Hyvää toista pääsiäispäivää! Ihana aurinkoinen pääsiäinen ollut pitkän talven jälkeen. Maaliskuu oli niin kylmä ja luminen, että nyt vasta huhtikuussa on vihdoin maa paljastunut ja kevät alkaa tuntua selkeästi.
Etukäteen mietin, että tympiinnynköhän pääsiäisenä, kun ei ollut tiedossa oikein mitään ohjelmaa. Mutta olikin sitten oikein hieno asia, ettei etukäteen ollut ohjelmaa tiedossa, kun niitä olisi sitten kenties joutunut perumaan. Pääsiäisestä tuli oletettua erilainen. Kiirastorstaina 6.4. oli kaunis päivä ja 87-vuotias isäni lähti kävelylle ulos pitkästä aikaa. Loppumatkasta alkoi ilmeisesti väsymys painaa ja tietä ylittäessään hän kaatui keskelle maantietä. Ohiajaneet taluttivat hänet lähellä olevaan kotiin. Kasvot olivat pahan näköiset, kun oli suoraan naamalleen kaatunut tiehen. Lähdin hänen kanssaan päivystykseen ja puolenyön aikaan sain hakea hänet pois. Käsi oli murtunut ja kipsattu ja kasvoihin oli laitettu muutama tikki, mutta jonkunlaista verenvuotoa oli edelleen. Menin yöksi hänen luokseen ja parin tunnin välein piti herättää ja tarkistaa vointia, kun on tullut tuollainen isku päähän. Sain voimaa valvomiseen siitä, että oli juuri kiirastorstain ja pitkäperjantain välinen yö: Mooseksen kirjoissa mainittu valvontayö, jonka Jeesus valvoi Getsemanessa. Omat vaikeudet eivät olleet Hänen yönsä rinnallaan miltään.
Isällä on tietysti hankalampaa nyt, kun käsi on paketissa ja olen pääsiäisenä viettänyt maatilalla jonkun verran aikaa. Kasvohaavat ovat alkaneet näyttää paremmilta. Viime yönä hän on kuitenkin kaatunut sisällä ja lyönyt taas päätään. Mitään ulkoisia vaurioita siitä ei kuitenkaan ollut tullut – kiitos Jumalalle- ja oli itse päässyt ylös ja takaisin nukkumaan. Tämän lisäksi yksi toinen sukulainen päätyi myös pääsiäisen aikana sairaalaan. Että kaiken Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen muistelemisen keskellä on nyt ollut tällainen huoli isästä ja vaihtelevien tapahtumien sarja.
Kun äiti kuoli elokuussa 2020 toivoin ja rukoilin että kunpa isä saisi elää ainakin vuoden, ettei ihan heti tarvitsisi olla järjestämässä uusia hautajaisia ja olla käymässä läpi kaikkea sitä, mitä vanhemman kuolemaan liittyy. Ei tässä nytkään olla hautajaisia järjestämässä, mutta tietysti näin iäkkään ihmisen kohdalla kaikki tällainen jotenkin tuo myös sellaiset mahdollisuuden mieleen. Ja toisaalta taas ongelmani on liian pitkälle ajatteleminen, että parempi sitten kuitenkin pysyä tässä hetkessä ja mennä päivä kerrallaan.
Onneksi ei tarvitse olla yksin tässäkään asiassa. Siskoni on mukana yhtälailla kaikessa ja asuu vielä lähempänäkin. Ja on sitten muitakin ystäviä tukena. Ja tietysti Jumalan tuki ja apu. Näissäkin molemmissa kaatumissa saa olla kiitollinen, ettei ole käynyt pahemmin. Pahimmassa tapauksessa joku auto olisi voinut ajaa isän yli, kun on tiellä maannut ja vähän mutkan takaa autot tulevat siihen kohtaan. Ja viime yönä olisi voinut lyödä päänsä todella pahasti. Mutta on se silti rankkaa ja huolestuttavaa kuultavaa ja nähtävää, kun oma isä on tuollaisessa kunnossa, kivuissa ja vaikeuksissa. Viime vuonna muutin maatilalle kesäasumaan toukokuun puolessa välissä, mutta katsotaan jos tänä vuonna menen jo aiemmin.
Tällainen on sen verran pysäyttävää, ettei oikein meinaa muistaa mitä muuta nyt viime aikoina onkaan tapahtunut. Eduskuntavaalit ja muut asiat, mitä on seurannut, niin jäävät yhtäkkiä kovasti taka-alalle. Mutta siis juu, muuten kevättalvi on mennyt ihan hyvin ja tavallisesti.
”Kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa? ”(Matt. 6:27)
Päivitys 14.4.: Isä kuoli 12.4. Hautajaisjärjestelyt täydessä käynnissä..
