissa muutoksen vaihe kuitenkin
jossain vaiheessa tulee. Ja kun se tulee, on aika täydellinen. Jaakob ei
lähtenyt Laabanin luota, ennen kuin Herra siihen selvästi kehotti. Israelin
kansa ei omassa voimassa pystynyt orjuudesta irrottautumaan, vaan kaikki oli
Jumalan suurta aikataulua. Olen usein tosi väsynyt tilanteeseeni, mutta ei ole
voimia eikä ymmärrystä muutokseenkaan. Tarvitaan Jumalaa siinäkin, mikä se
seuraava vaihe ylipäätään voisi olla. Mutta kumpa sellainen vielä olisi..
Ja sitten kun ei ole oikein muutakaan mielessä, voisin tässä
esitellä tämän vuoden kesäkanat vielä kun ne maatilalla ovat ennen
poislähtöään:
Kekki Kakkonen
Komea ja hyväkäytöksinen herrasmieskukko. Vahtii ja pitää huolta laumastaan. Kekki Kakkonen on varmasti nauttinut kesästään, kun nyt ensi kertaa on päässyt ykköseksi, kanalauman johtajaksi. Tätä ennen elänyt poikamieskukon elämää toisten kukkopoikien kanssa, ilmeisesti hieman syrjittynäkin. Välillä kieutaan vuorokieuntaan naapurin kukkojen kanssa. Kukot eivät ole koskaan tavanneet, mutta pitävät yllä kiekuyhteyttä.
Kanatuinen ”Kanis”
Kaikkien kaveri ja sylikana nro 1. On ollut ihana pitää Kanatuista sylissä ja moni muukin on saanut pitää ensi kertaa elämässään kanaa sylissä, kun Kanatuista ei pahemmin haittaa olla milloin kenenkin roikotettavana. Toisaalta Kanatuisella on myös vähän huonoa käytöstä ja se saattaa tulla nokkimaan jalkaa liiassa tuttavallisuudessaan. Siskontyttö 5 v kutsuu Kanatuista termillä ”nokkijani” ja juoksee sitä tarvittaessa karkuun. Kuvassa 11-v afrikkalaistaustainen uusi ystäväni pitää kanaa ensi kertaa sylissään, kun koko perhe kävi maatilalla tutustumassa.
Juoksujalka
Kanatuisen sisko. Hyvin samannäköinen, mutta vähän tuhdimpi
tyttö (en ole ihan varma edes näin kuvasta, onko tämä Juoksujalka vai Kanis, livenä erottaa paremmin). Antaa ottaa myös itsensä syliin, mutta ei niin innokkaasti kuin
Kanatuinen. Kanatuinen ja Juoksujalka ovat kuoriutuneet viime kesänä erään
kolmannen kananpitäjän olohuoneessa ja niitä on sen jälkeen kuskattu mm.
mökille mukana. Ovat saaneet poikkeuksellisen ihmisläheisen alun elämälleen,
niin sylissä olo saa nämä tytöt vain nauttimaan ja nukkumaan eivätkä sitä
pelkää.
Potpot ”Pottis”
Itsenäinen tyylikäs vanhempi rouva, jolla on hyvä suhde Kekki
Kakkoseen. Ei kaipaa ihmisten kosketuksia ja munii omaan piilopesäänsä eli
aivan eri paikkaan kuin muut. Aloitti kesänsä meillä kulkemalla tien yli naapurin kana-aitauksen luo ja sai aikaan ilmoituksen kylän fb-seinällä.
Porukan arin kana ja myös itsenäinen kulkija. Toisaalta menossa mukana siinä missä muutkin. Munii pieniä söpöjä munia silloin tällöin.
