Pienenä uuteen vuoteen?

Vuoden viimeinen blogitus 2019. Mitä tästä vuodesta sanoisin? Jotenkin tasainen. En pysty nostamaan juurikaan erityisiä tapahtumia tai käänteitä ylitse muiden. Toki jotkut arjesta poikkeavat tapahtumat tai viikot Israelissa ja Ruotsissa jättivät erilaisen muistijäljen. Mutta tänä vuonna on ollut myös iloa maatilan arjessa ja se on kenties eniten uutta. Kuitenkin ehkä vähän on myös pettynyt olo, kun jostain syystä aina odottaa jotain suurta ja ihmeellistä, ja sitten kun sitä ei tule, on vähän alakuloinen. Ja silti en edes tiedä, mitä se ”suurta ja ihmeellistä” mitä haluaisin, olisi. Isot muutokset myös pelottavat, mikä on taas tämän syksyn myllerryksissä hyvin havaittu. Isä tietää parhaiten ja tämä oli minulle paras mahdollinen vuosi. Vaikka minusta tuntuisikin joskus toiselta, se oli silti paras mahdollinen vuosi ikuisuusnäkökulmasta. Haluaisi, että elämä olisi Sanan pohjalle perustunut eikä omien tunteiden. ”Me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa, niiden, jotka hän on suunnitelmansa mukaan kutsunut.” (Room. 8:28)

”Rakkaus.. ei etsi omaa etuaan.” (1. Kor. 13:5) Tämä on ollut viime aikoina hiukan mielessä. Puhutellut ja paljastanut pelkkää itsekkyyttä.  ”Minä itse” etsii pelkkää omaa etuaan ja vetoaa omiin oikeuksiinsa ja tarpeisiinsa. Mutta jos saisin oikeuteni mukaan Jumalan edessä, olisi se ikuisen kadotuksen osa. Ristillä kääntyvät asiat ylösalaisin. Jeesus antaa uudenlaiset oikeudet: oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä. (Joh. 1:12) Muita oikeuksia ovat mm. vihamiesten rakastaminen, asioista luopuminen Jeesuksen tähden, Jumalan huolenpito, iankaikkinen elämä jne.

Tietynlainen raskaus tulee ehkä siitä, että samaan aikaan yrittää elää eri ”maailmojen” odotusten mukaan. Törmäyskurssilla on Jumalan miellyttäminen ja ihmisten miellyttäminen. Kun molemmat tuntuvat tärkeiltä, sekava mielentila ja vaikeus tehdä valintoja on taattu.

Taistelut käydään sisimmän hiljaisissa hetkissä Jumalan edessä. Niissä taisteluissa antautunut on voittaja. Kaikkensa luovuttanut saa kaiken. Itselleen kuollut saa elämän.

On asioita, jotka niin helposti sanovat Jeesukselle: en tarvitse sinua. Esimerkiksi ylpeys ja kuvitelma omasta hyvästä elämästä, oma tieto ja ”viisaus” ja omaisuus. Kaikki tämä ”oma” saavat Jeesuksen näyttämään turhalta tai pieneltä. Ivan kohteelta. ”Maailmassa hän oli, ja maailma oli hänen kauttaan syntynyt, mutta maailma ei tuntenut häntä.” (Joh. 1:10)

Vain Jumalan Sanalla ja rukouksella, Jeesuksen Hengellä ja armon ja rakkauden asenteella voi valloittaa uusia alueita. Ja nöyryydellä. Pianonkin myötä olen miettinyt uusille alueille astumista. Sitä, että pienetkin uudet aluevaltaukset tapahtuvat nöyryyden kautta. On vaikea tai mahdoton aloittaa mitään uutta, jos ei ole nöyryyttä tunnustaa, ettei osaa jotakin, että on aivan aloittelija ja tarvitsee toisia opastamaan. Lapseksi jälleen. Pienuudessa ja nöyryydessä avautuvat uudet ovet. Kuolemassa kirkkaus.

Rukoilen, että 2020 saisi olla itse kullakin Kalliolle rakentamisen vuosi.

da capo, tranquillo

Jean Sibeliuksen päivä, suomalaisen musiikin päivä. Tämän syksyn ajatuksiin ja jonkinlaisiin tavoitteisiinkin kuului sähköpianon hankinta. Jossain vaiheessa näytti jo, että en sittenkään saa sitä aikaiseksi, mutta toisin kuitenkin kävi. Viime keskiviikkona piano tuli asuntooni ja nyt on muutamia päiviä sitä sitten ihmetelty. Onhan se hauska, kun digitaalisia ominaisuuksia on niin kaikenlaisia. Vähän sama kuin lankapuhelimesta vaihtaisi älykännykkään. Sillä voi myös soittaa, mutta on niin paljon muutakin kikkailua. Voi testailla läpi valtavan määrän erilaisia soittoääniä konserttipianosta tuuban kautta merenkohinaan. Laittaa pianon soittamaan itsekseen tai käyttää sitä vain bluetooth-kaiuttimena. Vasen ja oikea käsi voivat soittaa eri soittoääntä ja ties mitä. Ja sitten voi soittaa ihan tavallisesti pianoa tavallisista nuoteista. Kuitenkin volyymia säätäen, ettei naapureita yhtään haittaa.

En muista ollenkaan, olenko täällä kertonut musiikkihistoriaani. Lapsena minut siis jossain määrin pakotettiin pianotunneille. Tuskin olen sitä erityisen vahvasti vastustanut, mutta en kyllä erityisemmin hinkunutkaan. Olin varmaan aika keskinkertainen piano-oppilas, joka oppi soittamaan, mutta ei musiikista nauttimaan. En muista kuinka monta vuotta olen tunneilla käynyt, mutta ehkä jonkunlaisen helpotuksen tunteen muistan lopettamiseen liittyen.

Jos kristittyjen kokoontumisiin ei liittyisi usein musiikki, olisin varmaan elänyt vuosikausia ilman mitään lähempää kontaktia musiikkiin. Kuitenkin kun tilaisuuksissa käy, laulu ja musiikki kulkee vähän niin kuin automaattisesti mukana, vaikkei sille erityisesti syttyisikään. Ja se on oikein hieno juttu. Jumala on kuitenkin koskettanut vuosien varrella lukuisten laulujen, virsien ja ylistyksen kautta. Ja aina on löytynyt niitä, joille musiikki on ollut tapa olla palvelemassa. Kaiketi näin pikkuhiljaa vuosien varrella oma asennemaailma musiikkiin on jotenkin parantunut, kun nyt tämmöinen oma piano –ajatus on näin konkreettiseksi tullut.

Tuntuu kivalta, että piano on tuossa, mutta että se ei pakota mihinkään. Soitto-opetukseen en ole ainakaan heti lähtemässä, eikä minkäänlainen julkinen soittaminen ole yhtään tavoitteissa. Vähän sama kuin viime vuoden akryylimaalaamisen kanssa – ihan vain omaksi huviksi. Netistä löytyy nykyään niin valtavasti kaikkia soittoaiheisiakin videoita, josta voi saada ideoita. Voisihan se hyvä olla päästä eroon soitto-ope-traumasta ja olla joskus vielä ihan oppilaana. Mutta ei kiirehditä sen kanssa. Ja kyllä nyt pystyn arvostamaan sitä, että lapsena on sinne soittotunneille viety, tuskin muuten tässä tilanteessa olisin eikä aivan täydestä nollasta olisi innostusta alkaa opetteluun. Tuntuu, että joku ympyrä sulkeutuu nyt oman pianon äärellä, vaikka mitään erityisempää uutta alkua en tässä osaakaan nähdä. Ja aikuisena tätä voi ajatella vaikka motorisena aivojumppana, jos ei muuta iloa irtoa.

Raamatussa on paljon musiikkikuvauksia, psalmien laulukirja, temppelin ylistäjät, kuningas Daavid säveltäjänä ja paljon muuta. Selvästi Jumalan juttuja musiikki ja Hän nauttii sydämestä lähtevästä ylistyksestä. Ilmestyskirjassa kerrotaan, kuinka tulevassa ajassa pyhät laulavat uutta laulua ja ääni, joka kuuluu on kuin harppujen ääni harpunsoittaji

en soittaessa. (Ilm. 14:3) Musiikki ei lopu tähän maailmaan, vaan jatkuu täydellisenä Täydellisyyteen.

Tästä tuli nyt näköjään pelkästään musiikkipäivitys. Kerran näinkin. Tuskin tulee tavaksi. Mutta olen kiitollinen tästäkin pienestä palasesta elämässä.

”Musiikinjohtajalle. Koorahilaisten viininkorjuulaulu. Psalmi. Kuinka ihana ovat sinun asuinsijasi, Herra Sebaot! Minun sieluni ikävöi ja nääntyy kaipauksesta Herran esipihoihin, sydämeni ja ruumiini kohottaa riemuhuudon elävälle Jumalalle.” Ps. 84:1-3)

”Laulakaa ja soittakaa sydämestänne Herralle kiittäen aina kaikesta Jumalaa ja Isää Herramme Jeesuksen nimessä.” (Ef. 5:19-20)