Vuoden viimeinen blogitus 2019. Mitä tästä vuodesta
sanoisin? Jotenkin tasainen. En pysty nostamaan juurikaan erityisiä tapahtumia tai käänteitä ylitse muiden. Toki jotkut arjesta poikkeavat tapahtumat tai viikot Israelissa
ja Ruotsissa jättivät erilaisen muistijäljen. Mutta tänä vuonna on ollut myös
iloa maatilan arjessa ja se on kenties eniten uutta. Kuitenkin ehkä vähän on myös
pettynyt olo, kun jostain syystä aina odottaa jotain suurta ja ihmeellistä, ja
sitten kun sitä ei tule, on vähän alakuloinen. Ja silti en edes tiedä, mitä se ”suurta
ja ihmeellistä” mitä haluaisin, olisi. Isot muutokset myös pelottavat, mikä on taas
tämän syksyn myllerryksissä hyvin havaittu. Isä tietää parhaiten ja tämä oli
minulle paras mahdollinen vuosi. Vaikka minusta tuntuisikin joskus toiselta, se
oli silti paras mahdollinen vuosi ikuisuusnäkökulmasta. Haluaisi, että elämä olisi
Sanan pohjalle perustunut eikä omien tunteiden. ”Me tiedämme, että kaikki
yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa, niiden, jotka hän
on suunnitelmansa mukaan kutsunut.” (Room. 8:28)
”Rakkaus.. ei etsi omaa etuaan.” (1. Kor. 13:5) Tämä on
ollut viime aikoina hiukan mielessä. Puhutellut ja paljastanut pelkkää
itsekkyyttä. ”Minä itse” etsii pelkkää
omaa etuaan ja vetoaa omiin oikeuksiinsa ja tarpeisiinsa. Mutta jos saisin
oikeuteni mukaan Jumalan edessä, olisi se ikuisen kadotuksen osa. Ristillä
kääntyvät asiat ylösalaisin. Jeesus antaa uudenlaiset oikeudet: oikeuden tulla
Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä. (Joh. 1:12) Muita
oikeuksia ovat mm. vihamiesten rakastaminen, asioista luopuminen Jeesuksen
tähden, Jumalan huolenpito, iankaikkinen elämä jne.
Tietynlainen raskaus tulee ehkä siitä, että samaan aikaan
yrittää elää eri ”maailmojen” odotusten mukaan. Törmäyskurssilla on Jumalan
miellyttäminen ja ihmisten miellyttäminen. Kun molemmat tuntuvat tärkeiltä,
sekava mielentila ja vaikeus tehdä valintoja on taattu.
Taistelut käydään sisimmän hiljaisissa hetkissä
Jumalan edessä. Niissä taisteluissa antautunut on voittaja. Kaikkensa
luovuttanut saa kaiken. Itselleen kuollut saa elämän.
On asioita, jotka niin helposti sanovat Jeesukselle: en
tarvitse sinua. Esimerkiksi ylpeys ja kuvitelma omasta hyvästä elämästä, oma tieto
ja ”viisaus” ja omaisuus. Kaikki tämä ”oma” saavat Jeesuksen näyttämään
turhalta tai pieneltä. Ivan kohteelta. ”Maailmassa hän oli, ja maailma oli
hänen kauttaan syntynyt, mutta maailma ei tuntenut häntä.” (Joh. 1:10)
Vain Jumalan Sanalla ja rukouksella, Jeesuksen Hengellä ja
armon ja rakkauden asenteella voi valloittaa uusia alueita. Ja nöyryydellä.
Pianonkin myötä olen miettinyt uusille alueille astumista. Sitä, että pienetkin
uudet aluevaltaukset tapahtuvat nöyryyden kautta. On vaikea tai mahdoton
aloittaa mitään uutta, jos ei ole nöyryyttä tunnustaa, ettei osaa jotakin, että
on aivan aloittelija ja tarvitsee toisia opastamaan. Lapseksi jälleen.
Pienuudessa ja nöyryydessä avautuvat uudet ovet. Kuolemassa kirkkaus.
