Perjantai oli muuttopäivä: kanat otettiin kiinni, laitettiin
laatikkoon ja niiden omistaja vei ne takaisin kotiin. Reilu kolme kuukautta
kesäkana-aikaa tuli päätökseen. Toisaalta vähän haikeaa, mutta hyvä näin.
Saivat viettää kesän hyvin vapaina kanoina ja talveksi pääsevät kotikanalaansa.
Eikä minun tarvitse yhtään miettiä mitään kanojen päivien päättämisiä, kuten
joskus aikaisemmin. Oikea omistaja pystyy sitten siihenkin, kun joskus tarve
tulee. Ja toki sekin tarve kanoja pitäessä aina välillä tulee. Ikävintä
kotiinmeno saattoi olla kukon kohdalla. Se sai kesän viettää täyttä kukon
elämää kanalaumansa johtajana, mutta kotiin palattua joutuu takaisin
poikamieselämään toisten kukkojen seurassa. Varmaan joskus kuulen, miten
kotiinpaluu itse kullakin sujui.
Viimeiset pari viikkoa on sisältänyt taas kaikenlaisia
ajatuksia, vähän myllerrystäkin ajoittain. Ja varasin myös lennot ja majoituksen
Israeliin. Lähtö on reilun viikon päästä ja matkavaraus tapahtui siis kaksi
viikkoa ennen lähtöä. Näin lyhyellä varoitusajalla en ole ennen Israelin matkaa
varannut, mutta onnistuihan se noinkin, kun kerran majoituspaikka melkein
yllättävästikin löytyi suomalaisten ylläpitämästä majatalosta, jonka olisi
luullut olevan lehtimajanjuhla-aikaan aivan täysin buukattu. Eli ilmeisesti
olen sitten taas menossa ja toivottavasti matkalla joku merkityskin olisi.
Välillä matkoille lähtö pelottaakin. Siinä luopuu
hetkellisesti monesta turvallisuutta tuovasta tekijästä ja antautuu
tuntemattoman varaan. Ajatus sairastumisesta matkan aikana tai jotkut muut
yllätykset tuntuvat matkan aikana paljon pahemmilta, kuin kotona. Kuitenkin
haluaisi edelleen uskaltaa jättää elämänsä sen tuntemattoman varaan, joka ei
sitten kuitenkaan olekaan tuntematon, vaan Isä itse. Elämä käy hyvin tylsäksi
ja piirit kovin pieniksi, jos ei koskaan uskallaudu Hänen varaansa. Alue
laajenee, kun uskaltautuu Isän varassa uusiin juttuihin.
Ehkä jotkut pelot korostuvat siksi, että olen taas lähdössä
matkaan yksin. Tavallaan se on helppoa ja toisaalta raskasta. Perillä Israelissa
on sitten kyllä ihmisiä, joita tapaan, mutta toki sitä aina kaipaa, että voisi
olla jonkun kanssa niin yhteistä näkyä, että voisi samaa matkaa kulkea elämässä
enemmänkin. Tai sitten en vaan vieläkään pysty ottamaan ketään tarpeeksi
lähelle, kun koen niin helposti tulevani jyrätyksi enkä osaa kertoa omia
toiveitani tai ne hukkuvat toisten tarpeiden alle. Niinpä yksin matkustamisessa
on myös hyvät puolensa, kun voi tehdä niitä hassuja pieniä juttuja, mitkä
itselle ovat tärkeitä. Jännästi Herra on antanut kuitenkin tutustua
saksalais-filippiiniläiseen 35-v naiseen, joka yleensä käy
Israelissa kaksi kertaa vuodessa. Tämä on kolmas syksy on ollaan Israelissa
samaan aikaan ja hänen kanssaan taas jonkun verran yhdessä ollaan. Tai miten
Herra sitten johdattaakin.
Viimeisen parin viikon aikana Jumala on onnistunut kaiken
keskellä puhuttelemaan myös palvelemisesta. Asenteena ja elämäntapana. Tämä on
minulle ollut perinteisesti hyvin vaikea alue, koska orjan mieli ei ymmärrä
vapaaehtoista sydämestä tulevaa itsensä alttiiksi antavaa iloista palvelua. Vaikka
astioiden tiskaaminen, orjatyötä vai palvelua? Riippuu täysin omasta
asenteesta, eikä itse työstä ollenkaan. Ja kuitenkin kyse on kahdesta täysin
eri asiasta. Minulle on pitkään ollut tärkeä 1. Piet. 4:11 ”Jos joku palvelee,
palvelkoon sen voiman mukaan, jonka Jumala antaa, että Jumala tulisi kaikessa
ylistetyksi Jeesuksen Kristuksen kautta.” Eli siis se, että Jumala on se, joka
vaikuttaa palveluhalun ja antaa siihen voiman. Eikä niin että ihmisen
tarvitsisi se itsestään jostain pakottaa ja puristaa todistaakseen olevansa
jotakin, mitä ei oikeasti ole. Ehkä minussa tulee aina kulkemaan mukana se joka
väsyi ja joka koki ensisijaisesti saaneensa Jumalalta luvan lepoon. Mutta kyllä
siihen lepoonkin loppuviimein kyllästyy ja sitten haluaisi saada ne uudet
asetukset tekemiseen, ettei tarvitsisi aina väsyä uudelleen ja uudelleen tai
jotenkin pelätä sitä.
Tällaisia ajatuksia tänään. Kanojen oikea omistaja pitää
kanoistaan huolta ja ihmisten oikea omistaja Jumala pitää omistaan huolta vielä
triljoona kertaa paremmin. ”Te ette ole itsenne omat, teidät on kalliilla
hinnalla ostettu. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.” (1. Kor. 6:20)
Kaunis
