Hidas mutta kankea

Synkin ja pimein ”talvi” alkaa olla ohi. Kanablogihistorian ainakin näillä leveysasteilla lämpimin tammikuu on vähitellen taaksejäänyttä historiaa. Viime vuonna hiihtelin kotinurkilla tammikuussa useamman kerran ja nyt ei ole ollut tähän mennessä lunta käytännössä ollenkaan. Mielenkiintoista nähdä millainen vuosi kokonaisuudessaan tulee olemaan.

Tammikuun viikonloppuni ovat olleet jotenkin aika tylsiä. Kun kököttää yksin kaksi päivää kerrostalossa, niin sitten maanantaina jo hyvin mielellään taas menee maatilalle. No, on sitä välillä aina jotakin ohjelmaa ollut, mutta peruskuvio viikonlopuissa  on nyt ollut lievä tylsyys. Olen niin huono saamaan yksin mitään aikaiseksi. Välillä mieli saattaa viedä vähän liiankin syviin vesiin ja ihan turhiin yksinäisiin pohdiskeluihin. Välillä se on taas hedelmällistäkin. Ja kyllä, tarvitsen nyt tätä viikonloppurauhaa myös niiden esitysten valmisteluun, mistä jo viimeksi mainitsin.

Yksi viime aikoina mielessä ollut asia on ollut ihmisten erilaisuus. Ei siis mielipiteiden saatikka aatteiden erilaisuus vaan persoonien ja temperamenttien erilaisuus. Kuinka voisi arvostaa ja kunnioittaa toimintatavoiltaan hyvinkin erilaisia ihmisiä. Itse olen tosiaan tietyllä lailla välillä hyvin hidas tarkkailija, joka haluaa varmistua jonkunlaisesta  turvallisuudesta ennen kuin reagoi. Vältän konflikteja viimeiseen asti ja otan mieluummin ”lunta tupaan” itselleni, kuin aiheutan negatiivisia reaktioita toisissa. Seurauksena on, että voin olla piilovihainen, koska jos saan aidosti huonoa kohtelua, en välttämättä näytä sitä ulospäin. Olen kuitenkin hyvin herkkä ja pienetkin piikittelyt tuntuvat pahalta. Haluaisin olla sydämellä mukana niissä asioissa missä olen mukana ja koen vaikeana, jos muiden sitoutuneisuus johonkin yhteiseen asiaan on hyvin eri tasolla. Minusta tulee helposti vastuunkantaja ja siksi en mielelläni lähde mukaan uusiin juttuihin vain huvin vuoksi, kun minun on sitten vaikea lähteä niistä pois, jos en enää olekaan kiinnostunut. En haluaisi jättää muita pulaan.

Mielenkiintoista on miten Jeesus tulee toimeen kaikkien erilaisten ihmisten kanssa ja myös haastaa heitä pois mukavuusalueeltaan sopivassa määrin. Vaikka luonteeltani olen konflikteja välttävä ja jättäisin mielelläni omat mielipiteeni sanomatta silloin kuin tiedän niiden olevan ristiriidassa toisen mielipiteiden kanssa, Jeesus kuitenkin tulee ja haastaa tämän tyylin. Kyseessä on kuitenkin osittain pelkoreaktio ja taipumus valehteluun, jos antaa toisen kuvitella, että on hyvinkin samaa mieltä, vaikkei olisikaan. Jeesus haastaa totuudellisuuteen ja vaikka itse en haluaisikaan olla esillä, Jeesus haastaa myös näkyväksi tulemiseen, koska Hän itse haluaa tulla näkyviin ja olla olemassa. Vaikka kuinka itse haluaisin työntää pääni pensaaseen ja olla niin ettei kukaan huomaisi.

 Ja sitten kuitenkin Jeesus tietää herkkyyteni eikä ole väkisin pakottamassa mihinkään mikä aiheuttaisi aivan jatkuvaa stressiä. Hänen takiaan ja totuudellisuuden takia pystyn toivottavasti myös irrottautumaan asioista, joissa en ole oikeasti palvelemassa Jeesusta. Hän auttaa minua vapautumaan ihmisten miellyttämisestä. ”Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen sävyisä ja nöyrä sydämeltäni. Näin te löydätte levon sieluillenne, sillä minun ikeeni on sopiva ja minun kuormani kevyt.” (Matt. 11:29-30) Ja ”Jos vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija.” (Gal.1:10) Jumalan sanat paljastavat minun kierouteni. Ja kuitenkin Hän tekee paljastuksensa hyvin herkästi ja soimaamatta.

Ja sitten: ”Toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne.” (Room. 12:10) ja ”Kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos jollakulla on moitetta toista vastaan.” (Kol. 3:13) ”Jos on mahdollista ja jos se teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.” (Room. 12:18)

Raamatussa on hyvin paljon kehotuksia toisaalta maailmasta erottautumiseen ja ihmispelkojen voittamiseen ja toisaalta taas itselle kuolemiseen ja yhteydessä elämiseen. Totuuteen ja rakkauteen. Suuntana yhteys, joka ei rakennu valheelle ja ihmisten hyväksikäyttämiselle, vaan Jeesuksen ympärille ja armolle ja totuudelle. Haluan uskoa, että Jumalan Henki pystyy työtään tekemään edelleen tämän erittäin hitaankin persoonan kohdalla.

”Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä.” (Room. 12:21)

Time lapse

2020 on edennyt jo tovin, vaikka säätila ei niin tammikuiselta tunnukaan. Jotain uusia juttuja on itsellekin tämä vuosi tuonut tullessaan.

Näyttäisi siltä, että mökki olisi saamassa vuokralaisen – sen suuntaisia suunnitelmia on ollut. Vuoden se on taas ollut ”tyhjillään”, mutta kuitenkin itse olin siellä kesällä paljon ja elokuusta lähtien paikka on ollut kirjavarastona, joten käyttöä on kyllä ollut. Mutta kenties siellä sitten kohta olisi ihan asukaskin – ja tuttu sellainen. Katsotaan miten Herra tätä kuvioita johdattaa. Itse koitan opetella jotakin irrottamista tässä kohtaa. Olen kuitenkin ollut mökissä niin paljon ja ajattelen niin helposti että se on ”minun”. Haasteenani on, etten sekaantuisi toisen kotiin ja hänen tapaansa elää ja järjestää talon asiat. Tämä on hyvä harjoitus ja luulen etukäteen, että epäonnistun monta kertaa. Kuvio on mielenkiintoinen, mutta toisaalta myös surullinen, enkä yhtään haluaisi mennä asioiden edelle, vaan ottaa asiat niin kuin Isä ne johdattaa.

Helmikuussa minulla on pitkästä aikaa pari puhetilaisuutta. Joskus muinoin toivoin kovasti, että pyydettäisiin puhumaan, mutta viime vuosina mieli on ollut hyvin toisenlainen. Olen ollut hyvin kiitollinen, että ei ole pyydetty. En nyt kuitenkaan kieltäytynyt, vaan tämäkin haaste on otettu vastaan. Aiheeksi on tullut Samaria, joten tavallaan tuttuja juttuja saa puhua. Valmistautumisessa menee aikaa, kun keräilen valokuvistani läpi tilaisuuksissa näytettäväksi sopivia. En oikeastaan vieläkään ymmärrä miten olen saanut ja voinut käydä Samariassa 7 kertaa viimeisen kuuden vuoden aikana. Kun pääsääntönä on tunne että elämässä ei tapahdu mitään. Ehkä siinä sitten kuitenkin jotakin tapahtuu, jos näytettäisiin filmiä pikakelauksella ja time lapse -tekniikalla. Välissä on vaan niin paljon yksinäistä sohvalla makaamista ja kännykän tuijottamista. Lohduttaudun sillä, että Jumala on luonut laiskiaisenkin, joka voi levätä vuorokaudesta 20 tuntia ja silti täyttää täysillä sen tehtävän mikä sille on annettu. Olemme erilaisia, vaikka aina välillä omaa erilaisuutta on vaikea hyväksyä.

Yleiseen jaksamattomuuteen voi olla niin monia syitä. Osa tulee persoonallisuudesta, enkä mikään tehopakkaus ole ollut koskaan. Sitten on tietynlainen elämäntilanne ja mieliala. Mutta sitten toki myös ihan terveys. Aina silloin tällöin olen mittauttanut kilpirauhasarvoja eikä niissä ole ollut mitään erikoista. Nyt vuoden alussa testattiin ferritiini, joka olisi voinut olla parempikin. Viitearvoissa kyllä, mutta siellä alakantissa. Tiedä sitten onko rauta-arvoilla minun tapauksessa jotain tekemistä tähän laiskiaismeininkiin. Toisaalta mietin, että jos minulla olisi kovasti virtaa, niin sittenhän vain lähinnä tulisin hulluksi täällä kerrostalossa. On vaikea ymmärtää, miksi niitä sopivia toimeliaisuuden kanavia on muka niin vaikea löytää. Kuitenkin tulee helposti tunne, että jos lähtee johonkin mukaan, että se on sitten liian iso ja vaativa juttu. Sopivan pieniä askeleita on vaikea löytää. Mutta Jumalaan luottaen ja ”niin kuin ovat sinun päiväsi, niin olkoon myös sinun voimasi.” (5. Moos. 33:25)

Eli kaikesta vetelyydestä huolimatta mielenkiinnolla tähänkin vuoteen.

”Ei kukaan ole niin kuin Jesurunin Jumala, joka ratsastaa sinun avuksesi taivaasta, ylhäisyydessään pilvien päältä.” (5. Moos. 33:26)