Back to and from Jerusalem

Rauhallista päivää - kotona jälleen. Kuusi Jerusalemin päivää ovat takanapäin ja kotiarkeenkin olen jo hiukan ehtinyt laskeutua. Olen kiitollinen, että tuollaisen pikkumatkan Israeliin sain taas tehdä. Se oli 13. kerta maassa ja tällä kertaa vietin koko ajan Jerusalemissa. Olisin ehkä halunnut käydä jossain muuallakin, mutta luontevaa tilaisuutta ei nyt oikein tullut, joten otin tämän kuvion Herralta tällä kertaa näin. Eli lehtimajanjuhla-aika Jerusalemissa.

Matka oli jotenkin levollinen. En ollut suunnitellut mitään etukäteen, niin ei sitten ollut missään vaiheessa kiirekään yhtään mihinkään. Perillä kuljin melkein joka päivä saksalaisen ystäväni kanssa. Suomalaisten ylläpitämässä majatalossa oli puolestaan sopivasti aamiaisseuraa ja jotain jutteluja iltaisinkin. Minulla oli myös aikaa lukea joitain hyviä kirjoja ja lepäillä sapattina, kun mikään julkinen liikennekään ei kulje. Suurin osa paikoista, joissa ystäväni kanssa kuljettiin, olivat jo entuudestaan tuttuja, mutta eihän sitä Jerusalemiin ole ollenkaan kyllästynyt. Päinvastoin, tuntuu, että mitä enemmän siellä kulkee ja mitä tutummaksi paikat tulevat, sitä enemmän niistä pitää ja niihin rakastuu. Kuinka hämmentyneenä muistankaan kulkeneeni ensimmäistä kertaa Jerusalemin vanhan kaupungin basaarin sokkeloissa ryhmän kanssa oppaan perässä eksymistä peläten. Ja kuinka se nyt vähitellen alkaa tuntua aivan kotoiselta paikalta, josta ei vain meinaa saada ollenkaan tarpeekseen. Öljymäellä voisi istua loputtomiin kaupunkia katselemassa ja monessa muussa paikassa viipyilemässä. Mutta sitten tulee aina kuitenkin aika lähteä.

Niin, en tiedä oliko tällä matkalla jotain erityisempää merkitystä. Olen siitä kuitenkin kiitollinen. Sain tavata ystäviä, nauttia Jerusalemista ja Jumalan läsnäolosta siellä. Joku semmoinen kirkastusvuorihetki, jonne haluaisi jäädä, mutta kuitenkin tietäen että se varsinainen palvelu on jossain siellä ”alhaalla”. Ja kuitenkin ihanaa, että hetken on saanut olla arjen asioiden yläpuolella ja katsella juttuja ihan toisesta näkökulmasta – levollisena. Täällä meinaa sitten taas alkaa kiristää milloin mistäkin kohtaa, mutta saa sitten taas ainakin pitää suuntana sitä rakkautta, lepoa ja rauhaa, jossa on hetken saanut olla kylpemässä.

Tähän syksyyn virettä tuo Raamatun lukemiseen innostava kirjaprojekti, jossa omalla pienellä osallani olen saanut olla mukana. Näkee sitten mitä muuta johdattuu, toki jokapäiväistä jotain. Ja toivottavasti aikaa ja rauhaa olla rukouksessa. Toivottavasti myös uskovien todellista ja syvenevää yhteyttä yksinäisen ja kylmän maailman keskellä. Jeesuksen tuntemista ja läsnäoloa, nöyryyttä tunnustaa syntejä ja tehdä parannusta. Iloa ja armollisuutta. Rakkautta ja lempeyttä pelkojen ja vihan tilalle.

”Onnellisia ne ihmiset, joiden voima on sinussa, joilla on sydämellään pyhät matkat! Kun he kulkevat kyynellaakson kautta, he muuttavat sen lähteitten maaksi, ja syyssade peittää sen siunauksilla.” Ps. 84:6-7

 Maisemaa majatalon lähellä.

Iloinen kana Jerusalemin vanhassa kaupungissa.