Maaliskuussa tuntuu jo kevään merkit. On ihan piristävää, kun päiviin on taas tullut pituutta. Tänään on kyllä pilvinen päivä, mutta auringostakin on jo saanut nauttia ja niin runsaslumisen talven lumet alkavat vähitellen sulaa. Olipa erikoinen talvi, kun oli oikein kunnon talvi.
Kerroin viimeksi korvavaivasta ja taidan tälläkin kertaa kertoa korvavaivasta. Kun vaivaa oli kestänyt kuukauden, tuli hetki jolloin paine korvassa selvästi hellitti. Olin kiitollinen ja ajattelin että Jumala on parantanut vaivan. Kyllä se sitten kuitenkin tuli takaisin, mutta ei ehkä ihan niin pahana kuin alussa. Ja nyt tässä on ehkä enemmän sellaista vaihtelua, että jonain päivänä vaivaa enemmän ja toisena vähän vähemmän. Toki olen osittain myös tottunut siihen että toinen korva tuntuu erilaiselta, enkä sitä sitten mieti ihan niin paljon kuin alussa. Eihän tämä kivaa ole, mutta tällainen tilanne nyt sitten on. Kiitos Jeesus, että johdatat tässäkin.
Viime viikot ovat olleet jotenkin toimeliaampia. Ehkä olen jotenkin herännyt talvihorroksesta ja sitten on ollut monenlaista tekemistä. Tässä kohtaa alkaa mieli kääntyä kevätkylvöihin, niiden suunnitteluun ja tarvittaviin hankintoihin. Sitten on yksi putkiremonttikohde, johon on pitänyt käyttää aikaa ja ajatuksia. Ja kaikenlaista tämmöistä pientä mietintää. Lisäksi on ollut ihmissuhdehankaluuksia, joissa nyt onneksi Herra auttoi eteenpäin, mutta muutama viikko meni raskaammissa tunnelmissa, kun loukkaannuin aika pahasti siitä mitä minulle sanottiin. Lisäksi ohjelmassa oli vainotut kristityt –tilaisuuden järjestäminen, josta jäi kyllä oikein hyvä mieli. Ja onhan sitten ollut vähän synttäripäivääkin. Oli myös hienoa käydä tutustumassa pääkaupunkiseudulla toimivaan evankelioivaan kahvi- ja kohtaamispaikkaan ja siinä tavata todella monenlaisia ihmisiä. Kuulin monien elämäntapahtumista ja on se niin ikävää nähdä ja kuulla kuinka huumeet sitovat ja tuhoavat elämää. Mutta sitten oli niin monenlaisia muitakin kohtaamisia. Tuosta neljän tunnin visiitistä jäi kyllä hyvä mieli. Eli vaikka tuntuu, ettei tapahdu mitään, niin sitten kuitenkin johonkin ne päivät aina menevät.
Tässä maaliskuussa olisi tarkoitus yhtenä viikonloppuna käydä Ruotsissa. Jälleen kerran tutulla porukalla Suomesta ja kohteena tuttu ruotsinsuomalaisten kristittyjen ylläpitämä paikka Ruotsissa. Olen ihan kiitollinen, että on tällälailla jotain pientä reissua tulossa ja rukoilen myös että viikonlopun hengellinen anti olisi rakentavaa ja virvoittavaa kaikille osallistujille. Viimeksi olen tuossa paikassa ollut 1,5 vuotta sitten. Maaliskuun Israelin viikko muuttui nyt sitten viikonloppumatkaksi Ruotsiin.
Tässä kun matkustamisesta kirjoittaa niin tulee kyllä valtava kaipuu, että vielä pääsisi lentämäänkin jonnekin. Kesällä tulee jo 5 vuotta siitä, että olen käynyt lentokoneella missään. Syksyn Italian-matka on tosiaan tulossa, mutta silti se tuntuu omalta kohdalta niin epävarmalta, kun jos sitten puintiajan takia ei pääsekään lähtemään. Saa nähdä. Toisaalta mieli niin lähtisi lentoon ties minne, mutta sitten kun oikeasti pitäisi olla lähtemässä johonkin, niin sitten ei meinaa jaksaakaan, ja tulee kaikkia syitä vain mieleen, miksei olekaan menossa. Mutta oi Herra, voisiko vielä joskus lentää jonnekin, siten että Sinä olisit sitä kaikkea johdattamassa? On kieltämättä välillä vähän tuskallista, kun sitä niin joskus luuli, että Jumalalla olisi jotain suunnitelmia minullekin, missä olisi matkustamista jne. Ja näin sitten on vaan tullut saamattomaksi, väsyneeksi, maatilajämähtäneeksi, eikä ole oikein mitään oikeita syitä mennä usein mihinkään muuta kuin pyöriä kotinurkissa. Mutta kyllä Jumala vielä voi jos Hän haluaa, ja toisaalta olen kiitollinen että edes joskus on saanut käydä jossain. Ja sitten taas tosiaan huomaa, että on kaipaus ”pyhille matkoille”. Oi voi..
Tällaisissa tunnelmissa täällä tänään. Siunattua kevättalvea!
”Hän tyydyttää sinun kaipauksesi hyvyydellään; sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotka.” (Ps. 103:5)
