Presidentinvaalipäivä tänään, mutta ei siitä nyt sen enempää muuta kuin että rukous Suomen puolesta jatkuu. Kovasti on herätyksen ja parannuksen teon ja Jumalan suuntaan kääntymisen tarpeessa tämä kansa.
Viimeksi kerroin, että painoasiat tulivat vähän huoleksi. No, se murhe jäi taka-alalle aika nopeasti, kun tuli muuta mietittävää tilalle. Nyt on jo kolme viikkoa vaivannut vasen korva, jossa on suhinaa ja paineen tunnetta. Olen käynyt korvalääkärissä ja hänen käsityksensä mukaan kyseessä on sisäkorvan paineennousu, jota tapahtuu muun muassa menierin taudissa. Minulle ei siis suoraan sanottu että minulla on menierin tauti, mutta sanottiin että hoito-ohjeita kuten vähäsuolaista ruokavaliota voi katsoa menierintautia käsitteleviltä nettisivuilta. Ja sain sellaisen reseptin, jota käytetään menierintaudin oireiden hillitsemiseen. Että olen nyt vain hämmentynyt ja ahdistunut tästä ja toivoisin vain niin paljon että Jeesus parantaisi minut. Toisaalta sitten taas on pitänyt yrittää löytää niitä ajatuksia, että koko keho on Jumalan käsissä ja että mitään ei tapahdu Hänen sallimatta ja että hänellä on hyvät suunnitelmat kaikessa. Ja silti se on vaikeaa, välillä meinaa upota uhkakuvien aaltoihin ja sitten taas nostetaan ylös. Ei nyt yhtään tiedä mitä tästä seuraa.
Mitäs sitten muuta on viime aikoina ollut? Ainakin yksi matka on peruuntunut ja toinen matka ilmaantunut. Peruuntunut matka oli jo kerran peruuntuneen Israelin matkan uudelleen peruuntuminen. Kun Israelin matka marraskuussa peruuntui, sovittiin sille sitten uusi ajankohta maaliskuussa ja nyt on sekin peruutettu. Tämä jälkimmäinen peruutus ei ollut yhtään niin tunteita herättävä kuin marraskuun peruuntuminen, ennemminkin odotettu. Jotenkin on tuntunut, että kun se marraskuun matka peruuntui, niin Jumala ei enää herättänyt itselläkään uutta intoa maaliskuun matkaa kohtaa. Eikä sitten herättänyt kellään muullakaan, jotka matkaa ovat rukoilleet. Itsellä nyt yksi syy on ollut sitten vielä nämä terveysmurheet, että nekin ovat vähentäneet sitä intoa, jota ei muutenkaan ole oikein ollut..
Uusi matkakuvio sen sijaan on pitkästä aikaa Italia, Raamattuviikko siellä. Olen ollut Italiassa viimeksi 2014. Tuntuu tosi oudolta, että 10 vuotta on vierähtänyt siitäkin. Tälläkin kertaa koko matka on täysin Herran käsissä. Jo pelkästään ajankohta on minulle etukäteen ajateltuna mahdollisimman huono: puintiaika ellei sitten tule aikainen kevät ja lämmin kesä, että kaikki olisi keskimääräistä aikaisemmin korjattu. Paljon muitakin kysymyksiä liittyy tähän viikkoon. Järjestäjätaho on italialainen tuttuni, sama joka järjesti ne kaikki Italian leirit, joissa olen ollut 2010-2014. Eli nähtäväksi jää miten tämän kanssa menee ja toki muutenkin alkusyksy tuntuu vielä kaukaiselta asialta.
Sitten on vielä lisäksi vähän ihmissuhdemurheitakin. Ei mitään vakavia, mutta jotakin pitää taas jonkun kanssa selvittää, eikä se aina niin hienoa ole, mutta tarpeellista kuitenkin. Niin, vuoden alun rauhaisa lomaviikko tuntuu todella kaukaiselta kaiken tämän keskellä. Mutta kiitos Jumalalle siitä, että sai kokea sen rauhallisen alun, kun nyt sitten on kaikkea yllättävääkin tullut.
Tällainen oli pintapuolinen päivitys tällä kertaa. Kiitos Jeesus että meitä kaikki omiasi johdatat.
”Autuas se kansa, jonka Jumala on Herra, kansakunta, jonka hän on perinnökseen valinnut.” (Ps. 33:12)