Täysorpo

Tämä on teksti, jota en haluaisi kirjoittaa. Isä kuoli 12.4. hyvin yllättäen. Hän päätyi sairaalaan 11.4., kun jalat eivät oikein kantaneet maattuaan 12 tuntia lattialla, kun ei pystynyt nousemaan ylös. Kuitenkin hän oli 11.4. illalla ihan normaalin oloinen, kun puhelimessa puhuin. Ja sitten 12.4. aamupäivällä soitettiin, että on kuollut. Se oli järkyttävää ja vaikea uskoa. Siskoni kanssa oltiin sitten ruumista katsomassa. Samassa sairaalassa kuin reilu 2,5 vuotta sitten äitiä. Olen väsynyt ruumiisiin.

Nyt on sitten järjestetty hautajaisia. Olin arkkukaupoilla ensimmäistä kertaa elämässäni, kun isä valitsi aikanaan äitini arkun. Valittiin isälle samanlainen arkku kuin äidin ruumiilla oli. Samanlaiset arkut. En meinaa kestää. Paitsi että isälle piti tilata erikoispitkänä.

Oma lisänsä tilanteessa on ollut se, että olen ollut koronassa. Oireet alkoivat 11.4. illalla ja 12.4. aamulla ajattelin, että tänään pitää nyt sitten ottaa rauhallisesti. Tuli vähän erilainen päivä. Jumala antoi kuumeen kuitenkin laskea, että terveyden puolesta jaksoin ihan hyvin mennä katsomaan ruumista. Omat oireet ovat tavallaan olleet lieviä: aluksi pientä lämpöä, pientä päänsärkyä ja myöhemmin sitten yskää ja väsymystä. Eniten olen väsynyt yskimiseen, joka nyt jatkuu ja jatkuu. On turhauttavaa, kun haluaisi haravoida ja vähän enemmän liikkua kevätluonnossa, mutta nyt on sitten vain pitänyt olla aloillaan. Ja toisaalta voi olla, että fyysinen heikkous sopii yhteen tämän mielen murheen kanssa.

Minun on ollut vaikea hyväksyä sitä, että isä otettiin näin äkillisellä tavalla. Vaikka ikää oli 87 v ja vanhuuden vaivoja kyllä, niin kuitenkin hän oli tavallaan ihan hyvässä kunnossa ja pärjäsi kotona ihan hyvin. Vajaa 6 vuorokautta kestänyt tapahtumasarja oli niin käsittämätön, että tuntuu aivan kuin nyt todella oli hänen aikansa vain lähteä. Kaatuminen ulkona 6.4. oli outo juttu. Mitä ilmeisimmin sitä seuranneella päivystysreissulla mukaan tuli koronavirus. Oireita emme kuitenkaan huomanneet kuin vasta 11.4. jolloin kävi ilmi, että isällä oli kuumetta ja tosiaan hän oli viettänyt yön lattialla, jossa oireet tietysti pahenivat ja hän varmastikin sai keuhkokuumeen. Vielä viimeisenä aamuna sairaalassa isä oli löytynyt lattialta (elossa), eikä sitäkään tiedetä varmaksi, jos vaikka lopussa sai vielä jonkun sairaskohtauksen, kun lääkärin ja hoitajankin mielestä kuolema oli ollut nopea ja yllättävä. Tapahtumat aivan kuin etenivät kohti vääjäämätöntä, vaikka sitä ei niin osannut tai halunnut ajatellakaan.

Nyt olen sitten täysorpo 46-vuotiaana. Kyllä siinä oikeasti orpo olo tulee. Ja huolta tulevaisuudesta meinaa pukata. Että miten tuo kaikki maatalouteen ja maatilaan liittyvä oikein tulee menemään. Kevätkylvöjä pitäisi pian olla aloittamassa ja nyt on kaikilta vain voimat pois. Työntekijämmekin sai isältä koronan ja on ollut voimaton yhtä kauan kuin minäkin. Pakko vain yrittää ajatella päivä kerrallaan, ettei murehtisi liian pitkälle.

Tällaista tapahtumasarjaa on nyt sitten eletty päivä kerrallaan. Hautajaiset ovat 6.5. perinteisellä tyylillä. Enempää en nyt jaksa kirjoittaa.

”Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani. Kaikki päivät oli luotu ja kirjoitettu sinun kirjaasi, ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut.” (Ps. 139:16)

Pääsiäiställi

Hyvää toista pääsiäispäivää!  Ihana aurinkoinen pääsiäinen ollut pitkän talven jälkeen. Maaliskuu oli niin kylmä ja luminen, että nyt vasta huhtikuussa on vihdoin maa paljastunut ja kevät alkaa tuntua selkeästi.

Etukäteen mietin, että tympiinnynköhän pääsiäisenä, kun ei ollut tiedossa oikein mitään ohjelmaa. Mutta olikin sitten oikein hieno asia, ettei etukäteen ollut ohjelmaa tiedossa, kun niitä olisi sitten kenties joutunut perumaan. Pääsiäisestä tuli oletettua erilainen. Kiirastorstaina 6.4. oli kaunis päivä ja 87-vuotias isäni lähti kävelylle ulos pitkästä aikaa. Loppumatkasta alkoi ilmeisesti väsymys painaa ja tietä ylittäessään hän kaatui keskelle maantietä. Ohiajaneet taluttivat hänet lähellä olevaan kotiin. Kasvot olivat pahan näköiset, kun oli suoraan naamalleen kaatunut tiehen. Lähdin hänen kanssaan päivystykseen ja puolenyön aikaan sain hakea hänet pois. Käsi oli murtunut ja kipsattu ja kasvoihin oli laitettu muutama tikki, mutta jonkunlaista verenvuotoa oli edelleen. Menin yöksi hänen luokseen ja parin tunnin välein piti herättää ja tarkistaa vointia, kun on tullut tuollainen isku päähän. Sain voimaa valvomiseen siitä, että oli juuri kiirastorstain ja pitkäperjantain välinen yö: Mooseksen kirjoissa mainittu valvontayö, jonka Jeesus valvoi Getsemanessa. Omat vaikeudet eivät olleet Hänen yönsä rinnallaan miltään.

Isällä on tietysti hankalampaa nyt, kun käsi on paketissa ja olen pääsiäisenä viettänyt maatilalla jonkun verran aikaa. Kasvohaavat ovat alkaneet näyttää paremmilta. Viime yönä hän on kuitenkin kaatunut sisällä ja lyönyt taas päätään. Mitään ulkoisia vaurioita siitä ei kuitenkaan ollut tullut – kiitos Jumalalle- ja oli itse päässyt ylös ja takaisin nukkumaan. Tämän lisäksi yksi toinen sukulainen päätyi myös pääsiäisen aikana sairaalaan. Että kaiken Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen muistelemisen keskellä on nyt ollut tällainen huoli isästä ja vaihtelevien tapahtumien sarja.

Kun äiti kuoli elokuussa 2020 toivoin ja rukoilin että kunpa isä saisi elää ainakin vuoden, ettei ihan heti tarvitsisi olla järjestämässä uusia hautajaisia ja olla käymässä läpi kaikkea sitä, mitä vanhemman kuolemaan liittyy. Ei tässä nytkään olla hautajaisia järjestämässä, mutta tietysti näin iäkkään ihmisen kohdalla kaikki tällainen jotenkin tuo myös sellaiset mahdollisuuden mieleen. Ja toisaalta taas ongelmani on liian pitkälle ajatteleminen, että parempi sitten kuitenkin pysyä tässä hetkessä ja mennä päivä kerrallaan.

Onneksi ei tarvitse olla yksin tässäkään asiassa. Siskoni on mukana yhtälailla kaikessa ja asuu vielä lähempänäkin. Ja on sitten muitakin ystäviä tukena. Ja tietysti Jumalan tuki ja apu. Näissäkin molemmissa kaatumissa saa olla kiitollinen, ettei ole käynyt pahemmin. Pahimmassa tapauksessa joku auto olisi voinut ajaa isän yli, kun on tiellä maannut ja vähän mutkan takaa autot tulevat siihen kohtaan. Ja viime yönä olisi voinut lyödä päänsä todella pahasti. Mutta on se silti rankkaa ja huolestuttavaa kuultavaa ja nähtävää, kun oma isä on tuollaisessa kunnossa, kivuissa ja vaikeuksissa. Viime vuonna muutin maatilalle kesäasumaan toukokuun puolessa välissä, mutta katsotaan jos tänä vuonna menen jo aiemmin.

Tällainen on sen verran pysäyttävää, ettei oikein meinaa muistaa mitä muuta nyt viime aikoina onkaan tapahtunut. Eduskuntavaalit ja muut asiat, mitä on seurannut, niin jäävät yhtäkkiä kovasti taka-alalle. Mutta siis juu, muuten kevättalvi on mennyt ihan hyvin ja tavallisesti.

”Kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa? ”(Matt. 6:27)

Päivitys 14.4.: Isä kuoli 12.4. Hautajaisjärjestelyt täydessä käynnissä..