EU-vaalipäivä on tänään. Mainitsen siitä siksikin, että tuli vietettyä vaalipaikalla kaksi tuntia lipaskerääjänä. Eräs tuttu on paikallisen invalidiyhdistyksen puheenjohtaja ja heillä ei ollut tarpeeksi kerääjiä paikalle, niin lupauduin tekemään heille yhden vuoron. Äänestyspaikka on oman kunnan pienin ja minulla oli ensimmäinen aamuvuoro, mikä oli äänestäjien suhteenkin kovin hiljainen, niin siinä se pari tuntia sitten meni aika rauhallisissa merkeissä. Äänestäjiä kävi maksimissaan 10 hlö ensimmäisen kahden tunnin aikana.
Nyt keittelen herneitä ja keittiössä alkaa tuntua ”hernekeiton” tuoksu. Keittoa en kyllä ole tekemässä, vaan keitän kuivia herneitä pehmeämmäksi, jos sitten kanat söisivät niitä. Niin, 3 kanaa tuli viikko sitten. Ja herneiden niin kuin monen muunkin ruuan suhteen on, että JOS kanat niitä ruokia söisivät. Otin kanat samasta ”kesäkanakasvattamosta”, kuin 2 vuotta sitten ja taas on sama ilmiö kuin silloinkin alussa. Kanat eivät meinaa syödä juuri mitään, kun ovat tottuneet täysrehuruokintaan. Kaksi vuotta sitten niiden ruokavalio kuitenkin laajeni ihan normaaliksi parissa viikossa, niin odotan nyt edelleen samaa näiden suhteen. Hauskaa on, että vaikka moni asia ei alussa ole kelvannut, niin kuitenkin elävä ravinto, eli madot ja kaikki muut liikkuvat ötökät herättävät selvästi vaistot ja ne kyllä kelpaavat ruuaksi, vaikka esimerkiksi auringonkukansiemenet eivät vielä kiinnosta.
Kanat ovat tänä vuonna olleet muutenkin vähän erilaiset. Sain nimittäin selkeästi jotkut ”pahnanpohjimmaiset” yksilöt. Tai yksi niistä on kyllä ihan hyväkuntoinen, yksi on keskikuntoinen ja yksi melko surkea. Siis hyöhenpeitteensä puolesta. Surkean pyrstö on aivan surkea ja muutenkin pyrstön alueella on höyhenetöntä aluetta. Keskikuntoisellakin on pyrstön tyvessä höyhenetöntä aluetta, mutta ei niin paljon. Linnut ovat ilmeisesti nokkineet toisiaan kasvatuspaikassa ja aluksi niiden käytös oli muutenkin jotenkin arempaa kuin aikaisiempien kesäkanojen. Laitan linnut tänne tultua sisäkoppiin ja annan niiden jonkun aikaa tutustua varsinaiseen kotiinsa. Sitten avaan luukun ulkohäkkiin ja yleensä kanat aika pian menevät ulos ja mielellään ovat ulkona. Näillä raaskulaisilla meni huomattavasti kauemman ennen kuin ulosmeno kiinnosti ollenkaan. Sisäkoppi tuntui riittävän mainiosti pari alkupäivää, vaikka suurempi vapaus odotti vain avoimesta luukusta ulosmenoa. Mutta kyllä se ulosmeno sitten josssain kohtaa alkoi näiltäkin sujua ja nyt tonkivat ihan kanamaisesti pitkän päivän ulkohäkissä. Aiemmat kanat on kuitenkin voinut päästää häkistä vielä isompaan vapauteen noin viikon kohdalla ja sitä pitää nyt vielä näiden tapausten kanssa odottaa.
Annoin kanoille nimet Aarre, Lahja ja Helmi. Ne näyttivät minusta aluksi niin hirveiltä, että tarvitsivat merkitykselliset nimet muistuttamaan kuinka ovat hienoja kanoja siitä huolimatta, että ovat joutuneet koviin olosuhteisiin ja toisten nokittaviksi. Kai sitä samalla haluaa muistuttaa itselleenkin Jumalan armosta ja siitä ettei katsoisi ulkonäköön tai muihin ulkoisiin asioihin ihmisiä kohdatessaan. Tai siis että vaikka näkisikin jotakin huonoa, niin voisi kuitenkin nähdä kaikissa Jumalan kuvan kautta tulevan arvokkuuden. Aarre, Lahja ja Helmi siitä muistuttakoon. Nähtäväksi jää, kohentuvatko niiden höyhenpeitteet täällä kesän aikana.
Samana päivänä kuin kanat, tulivat myös ponit. On jännää, että 7 oriponia laiduntaa nyt meillä. Joskus kun käy laitumella, ne saattavat olla lähellä aitaa ja ihan hiukan voi päästä sähkölangan välistä rapsuttamaan. Toisinaan taas ovat jossakin kauempana. Laitumelle on matkaa 600 metriä ja tässä alkuinnostuksessa on tullut käytyä siellä vähintään kerran päivässä katselemassa. Varmaan into kuitenkin jossain kohtaa hiipuu, mutta on se silti minun normaalin kävelylenkin varrella, että kyllä siellä käytyä tulee jatkossakin, vaikkei sitten enää joka päivä. Omistajan vastuulla kun kuitenkin on eläinten hoito ja tarkkailu eikä minun.
Kanojen ja ponien lisäksi viikko sitten sunnuntaina tuli myös kaivattu isompi sade. Siitä oli helppo olla kiitollinen ja nyt on viljoilla hyvät kasvuolosuhteet, kun vettä on satanut oikein hyvin. Toukokuun viimeisellä helleviikolla ehdin käydä jokiuinnillakin jo monta kertaa, mikä on toukokuulle harvinaista. Nyt sitten viileämmillä säillä on saanut paremmin aikaiseksi jotain muita juttuja kuten ikkunanpesua. Olen kutsunut kerrostaloraamattupiirin naiset tänne maatilalle raamattupiiriin niin se sitten samalla motivoi ikkunanpesuakin.
Kyllä tässä nyt kaikenlaista muutakin on mielessä ollut, mutta ei nyt enempää kirjoittelua tällä kertaa. Halusin kuitenkin kertoa kana- ja ponikauden alkutunnelmat, kun ne olivat näitä alkukesän uutuuksia.
”Sinä tiedät, milloin minä istun ja milloin nousen, sinä ymmärrät ajatukseni kaukaa.” (Ps. 139:2)
Tässä kanat ovat, positiivista että meloninkuoret maistuvat jo. Sivukuvasta pyrstöjen huonous näkyisi vielä paremmin. Oikeanpuoleisen höyhenet ovat ihan hyvät, kuva oli otettu vain pian sateen jälkeen, niin sillä on mennyt höyhenet vain kasaan. Mutta keskimmäisestä näkee selvästi, että puku on huonossa kunnossa.
