Hyvää pääsiäistä! Ihana elää pääsiäistä näiden covid-aikojen
keskellä ja ajatella Herramme ylösnousemuksen voimaa, joka on niin paljon
kuolemaa suurempi. Vaikka nyt eletään kuolonuutisvyöryissä, on niin levollista
tietää, että Jeesus on voittanut kuoleman. Tämä ajallinen on aina ajallista ja
ikuisuus Jeesuksen kanssa kirkkautta rajan takana. Mieli pysyy hyvänä, kun saa
laittaa toivonsa Jeesuksen paluuseen tai ylipäänsä iankaikkiseen elämään.
Tätä aikaa voi ajatella hyvin monella lailla ja monesta
näkökulmasta. Yksi näkökulma itsellä on eräänlainen herätyskellon soitto. Herää
valvomaan. Melkein kaikki meistä on irrotettu edes jostakin kuviosta. Edes joku
rutiini ei ole samanlainen kuin ennen. On mahdollista tehdä valintoja jatkon
suhteen. Mihin oikeasti haluan käyttää aikaani? Jos Jeesus tulisi tänään
takaisin, olisinko sydämessäni valmis ja äärimmäisen iloinen vai
harmittelisinko jotakin? Tämä
korona-aalto yllätti aivan kaikki. Kuitenkin ne, jotka rakastavat
ensisijaisesti Jeesuksen kanssa rukouksessa ja Sanan äärellä vietettyä aikaa
eivät menetä juuri mitään, koska rukous ja Raamattu toimivat aina ja kaikissa
olosuhteissa.
”Herää, sinä joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus
sinua valaisee.” (Ef. 5:14) Tämä herätys ja erikoinen aika on ihmeellistä
Jumalan armoa uskoville. On niin kaunista, että Hän tällä lailla antaa
pysäytyksen monien normaaliin kuvioon ja mahdollisuutta ja sijaa uusille
valinnoille. Sydämen tasolla. Olen huolissani uskovista, jotka täyttävät
tulleen tyhjyyden vain viihteellä ja uusilla kotoiluharrastuksilla ilman
pysähtymistä Sanan äärelle. Ei tarvitse olla profeetta ymmärtääkseen, että
tällainen aika on kehotus pysähtymiseen ja suunnan tarkistamiseen loppuelämää
varten. Jos kartta, kompassi, navigaattori ja määränpää on hukassa, ota
Raamattu rukoilleen päivittäiseen käyttöön, niin kyllä Jeesustie sieltä sitten pikkuhiljaa
kirkastuu joka päivälle.
Itsellä on ollut sellainenkin olo, että aivan kuin olisi
mukana Nooan arkissa matkalla jonnekin uuteen ja tuntemattomaan. Ettei ole enää
paluuta siihen samaan kuin mistä lähdettiin Suomessa kuukausi sitten
liikenteeseen. Nyt matkataan tuntemattomilla vesillä ja nähtäväksi jää,
millaiseen Suomeen saavutaan, kun tämä aalto on mennyt ohi. Epävarmuus on
kriisin pahinta ja parasta antia. Kukaan ei tiedä kauanko tämä kestää, monia
juttuja ei voi suunnitella, ei voi tietää tuleeko tauti vaikuttamaan vielä
itseen tai lähipiiriin, mitkä ovat talousvaikutukset pitkällä tähtäimellä jne.
Maallisista murheista irrottaminen ja niiden antaminen Jeesukselle on kuitenkin
niin hienoa. Elämän ruorin antaminen Hänen käsiinsä ja luotto siihen, että suunta
on hyvä. Kontrollista luopuminen voi olla hyvin vaikeaa, mutta lopulta myös
hyvin helpottavaa.
On ihana ollut myös nähdä miten Jumala voi kääntää asiat
ylösalaisin ja kaikki näyttääkin aivan erilaiselta näin toisinpäin katsottuna.
Siitä mikä ennen oli köyhyyttä, tulikin nyt rikkautta. Mikä ennen oli raskas
taakka, onkin nyt kevyt. Mikä ennen oli raskas velvollisuus, onkin nyt siunaus.
Mikä näytti mitättömältä, onkin nyt arvokasta. Monet kestovalitukset ovat
tauonneet, sillä ne liittyivät vanhaan aikaan. Sittenkin kaikessa
hiljaisuudessa Jumala oli jo valmistanut uuteen.
